22 Valistuksen ja järjen vuosisata
Järjen vuosisata
1700-lukua kutsutaan valistuksen vuosisadaksi. Tällöin Euroopassa sivistyneistön mielipide kääntyi yksinvaltiutta vastaan, ja kirkon suurta vaikutusvaltaa ja yhteiskunnassa nähtyjä epäkohtia alettiin arvostella. Tämä johti lopulta vuonna 1789 Ranskan vallankumoukseen ja kuningatar Marie Antoinetten mestaukseen giljotiinilla.
Valistus tai valon aikakausi, kuten sitä Ranskassa kutsuttiin, merkitsi järjen korostamista uskon tai tunteen sijaan. Järjen käytön uskottiin tekevän ihmisistä viisaampia - kaikkiin ongelmiin voitiin myös löytää ratkaisu järkeilemällä. Valistuksen ajan filosofien ja muiden ajattelijoiden tavoitteena oli muuttaa yhteiskunnallisia oloja. Erityisesti kirkkoa vastaan hyökättiin, koska ajateltiin, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjenkäytön kanssa. Monet pitivät myös Jumalan olemassaolon todistamista mahdottomana. Ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi Voltaire, jota kutsuttiin Euroopan pilkkakirveeksi, hyökkäsi erityisesti kirkkoa vastaan. Kirkkoa vastustavien ajatusten vuoksi Voltaire joutui kaksi kertaa vankilaan.
Kirkon lisäksi valistusajattelijat kritisoivat itsevaltiutta. Kaiken vallan keskittämistä ainoastaan yhdelle henkilölle eli kuninkaalle pidettiin epäoikeudenmukaisena. Valistusajattelijoiden mielestä valta tuli jakaa, eikä lakien laatija saanut olla samalla lakien valvoja. Erityisesti valistusajattelijoita vaivasi se, että valtion virkamiehet saattoivat vangita ihmisiä tai tuomita heitä kuolemaan ilman mitään syytä. Tuolloin oli myös tavallista, että vankiloissa ihmisiä kidutettiin eikä kukaan kyennyt puuttumaan asiaan.
Myös valtion rahankäyttöä arvosteltiin. Todella suuri osa valtion menoista kului monessa maassa sotivan armeijan kulujen kattamiseen. Myös kuninkaiden hovit kuluttivat paljon valtion varoja. Suurimman osan veroista maksaneet porvarit, talonpojat ja työläiset eivät voineet vaikuttaa valtion asioihin. Sen sijaan ne, joilla vähäistäkin valtaa oli - aateliset ja papisto - olivat veroista vapautetut.
Englantilainen filosofi John Locke esitti, että valta kuuluu kansalle. Kuninkaan tehtävä oli hänen mukaansa ainoastaan edustaa kansaa, mikä merkitsi sitä, että kansalla oli oikeus vaihtaa huono kuningas.
Monet valistuneet itsevaltiaat omaksuivat 1700-luvulla valistusajatuksia. Esimerkiksi venäjän tsaari Pietari Suuri aloitti maassaan monia uudistuksia. Myös Ruotsin kuningas Kustaa III seurasi valistusajattelijoita.
1700-luvulla kuningasta tai kirkkoa arvostelevien kirjoitusten levittäminen oli kiellettyä. Valistuksen ajatukset kuitenkin levisivät kirjallisuuden mukana yhä laajemmalle. Koska Ranskassa kuningasta ei voinut arvostella, kirjoja alettiin painaa Hollannissa, josta niitä levisi muualle Eurooppaan. Monet valistusajan kirjoista kiellettiin, mutta kirjailijat oppivat pian peittämään ajatuksensa ja kertoivat niitä epäsuorasti kuvitteellisten tarinoiden avulla. Esimerkiksi Jontahan Swiftin tarinassa Gulliverin retket arvostellaan Lilliputtien kuningasta ja hallintoa.
Ranskan kansa kyllästyi kuninkaanlinnan ylelliseen ja tuhlailevaan elämään. Salaliitosta vapautta ja valtion yleistä turvallisuutta vastaan tuomittu Kuningas Ludvig XVI mestattiin Pariisissa 1792. Kuningatar Marie Antoinette koki saman kohtalon n. puoli vuotta myöhemmin.
Valistus tai valon aikakausi, kuten sitä Ranskassa kutsuttiin, merkitsi järjen korostamista uskon tai tunteen sijaan. Järjen käytön uskottiin tekevän ihmisistä viisaampia - kaikkiin ongelmiin voitiin myös löytää ratkaisu järkeilemällä. Valistuksen ajan filosofien ja muiden ajattelijoiden tavoitteena oli muuttaa yhteiskunnallisia oloja. Erityisesti kirkkoa vastaan hyökättiin, koska ajateltiin, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjenkäytön kanssa. Monet pitivät myös Jumalan olemassaolon todistamista mahdottomana. Ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi Voltaire, jota kutsuttiin Euroopan pilkkakirveeksi, hyökkäsi erityisesti kirkkoa vastaan. Kirkkoa vastustavien ajatusten vuoksi Voltaire joutui kaksi kertaa vankilaan.
Kirkon lisäksi valistusajattelijat kritisoivat itsevaltiutta. Kaiken vallan keskittämistä ainoastaan yhdelle henkilölle eli kuninkaalle pidettiin epäoikeudenmukaisena. Valistusajattelijoiden mielestä valta tuli jakaa, eikä lakien laatija saanut olla samalla lakien valvoja. Erityisesti valistusajattelijoita vaivasi se, että valtion virkamiehet saattoivat vangita ihmisiä tai tuomita heitä kuolemaan ilman mitään syytä. Tuolloin oli myös tavallista, että vankiloissa ihmisiä kidutettiin eikä kukaan kyennyt puuttumaan asiaan.
Myös valtion rahankäyttöä arvosteltiin. Todella suuri osa valtion menoista kului monessa maassa sotivan armeijan kulujen kattamiseen. Myös kuninkaiden hovit kuluttivat paljon valtion varoja. Suurimman osan veroista maksaneet porvarit, talonpojat ja työläiset eivät voineet vaikuttaa valtion asioihin. Sen sijaan ne, joilla vähäistäkin valtaa oli - aateliset ja papisto - olivat veroista vapautetut.
Englantilainen filosofi John Locke esitti, että valta kuuluu kansalle. Kuninkaan tehtävä oli hänen mukaansa ainoastaan edustaa kansaa, mikä merkitsi sitä, että kansalla oli oikeus vaihtaa huono kuningas.
Monet valistuneet itsevaltiaat omaksuivat 1700-luvulla valistusajatuksia. Esimerkiksi venäjän tsaari Pietari Suuri aloitti maassaan monia uudistuksia. Myös Ruotsin kuningas Kustaa III seurasi valistusajattelijoita.
1700-luvulla kuningasta tai kirkkoa arvostelevien kirjoitusten levittäminen oli kiellettyä. Valistuksen ajatukset kuitenkin levisivät kirjallisuuden mukana yhä laajemmalle. Koska Ranskassa kuningasta ei voinut arvostella, kirjoja alettiin painaa Hollannissa, josta niitä levisi muualle Eurooppaan. Monet valistusajan kirjoista kiellettiin, mutta kirjailijat oppivat pian peittämään ajatuksensa ja kertoivat niitä epäsuorasti kuvitteellisten tarinoiden avulla. Esimerkiksi Jontahan Swiftin tarinassa Gulliverin retket arvostellaan Lilliputtien kuningasta ja hallintoa.
Ranskan kansa kyllästyi kuninkaanlinnan ylelliseen ja tuhlailevaan elämään. Salaliitosta vapautta ja valtion yleistä turvallisuutta vastaan tuomittu Kuningas Ludvig XVI mestattiin Pariisissa 1792. Kuningatar Marie Antoinette koki saman kohtalon n. puoli vuotta myöhemmin.
Tehtävä 1
Tee kappaleen aloitussivu
- Kirjoita sivulle kappaleen otsikko
- Lisää väliotsikot ja kirjoita muutamalla virkkeellä vastaukset kysymyksiin
-
Valistusajattelijat uskoivat järjen voimaan:
Mikä esti tieteellisen tutkimustiedon julkaisemisen ja käytön 1600-luvulla?
Mihin lakien ja yhteiskunnan kehittämisen tuli perustua valistusajattelijoiden mielestä?
- Valistusajattelijat vaativat muutosta:
Esittele lyhyesti Voltaire, Immanuel Kant ja Denis Dinerot
- Valistus johti vallankumoukseen:
Mitkä syyt johtivat Ranskan vallankumoukseen? Kerro lyhyesti vallankumouksen tapahtumista ja seurauksista.
- Valistusajattelu on muuttanut maailmaa:
Millä tavalla valistusfilosofien ajatukset vaikuttavat yhteiskuntaan nykyisinkin?
- Piirrä tai etsi kappaleeseen sopiva kuva ja liitä se aloitussivulle.
Tehtävä 2
Tehtävä 3
Keneen virke liittyy? Kirjoita virkkeet vihkoosi. Kirjoita virkkeen perään sen henkilön nimi, johon asia liittyy.
Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa, ja nuori Napoleon pantiin Brienne-le-Châteaun sotilaskouluun 1779. Napoleonia
pidettiin maalaisena ja moukkana; hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisittain.
Vuonna 1779 Napoleon lähti Ranskaan sotilaskouluun saatuaan siihen tarkoitetun stipendin.
Syyskuussa 1785 hänet lähetettiin Valenceen luutnantiksi La Feren tykistörykmenttiin.
1793 Napoleon pataljoonakomentajaksi nimitettynä johti tykistöä kapinoivan Toulonin piirityksessä.
Hän sai kenraalin arvon ansioiduttuaan vallankumoussodissa. Syyskuussa 1795 Napoleon kutsuttiin Pariisiin. Siellä hänet nimitettiin pääkaupungin varuskunnan päälliköksi, sen jälkeen ensin divisioonakenraaliksi ja sitten Ranskan kotiarmeijan ylipäälliköksi. Muutaman menestyksekkään sotaretken jälkeen hän nimitytti itsensä Ranskan ensimmäiseksi konsuliksi.
Vallankumouksen tapahtumat mahdollistivat osaltaan Napoleonin valtaannousun.
Huolimatta kunnianhimostaan ja älykkyydestään Napoleonilla tuskin olisi ollut pääsyä armeijan korkeimmille vakansseille säätyvallan aikana.
Seuraavaksi Napoleon päätti käydä taisteluun Itävaltaa vastaan. Voitetun sodan jälkeen konsuli Napeleon vakiinutti asemansa valtion johtajana. Hän aloitti Ranskan vallankumouksen mukaisia uudistuksia koulutukseen, hallinon, lainsäädännön ja talouden saroilla.
Vuonna 1804 Napoleon kruunasi itsensä keisariksi. Keisarina hän aloitti suursotien sarjan Euroopassa. Nämä sodat käytiin vuosien 1803-1815 välillä. Hän kokosi itselleen 120 000 miehen armeijan, niin kutsutun Le Grande Armeen. Koko Eurooppa alkoi yhdistyä Napoleonia ja Ranskaa vastaan. Napoleon suunniteli aluksi Britannian valtaamista ja rakennuttikin paljon uusia satamia ja laivaston, joka kuitenkin osoittautui merikelvottomiksi. Tämän suunnitelman epäonnistuttua Napoleon päätti lähteä armeijoineen liikkelle. Hän lähti marssimaan kohti itää lyödeäkseen Itävallan pääarmeijan ja Venäjän. Lopulta armeijoiden kohdatessa Itävalta hävisi ja antautui Ulmin kaupungin kohdalla. Seuraavana päivänä taisteltiin surullisen kuuluisa Trafalgarin meritaistelu, jossa Ranskan ja Espanjan laivastot tuhoutuivat ja Englannista tuli merien suurvalta.
1805 Napoleon saavutti suuren voiton Itävallasta ja Venäjästä. Seuraavana vuonna hän löi Preussin ja sai Saksan haltuunsa. Tämän jälkeen hän solmi rauhan Venäjän kanssa. Tämä joka johti siihen, että Ranska ja Venäjä lähes kaksin jakoivat koko Keski-Euroopan.
Saatuaan suurimman osan Euroopasta haltuunsa Napoleon teki suuren virheen lähtiessään hyökkämään Venäjälle. Hän keräsi 600 000 miehen armeijan ja valtasi ensin Puolassa olleet Venäjän alueet. Tämän jälkeen hän jatkoi suoraan kohti Moskovaa. Napoleon oli varma voitosta ja ajatteli sotaretken kestävän kaksi kuukautta, mutta tämä oli virhearvio. Venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja ajan myötä Napoleonin sotilaita alkoi kuolla nälkään, kylmään ja sairauksiin. Lopulta ensimmäinen taistelu käytiin Moskovan edustalla. Taistelu oli verinen ja Napoleon menetti 25 000 miestä. Hän jatkoi Moskovaan ja odotti Aleksanteri I anovan jo rauhaa, mutta päästyään Moskovaan hän huomasi sen olevan poltettu ja hylätty. Napoleon palasi takaisin Ranskaan.
Sotaretki oli pettymys: 600 000 matkaan lähteneestä miehestä vain 75 000 palasi. Napoleon keräsi ympärilleen heti uuden armeijan, mutta silti Ranska oli nyt heikoimmillaan. Ympärillä olevat valtiot huomasivat tämän ja alkoivat varustaa armeijoistaan. Vuonna 1814 Britannia, Preussi, Itävalta ja Venäjä muodostivat liiton Napoleonia vastaan ja hyökkäsivät Ranskaan. Sota alkoi loistavasti Napoleonin kannalta, mutta lopulta hän joutui antautumaan. Pariisi vallattiin ja Napoleon karkoitettiin vankeuteen Elban saarelle.