Tein harjoitteluni kuusi viimeistä opetustuntia erityisopetuksen puolella. Pidin 2-luokkalaisille luki- ja matikka tunteja sekä yhden ryhmäarviointitunnin. Kolme tuntia pidin omalle luokalle ja kolme tuntia toiselle kakkosluokalle, jolloin en tuntenut oppilaita entuudestaan. Olin innoissani, mutta myös jännittynyt pitämään erityisopetuksen tunteja, sillä eihän minulla ollut mitään kokemusta siitä. Erityisopettaja kuitenkin kannusti minua ja oli koko ajan tukena ja apuna tuntien suunnittelusta pitämiseen asti. 

Erityisopetuksen tunteja pitäessäni opin valtavasti uusia asioita oppilaiden yksillöllisyydestä ja oppimisesta. Ensimmäisiä tunteja suunnitellessa en vielä tarkasti tiennyt oppilaiden taitotasoa tai tuen tarpeita, jolloin sopivia tehtäviä oli vaikea keksiä. Pikkuhiljaa oppilastuntemuksen kehittyessä tuntien suunnittelusta tuli helpompaa ja mielenkiintoista. Huomasin, miten paljon minua kiinnostaa erityisopetuksen teemat ja oppilaiden yksilölliset tarpeet. Käytin monia tunteja materiaalien tekemiseen, jotta saisin niistä juuri sellaisia kuin itse halusin. Kehittelin paljon pelejä ja leikkejä sekä toiminnallista tekemistä, minkä huomasin motivoivan oppilaita. 

Huomasin, että itselleni pienemmän ryhmän opettaminen oli helpompaa ja mukavampaa kuin koko luokan opettaminen. Tämä varmasti johtuu siitä, että koen olevani taitava kohtaamaan yksilöitä, mutta ryhmän hallinnassa on vielä harjoiteltavaa. Opin harjoittelun aikana paljon lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista ja niiden tukemisessa. Tein esimerkiksi erilaisia sanalistoja, joista löytyi äidinkielen kappaleen sanoja ja sanoista löytyviä tavuja. Luimme niitä yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin kappale tuli tutuksi jo ennen sen lukemista. Tavutimme yhdessä sanoja, jotta saimme kirjaimet oikeille paikoilleen ja luimme paljon ääneen.