Johdanto

Raportti käsittelee KTKP030 kurssin harjoittelua. Suoritin harjoitteluni Jyväskylän normaalikoulun viidennellä luokalla. Harjoittelu oli koko vuoden kestävä jakso, johon minulla kuului 30 seurattavaa oppituntia sekä kuusi pidettävää oppituntia. Harjoitteluun kuului myös kolme välituntitoiminnan pitoa sekä yksi ruokailuvalvonta.

Käsiteltävä ilmiöni raportissani on turvallisen aikuisen vaikutus. Luokan oma opettaja joutui jäämään sairaslomalle, joka vaikutti selvästi oppilaisiin. Mielestäni oli kiinnostava huomata miten lapset reagoivat tutun opettajan poissaoloon.

Aikaisempi alan kokemus

Aikaisempaa kokemusta opettamisesta minulla ei suoranaisesti ole, vaikka lasten ja nuorten kanssa olen tehnyt paljon töitä. Olen toiminut nuorisotalolla iltavalvojana, pitänyt erilaisia toimintakerhoja ala-asteikäisille sekä toiminut isosena eri ikäisten lasten leireillä.

Harjoitteluun lähteminen jännitti, sillä tuntui, että monilla oli kokemusta oppituntien pitämisestä esimerkiksi sijaisuuksien kautta. On aivan normaalia, että uudet tilanteet jännittävät ja erityisesti tulevana opettajana minun tulisi muistaa se toimiessani lasten parissa. (YTHS) Onneksi meille tehtiin aluksi selväksi, että olisimme kaikki samalla viivalla huolimatta siitä, kuinka paljon meillä oli aikaisempaa kokemusta opettamisesta.

Havaintoja seurattavilta oppitunneilta

Koska harjoittelumme oli noin vuoden mittainen, mahdollisti se oppilaiden ja heidän kehityksensä seuraamisen pitkällä aikavälillä, mikä oli mielestäni todella opettavaista. Luokassa tapahtui paljon muutoksia harjoitteluni aikana, mikä heijastui selvästi oppilaisiin. Syksyllä luokkahuoneen järjestys ja ”sisustus” muuttui radikaalisti, kun pulpetit poistettiin luokasta, ja tilalle tuli lipasto, jossa oppilaat säilyttävät oppikirjojaan. Pulpetit muuttuivat kevyempiin pöytiin, joka helpottaa istumajärjestyksen muuntelua. Oppilaat saivat myös rullilla liikkuvat tuolit.

Oppilaiden kehittymisessä oli selvästi havaittavissa muutosta harjoitteluni aikana. Osa oppilasta tuli selvästi rohkeammaksi ja kun taas jotkut vuoden alussa olleet oppilaat, jotka olivat vahvasti tuoneet omaa olemustaan esille, rauhoittuivat kevättä kohden. Joistain oppilaista pystyi aistimaan varhaisen murrosiän merkkejä, joka heijastui heidän käyttäytymiseensä koulussa. Tuntuikin, että oppilaiden välillä oli todella isoja kehityseroja. Toisaalta oppilaiden erilaista käytöstä selittää myös heidän kykynsä käsitellä tunteita. Erityisesti murrosiässä voi olla vaikea hallita kaikkia tunteitaan ja ilmaista niitä niin, ettei se loukkaa muita. (Laakso. 2017, luento)

”Case”- oppilaat

Valitsin ensimmäisillä tarkkailtavilla tunneillani sattumanvaraisetsi kolme oppilasta, joita erityisesti tarkkailin harjoittelun aikana. Kirjoitan oppilaista keksimilläni nimillä, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salassa. Raportissa käytetyt nimet ovat: Väinö, Ilmari ja Kullervo.

Väinössä ja Ilmarissa huomasin selvää muutosta harjoitteluni aikana, mutta Kullervon käytöksessä en huomannut muutosta harjoitteluni aikana. Hän istui yleensä tunneilla hiljaa, korkeintaan hieman kavereilleen kuiskutellen ja hihitellen. Käytös ei ikinä ollut mitenkään häiritsevää tai niin sanotusti normaalista poikkeavaa.

Väinön käytös oli erittäin vaihtelevaa. Hän innostuu helposti kaikesta luovasta sekä kokeilevasta toiminnasta, mutta jos oppitunti ei sisältänyt edellä mainittuja sisältöjä, oli Väinön motivoiminen hankalaa. Keskittyminen saattoi yllättäen siirtyä aivan muualle ja tehtävän jatkaminen on tällöin hankalaa, joskus jopa mahdotonta. 

Ilmarin käyttäytyminen koki selvää kehittymistä harjoitteluni aikana. Alku syksystä hän ei aina keskittynyt tunneilla käytyihin asioihin. Erityisesti keväällä, mutta myös jo loppu syyslukukauden loppupuolella, hän oli selvästi kiinnostuneempi opetuksesta ja teki ahkerasti töitä. Vaikka hänen ei ollut aina helppo ymmärtää tehtävän antoi tai tehtäviä, niin hän rohkeasti kysyi apua opettajalta. Toisin sanoen Ilmarin itsesäätely- ja tunnetaidot kehittyivät mielestäni selväsi harjoittelujaksoni aikana. (Poikkeus & Innanen. 2017, luento).

Havaintoja pidetyiltä tunneilta

Vaikeinta tuntien suunnittelemisessa oli tuntisuunnitelmien tekeminen ja opetettavan aiheen sisäistäminen. Koin, etten voi mennä pitämään oppituntia, jos en itse hallitse asiaa vähintään kohtuullisesti. Tunnin aikatauluttaminen, tavoitteiden miettiminen ja sisällön keksiminen sujuivat välillä todella helposti, mutta erityisesti ensimmäisen pidettävän tunnin kohdalla kesti todella kauan, ennen kuin sain tuntisuunnitelman tehtyä.

Vaikka tunneilla oli levottomuutta ja työrauhan ylläpitäminen oli haastavaa, olen tyytyväinen pitämiini tunteihin. Mielestäni olemukseni luokan edessä oli luonnollista, pysyin hyvin aikataulussa ja ajan käyttöni oli tehokasta.

Kehitettävä kohde opetuksessani on tehtävien ohjeistaminen. Vaikka yritin antaa selvät ohjeet, niin kaikki eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä olisi pitänyt tehdä. Toinen kehitettävä asia on kaikkien oppilaiden huomioon ottaminen oppitunnilla. Huomasin, että takanurkissa istuvat oppilaat jäivät helposti näkökenttäni ulkopuolelle. Observoidessa luokan hahmottaa aivan eri tavalla, kuin oppituntia pitäessä. Observoidessa huomasin muiden harjoittelijoiden syyllistyvän samaan nurkkaongelmaan kuin itsekin.

Yllättävä huomio oli se, että vaikka olin opetellut lähes kaikkien lasten nimet etukäteen, niin opetustilanteessa nimet eivät tulleet mieleen. Jouduin käyttämään kiertoilmauksia, kuten ”pojat siellä” tai vastaavaan tyylisiä keinoja puhutellessani oppilaita. Oli todella turhauttavaa käyttää edellä mainitun kaltaisia ilmauksia, sillä haluaisin puhutella oppilaita heidän omilla nimillään. Asian on ollut erityisen pinnalla uutisissa Opetushallituksen uuden tasa-arvo suunnitelman myötä. Suunnitelma haluaa tuoda esille sen, että oppilaita käsiteltäisiin yksilöinä eikä tietyn ominaisuuden, kuten sukupuolen, mukaan. (Helsingin sanomat. 2016)

Turvallisen aikuisen merkitys oppilaille

Oppilaiden käytöksestä huomasi selvästi, kuinka tärkeää on se, että luokassa on heille tuttu ja turvallinen aikuinen. Harjoittelijan tai kieltenopettajan pitäessä oppituntia oppilaat olivat selvästi rauhattomampia kuin luokan oman opettajan pitäessä tuntia.

Opettajan vaikutus työrauhan säilyttämisessä

Ennen hyvä työrauha on nähty hiljaisuutena ja mahdollisimman vähäeleisenä toimintana. Käsitys on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa, eikä tänä päivänä uskota siihen, että täysin hiljainen luokka ainut mahdollisuus säilyttää hyvä työrauha. (Saloviita 2014. 23-24) Huomasin, että ainoastaan luokan oma opettaja onnistui pitämään luokassa sen kaipaaman työrauhan. Vaikka muut opettajat yrittivät todella kovasti hallita luokkaan, niin he eivät onnistuneet saamaan samanlaista otetta oppilaisiin kuin heidän oma opettajansa.

Opettajan kanssa aiheesta keskustellessani hän kertoi, että oppilaat tarvitsevat vahvan opettajahenkilön, johon he voivat luottaa. Hänen mielestään opettaja tulee olla tietyllä tavalla tiukka, sillä lapset tarvitsevat selvät rajat. Kuitenkin tiukkuudesta huolimatta opettajan tulee osata olla myös lempeä ja välittävä henkilö, jolle oppilaat voivat uskoutua. Luokan oma opettaja on selvästi lapsille karismaattinen auktoriteetti, sillä heidän välillään on hyvä ja luottamuksellinen suhde, joka on kasvanut pitkän ajan saatossa (Saloviita 2014, 51-58).

Turvallinen aikuinen

Luokanopettajan tulisi muodostaa hyvä suhde oppilaisiinsa niin, että kaikilla olisi turvallinen olo luokassa. Jokainen luokka on erilainen ja opettajan tuleekin kokeiluiden kautta selvittää miten saada luotua kestävä suhde heidän kanssaan, sillä lapsuudessa muodostetut ihmissuhteet vaikuttavat todella pitkän aikaa, monilla jopa loppuelämän ajan. Opettajan ja oppilaan turvallinen suhde vaikuttaa lapsen koulussa viihtymiseen sekä kouluosaamiseen (Poikkeus & Innanen, 2017, luento).


Lähteet:

Helsingin sanomat. Sarhimaa, J. 18.10.2016 Kouluissa ei pitäisi enää puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina. Viitattu 23.4.2017. http://www.hs.fi/nyt/art-2000002925990.html

Laakso, L. 27.3.2017. Tunteet ja niiden säätely – Kytkennät ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Luonte kursilla KTKP050.

Poikkeus, A & Innanen, H. 3.4.2017. Ryhmän vuorovaikutus - yhteisöllisyys, vuorovaikutustaidot. Luento kurssilla KTKP050.

Saloviita, T. 2014. Työrauha luokkaan. Juva : PS-Kustannus.

YTHS. Tietoa jännittämisestä. Viitattu 23.4.2017. Nettiartikkeli. http://www.yths.fi/jannittaa/tietoa-jannittamisesta