Lämpötila suureena
Lämpötila on arkinen suure. Maapallolla lämpötilat vaihtelevat vuodenaikojen ja paikan mukaan tyypillisesti viidenkymmenen celsiusasteen verran. Arjessa lämpötilat ovat hieman nollan celsiusasteen yläpuolella, mutta ympäriltä löytyy myös korkeampia lämpötiloja. Vesi kiehuu sadassa celsiusasteessa, ja uunissa grillataan ruokaa jopa 300 asteen lämpötilassa. Teollisuudessa käytetään vieläkin korkeampia lämpötiloja esimerkiksi sulattamaan metalleja. Toisaalta ihminen pystyy luomaan huomattavasti alhaisempia lämpötiloja kuin maapallolla luonnostaan havaitaan. Nestemäinen helium jäähdyttää kappaleet –269 celsiusasteeseen. Maapallon ulkopuolella lämpötilojen vaihtelu on vielä ihmisen luomaa vaihtelua suurempaa: Auringon ytimen lämpötila on suunnilleen 15 miljoonaa ja tyhjän avaruuden –270 celsiusastetta.
Ihminen kykenee aistimaan kappaleiden lämpötilaeroja likimääräisesti. Aistimus perustuu lämpötilaerojen tasoittumiseen. Ihminen siis aistii, onko jokin kappale kuumempi vai kylmempi kuin iho. Silti samassa lämpötilassa eri materiaalit voivat tuntua erilämpöisiltä, esimerkiksi puinen pulpetin kansi tuntuu lämpimämmältä kuin metallinen jalka. Tämä johtuu aineiden erilaisesta lämmönjohtavuudesta. Aistinvarainen lämpötilanmittaus on täten epätäsmällinen.
Lämpötilalle voidaan määrittää tarkempi mitta-asteikko tietämättä sen syvällisemmin, mitä lämpötila on. Asteikon muodostamiseen tarvitaan kaksi pistettä, jotka kiinnitetään tiettyihin lämpötiloihin. Ruotsalaisen Anders Celsiuksen (1701–1744) esittelemä Celsius-asteikko määriteltiin alun perin 1700-luvulla seuraavasti:
1) jään sulamispiste määriteltiin nollaksi asteeksi ja
2) veden kiehumispiste sadaksi asteeksi.
Lämpötilasta käytetään yleensä tunnusta T (engl. temperature), ja sille on muutama yksikkö. Luonnontieteissä Celsius-asteikon ohella käytetään irlantilais-brittiläisen lordi Kelvinin (1824–1907) vuonna 1848 esittelemää Kelvin-asteikkoa. Kelvin-asteikko on rakennettu alimman mahdollisen lämpötilan ja veden kolmoispisteen lämpötilan perusteella. Kelvin-asteikossa ei ole negatiivisia arvoja, jolloin alin mahdollinen lämpötila eli absoluuttinen nollapiste on 0 K.
Lämpötila 0 K on yhtä suuri kuin –273,15 °C. Lämpötilan muutokset celsiusasteissa ja kelvineissä ovat yhtä suuret, eli yhden kelvinin muutos on sama kuin yhden celsiusasteen muutos.

