Pii, Aisha ja Maria tapaavat tuttuun tapaan toisensa Helsingin Ruoholahden metroasemalla. Kesäloma alkaa olla lopuillaan, eivätkä kaverukset ole tavanneet yli kahteen kuukauteen. 

Maria saapuu paikalle hieman myöhässä ja tervehtii tutun iloisesti: "Moikka! Sori oon vähän myöhässä. Mulla oli eilen konfirmaatio, enkä oikein päässyt eroon kotona vieraana olevista sukulaisista. Tiedättehän millaisia ne on." 

"Konfirmaatio?" ihmettelee Aisha ääneen. "Ai niin se riparihommako", jatkaa hän samantien. 

"Joo just se. En oo kauheen uskonnollinen, mutta halusin kuitenkin käydä riparin, ku melkein kaikki kaveritkin sinne meni. Ei siellä mitenkään uskontoa tuputettu. Mulla oli siellä yks isonenkin, joka sano olevansa ateisti, mutta tykkää silti olla mukana seurakunnan toiminnassa", Maria vastaa.

"Miksei sekin tullu ennemmin uskonnottomien Protuleirille!" tiuskaisee Pii. "Miks porukka kuuluu kirkkoon, vaikkei ne välttämättä ees usko." 

"Tota uskonnottomuutta mun on vähän vaikea ymmärtää", Aisha toteaa. "Mun isä sano joskus, että kristityt uskoo samaan jumalaan ku me muslimitkin. Ehkä kaikissa uskonnoissa on jotain samaa."

"No joo, mennäänkö jatkaa tätä keskustelua johki ruokapaikkaan", kysyy Pii. "Haluisitteko kokeilla tota intialaista ennemmin ku mäkkäriä? Siellä on jotain värikkäitä jumalten kuvia seinillä. Onkohan nekin, Aisha, sun isän mielestä vähän niinku se Allah..."