Minä kieli- ja viestintäasiantuntijana

Kirjoittaminen

Kirjoittamista käsitelleellä demolla keskustelimme 5-luokkalaisten esimerkkitekstien pohjalta palautteen antamisesta ja mihin asioihin sitä suunnataan. Palautteen antamiseen on pakko ensinnäkin varata huomattavasti aikaa. Palautteen kielen pitää olla oppilaalle selkeää ja aina rakentavaa, positiivisen sävyistä. Antaisin itse palautteen mieluiten verbaalisesti varmistaakseni sen ymmärrettävyyden. Keskustelimme myös vertaispalautteen antamisesta. Palautteen vastaanottaminen vertaiselta voisi olla helpompi ottaa vastaan, ja vertaisen palaute voisi olla merkityksellisempää: ope ei ymmärrä tarkoitustani vs hyvä kaverini ei ymmärrä mitä tarkoitan. Vertaispalautteen antamiseen löytyy hyviä apukysymyslomakkeita, ja palautteet voitaisiin antaa oppilalle kotiläksyksi toisen tekstille huolellisesti.

Kirjoittamisen opettamisen suhteen on itselläni vielä kysymysmerkkejä. Kuitenkin ajatus on siinä, että kirjoittamisen pitäisi olla mielekästä , ei pakkopullaa. Monipuolisten tekstien kirjoittaminen, suunnitteluun ja prosessiin panostaminen ja oppilaan mahdollisuus vaikuttaa, mitä kirjoittaa ovat päälimmäisenä mielessä. Luukan artikkeli herätteli miettimään, mihin kirjoittamisella pyritään. Onko tavoitteena kielellisesti sujuva teksti, luovuus vai itseilmaisu. Itse ajattelen, että luovuuden ja itseilmaisun taidot tulevat painottumaan minun opetuksessani. Entistä vähemmän on tilanteita, joissa rakenteellisesti täydellistä kirjoituskieltä tarvitaan, toki koulussa muttei juurikaan sen ulkopuolella. Näen tärkeämpänä oman ajattelun kehittymisen ja oman ilmaisun haluamallaan tavalla.

Lukeminen ja lukustrategiat


Minä lukijana

Olen etenkin nuorempana lukenut paljon kaunokirjallisuutta ja myöhemmin lähinnä koulun kautta tieteellisempää kirjallisuutta. Koen omaavani hyvät lukustrategiset taidot. Lukiessani tieteellistä tekstiä selvennän itselleni vaikeat käsitteet, jotta voin todella ymmärtää lukemani. Jos tavoitteena on sisäistää teksti perinpohjaisesti, selitän itselleni tai muille omin sanoin ääneen löytämäni keskeisimmät sisällöt, kun taas vähemmän keskeiseksi kokemani asiat luen vain läpi. Yliopistossa kuitenkin harvemmin tulee opeteltua tekstejä perinpohjaisesti, yleisempää on, että etsin vain teksteistä omia mielipiteitäni ja kirjoitussuunnitelmaani tukevia/siihen liittyviä havaintoja, jolloin korostuu tekstin nopea silmäily ja aiheeni kannalta olennaisimman tiedon löytäminen. Etenkin englanninkielistä tekstiä lukiessa huomaa oman kielitiedon korostuvan, kun ymmärtää tekstin pääajatukset vaikka ei ymmärtäisi kaikkia yksittäisiä sanoja.

Kriittinen lukutaitoni on hyvällä tasolla, ainakin jos kriittisellä tarkoitetaan tekstin luotettavuuden ja objektiivisuuden arviointia. Etenkin mielipidetekstejä, poliittisia tekstejä ja historiallisia tekstejä lukiessani otan aina huomioon kirjoittajan taustat ja mahdolliset asenteet. Osaan arvioida kirjoittajan pyrkimyksiä tekstillä. Huomaan kuitenkin olevani turhan helposti sinisilmäinen taitavien kirjoittajien/puhujien tai tietyn alan auktoriteettien teksteille. Olen usein enemmän taipuvainen omaksumaan toisen ajatuksia järkevinä ja perusteltuina, kuin olemaan kriittinen niitä kohtaan. Vastakkaisen mielipiteen muodostaminen on luonnostani minulle paljon hankalampaa.

Lasten tekstimaailmat

Sijaisen vetämällä demolla keskusteltiin jokaisen valitsemista lasten teksteistä. Tekstien monimuotoisuus osoitti konkreettisesti, millaista monilukutaitoa lapset tarvitsevat tällä hetkellä. Uskon, että suurin osa lapsista käyttää nykyään eniten median tekstejä, kuten videoita ja sovelluksia perinteisten tekstien sijaan. Lapset tarvitsevat kotoa ja koulusta kasvatusta ymmärtääkseen näiden tekstilajien vaikutuskeinoja ja pyrkimyksiä, jotta he eivät ole täysin mainonnan ja sosiaalisen median trendien vietävissä. 

Suunnittelimme tämän tunnin idean pohjalta tubettamiseen ja mediakasvatukseen liittyvän oppimiskokonaisuuden, jonka linkki löytyy alapuolelta.

Mediakasvatus juutube.docx

Kielitieto

Demon aiheena oli kielitiedon opettaminen. Päällimäsinä mieleen jäivät puhekielen huomioiminen ja ottaminen mukaan opetukseen sekä kieliopin opettamisessa oppilaille merkityksellisten tekstien ja kontekstien hyödyntäminen. Esimerkiksi sijamuotojen ulkoa opettelu tuntuu tylsältä ja typerältä, mutta kuten dioissa mainittiin, tutkimalla ja löytämällä näitä muotoja omista teksteistä, keskusteluista yms niiden opettamisesta voidaan tehdä merkityksellistä.

Puhekielen hyödyntämisestä mieleen tuli idea, jossa kirjoitettaisiin puhekielisiä tekstejä esimerkiksi tarinan muodossa. Kielenä voisi toimia whatsapp-kieli, kaveriporukan kieli, perheen kieli tai mitä tahansa. Tarkoituksena olisi tutkia yhdessä puhekielen ja kirjoitetun kielen eroja ja missä konteksteissa näitä pitäisi käyttää. Oppilaat ymmärtäisivät miksi puhuttu kieli ei aina kelpaa ja miksi kirjakieltä opetellaan - ymmärrettävyys, eri ikäryhmien kielet jne.

Uusi tapa lähestyä kirjallisuutta

Vuorovaikutuksen ja itseilmaisun kuuluminen suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen oli itselleni uusi tieto omien koulukokemuksteni perustuttua kirjoittamiseen ja lukemiseen. Keksimäni "uusi" tapa lähestyä kirjallisuutta on näytelmä, sen suunnitteleminen ja toteuttaminen luokassa. Tavoitteena on vuorovaikutustaitojen ja itseilmaisun kehittyminen, sekä luovuuden hyödyntäminen suunnittelussa.

Luokka jaetaan näytelmän toteuttamisen kannalta mielekkäsiin osiin, noin 4-6 hengen ryhmiin. Näytelmän tekemisessä painotetaan perusteellista suunnittelua ja sen dokumentointia. Opettaja antaa dokumentoiduille suunnitelmille väliarviointeja ja ohjeistaa tarvittaessa ryhmiä eteenpäin. Aiheet voivat liittyä esimerkiksi johonkin teemapäivään tai vuodenaikaan. Kun näytelmän käsikirjoitukset ovat valmiit, oppilaat saavat aikaa harjoitella sitä, ja miettiä puvustusta, äänitehosteita, valotusta jne. Seuraavaksi näytelmät esitetään luokassa tai liikuntasalissa ja tehdään vertaisarvioinnit prosessin kulusta.
 

Tavoitteet POMM1081-kurssille

Olen aiemmin käsittänyt äidinkielen lukuaineen paljon kapeammin, kuin se todellisuudessa on. Ensimmäinen tavoitteeni onkin oppia itsestäni enemmän kieli-ja viestintäasiantuntijana, esimerkiksi monilukutaidon osaamisen osalta. 
Arvosanatavoitteeni kurssista on 4, minkä aion saavuttaa osallistumalla keskusteluun omia ajatuksiani esille tuoden, ja rohkaisten muita tuomaan omansa. Tavoitteenani on olla enemmän, kuin vain paikalla, pohtia ja kehittyä opetettavissa asioissa. Oman ajattelun kehittyminen reflektion ja teoriaan tutustumisen kautta on tärkein tavoite.

Artikkeli monilukutaidosta

mitä ajatuksia, millaisia haasteita tuo/mahdollisuuksia avaa
Artikkeli avasi oivallisesti monilukutaidon käsitteen merkitystä. Aiempi ymmärrys sanasta on ollut melko häilyvä, ja usein mieleen tulee vain lukemisen puoli sanan nimen mukaan. Samalla käsitteen monimuotoisuus kuitenkin vaikeuttaa sen täydellistä ymmärtämistä. Artikkeli avasi myös hyvin kulttuuri-sanan merkitystä äidinkielen kontekstissa: Se tarkoittaa kansallisten ja kielellisten kulttuurien lisäksi eri tiedonaloja (oppiaineita) ja niiden ominaiskieltä.

Monilukutaidon laaja, pelottavalta kuulostava käsite herättää ensin kriittisyyden sen toteuttamiseen. Se vaatii valmiutta ja halua yhteistyöhön muiden opettajien kanssa, mikä ei käytännön tasolla ole varmasti kaikille helppoa. Tarvitaan koulun tavoitteiden muuttuessa myös henkilöstöltä ilmapiirin muutosta kohti yhteistoiminnallisempaa. Uuteen siirryttäessä myös herää huoli toteutuksen vaikeudesta. Oppimistavoitteiden kannalta hyödyllisiä materiaaleja voi olla niukasti saatavilla, itse pitää pystyä suureen joustavuuteen ja luovuuteen. 

Sisällöiltään monilukutaito on erittäin kasvattava ja hyödyllinen. Toiminnan ja yhteistyön painottamisella opitaan varmasti nykyaikaisempia taitoja kuin sisältöjä painottamalla. Monilukutaidon myötä äidinkieli linkittyy enemmän oppilaan omiin vapaa-ajan teksteihin ja konteksteihin, mikä voi johtaa innostukseen ainetta kohtaan.

Äikän ops

1-2lk
Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitoja ja ohjata heitä kiinnostumaan kielestä, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista ja tulemaan tietoiseksi itsestään viestijöinä ja kielenkäyttäjinä.

Oppilaiden arjen kieli- ja tekstitaitoja laajennetaan niin, että he saavat valmiuksia havaintojen ja ilmiöiden käsitteellistämiseen, ajattelunsa kielentämiseen ja luovuutensa kehittämiseen.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus vastaa yhteistyössä muiden oppiaineiden ja kotien kanssa oppilaiden kielikasvatuksesta ja auttaa heitä rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä monikulttuurisessa ja medioituneessa yhteiskunnassa.

Oppilaita rohkaistaan rakentavaan ja vastuulliseen vuorovaikutukseen erilaisissa viestintäympäristöissä.

Opetus tutustuttaa moniin kulttuurisisältöihin, joista keskeisiä ovat sanataide, media, draama, teatteritaide sekä puhe- ja viestintäkulttuurit.

Äidinkielen ja kirjallisuuden OPS tuntuu valtavan laajalta kokonaisuudelta. Oma kokemukseni oppiaineesta on lähinnä erilaisten tekstien tuottaminen ja ymmärtäminen. Täysin uutta oli draaman, vuorovaikutustaitojen, eri kulttuurien ja teatteritaiteen liittyminen oppiaineeseen. Onko OPS muuttunut paljon peruskouluajoilta, vai onko sitä vain toteutettu kapeasti opetuksessa? Kirjallinen puoli on itselleni tuttu ja hyvin hallussa, mutta erittäin paljon laajempaa ymmärrystä oppiaineesta tarvitsen, että sitä voin itse opettaa opetussuunnitelman vaatimalla tavalla.