Minä lukijana

Olen etenkin nuorempana lukenut paljon kaunokirjallisuutta ja myöhemmin lähinnä koulun kautta tieteellisempää kirjallisuutta. Koen omaavani hyvät lukustrategiset taidot. Lukiessani tieteellistä tekstiä selvennän itselleni vaikeat käsitteet, jotta voin todella ymmärtää lukemani. Jos tavoitteena on sisäistää teksti perinpohjaisesti, selitän itselleni tai muille omin sanoin ääneen löytämäni keskeisimmät sisällöt, kun taas vähemmän keskeiseksi kokemani asiat luen vain läpi. Yliopistossa kuitenkin harvemmin tulee opeteltua tekstejä perinpohjaisesti, yleisempää on, että etsin vain teksteistä omia mielipiteitäni ja kirjoitussuunnitelmaani tukevia/siihen liittyviä havaintoja, jolloin korostuu tekstin nopea silmäily ja aiheeni kannalta olennaisimman tiedon löytäminen. Etenkin englanninkielistä tekstiä lukiessa huomaa oman kielitiedon korostuvan, kun ymmärtää tekstin pääajatukset vaikka ei ymmärtäisi kaikkia yksittäisiä sanoja.

Kriittinen lukutaitoni on hyvällä tasolla, ainakin jos kriittisellä tarkoitetaan tekstin luotettavuuden ja objektiivisuuden arviointia. Etenkin mielipidetekstejä, poliittisia tekstejä ja historiallisia tekstejä lukiessani otan aina huomioon kirjoittajan taustat ja mahdolliset asenteet. Osaan arvioida kirjoittajan pyrkimyksiä tekstillä. Huomaan kuitenkin olevani turhan helposti sinisilmäinen taitavien kirjoittajien/puhujien tai tietyn alan auktoriteettien teksteille. Olen usein enemmän taipuvainen omaksumaan toisen ajatuksia järkevinä ja perusteltuina, kuin olemaan kriittinen niitä kohtaan. Vastakkaisen mielipiteen muodostaminen on luonnostani minulle paljon hankalampaa.