Untuvikon hoitaminen
Emon alta syntyneet
Emon alla haudotut poikaset vaativat hoitajaltaan vähemmän kuin koneessa haudotut, koska emo huolehtii niiden lämmöstä, syömään opettamisesta ja suojelemisesta.
Vastasyntynyt untuvikko viihtyy emon höyhenpeitteen kätköissä. Kuoriutumisesta saattaa kulua kolmatta vuorokautta ennen kuin poikanen ilmestyy näkösälle - juuri niin kauan, että ensimmäisiä poikasiaan odottava hoitaja ehtii hermostua ja hätääntyä. Tästä ajasta on poikaselle kuitenkin vain hyötyä, sillä emon lämpö on sille korvaamaton. Vastakuoriutunut untuvikko on märkä ja herkkä jäähtymiselle. Kuoriutuminen on fyysisenä ponnistuksena uuvuttava ja palautuminen vie aikaa. Untuvikko tarvitsee ensi päivinä +34-36ºC asteen lämpötilaa. Huonelämpötilaa ei saa nostaa, jos halutaan emon ja poikasen pysyvän tiiviisti yhdessä. Näin emon ja poikasen suhde vahvistuu: poikanen leimautuu emoonsa ja emo oppii tuntemaan poikasensa. Untuvikolla ei ole nälkä, koska munan ruskuaispussissa (keltuaisessa) on yhä ravintoa, jonka poikanen käyttää hyödykseen. Poikanen on saanut ravintonsa ruskuaispussista koko hautoma-ajan. Ruskuaispussi sulkeutuu poikasen vatsaonteloon 1-1 ½ vuorokautta ennen kuoriutumista.
Koneessa haudotut poikaset
Kuoriutumisen jälkeen (21.vuorokaudella) untuvikot pidetään koneessa niin kauan, että ne ovat kuivuneet. Tämän jälkeen ne siirretään matalaan, rei'itettyyn laatikkoon melko tiukkaan 'pakattuna', jolloin ne pitävät lämpimän. Laatikko sijoitetaan väljästi normaaliin huonelämpöön ja untuvikot saavat levätä. Syömään ei ruskuaispussin ansiosta ole kiirettä vasta kuin toisena kuoriutumisen jälkeisenä päivänä. Untuvikot päästetään syömään mielellään aamulla, jolloin niiden vointia on mahdollista seurata pitkin päivää. Jos hautominen on tapahtunut muualla, on pari vuorokautta kuoriutumisesta aikaa siirtää untuvikot, eikä niitä pidä ruokkia ennen kuin ne ovat lopullisessa sijoituspaikassa.
Emon alla haudotut poikaset vaativat hoitajaltaan vähemmän kuin koneessa haudotut, koska emo huolehtii niiden lämmöstä, syömään opettamisesta ja suojelemisesta.
Vastasyntynyt untuvikko viihtyy emon höyhenpeitteen kätköissä. Kuoriutumisesta saattaa kulua kolmatta vuorokautta ennen kuin poikanen ilmestyy näkösälle - juuri niin kauan, että ensimmäisiä poikasiaan odottava hoitaja ehtii hermostua ja hätääntyä. Tästä ajasta on poikaselle kuitenkin vain hyötyä, sillä emon lämpö on sille korvaamaton. Vastakuoriutunut untuvikko on märkä ja herkkä jäähtymiselle. Kuoriutuminen on fyysisenä ponnistuksena uuvuttava ja palautuminen vie aikaa. Untuvikko tarvitsee ensi päivinä +34-36ºC asteen lämpötilaa. Huonelämpötilaa ei saa nostaa, jos halutaan emon ja poikasen pysyvän tiiviisti yhdessä. Näin emon ja poikasen suhde vahvistuu: poikanen leimautuu emoonsa ja emo oppii tuntemaan poikasensa. Untuvikolla ei ole nälkä, koska munan ruskuaispussissa (keltuaisessa) on yhä ravintoa, jonka poikanen käyttää hyödykseen. Poikanen on saanut ravintonsa ruskuaispussista koko hautoma-ajan. Ruskuaispussi sulkeutuu poikasen vatsaonteloon 1-1 ½ vuorokautta ennen kuoriutumista.
Koneessa haudotut poikaset
Kuoriutumisen jälkeen (21.vuorokaudella) untuvikot pidetään koneessa niin kauan, että ne ovat kuivuneet. Tämän jälkeen ne siirretään matalaan, rei'itettyyn laatikkoon melko tiukkaan 'pakattuna', jolloin ne pitävät lämpimän. Laatikko sijoitetaan väljästi normaaliin huonelämpöön ja untuvikot saavat levätä. Syömään ei ruskuaispussin ansiosta ole kiirettä vasta kuin toisena kuoriutumisen jälkeisenä päivänä. Untuvikot päästetään syömään mielellään aamulla, jolloin niiden vointia on mahdollista seurata pitkin päivää. Jos hautominen on tapahtunut muualla, on pari vuorokautta kuoriutumisesta aikaa siirtää untuvikot, eikä niitä pidä ruokkia ennen kuin ne ovat lopullisessa sijoituspaikassa.
Olosuhteet ja hoito
 |
Untuvikkoja pidetään aluksi melko tiheässä, 25 untuvikkoa neliöllä. Lämpö ja lajitoverin läheisyys on ensiarvoisen tärkeätä. |
|
Pienen eläinmäärän ensikodiksi riittää iso pahvilaatikko. Laatikko sijoitetaan kodissa puolilämpimään tilaan. Jos poikasia on enemmän kuin pari tusinaa on niille erotettava sopiva tila. Alue rajataan kovalevysuikaleiden avulla (korkeus 60 cm) pyöreäksi kehäksi, jolloin nurkista ei ole vaaraa. Levyt yhdistetään toisiinsa esim. pellistä tehdyn hahlon avulla. Kutterinpurua pohjalle ja purun päälle sanomalehteä. |
|
Rehu ripotellaan ensipäivinä paperille, että poikaset sen varmasti löytävät. Matala (reuna korkeintaan 2-3 cm korkea) rehualunen otetaan käyttöön muutaman päivän päästä. Vähän painavampi, esimerkiksi keraaminen alunen on hyvä, koska emo saattaa kaataa kevyemmän lautasen noustessaan sen reunalle. Ruokaa pidetään koko ajan tarjolla, kuitenkin niin ettei sitä jää seisomaan. |
|
Poikasten käyttäytyminen kertoo lämpötilan sopivuudesta
|
||||||
|
Untuvikkojen lämpötilasuositus on ensipäivinä + 34-36 ºC-lämpöastetta, jonka jälkeen lämpötila saa laskea kaksi astetta viikossa. 6-8-viikoinen poikanen viihtyy jo +20 ºC:ssa. |
Untuvikkovaiheen ruokinta
|
Turvallisin vaihtoehto ruokkia untuvikot on teollinen valmisrehu, pikkupoikastäysrehu. Poikasrehun lisäksi tarvitaan vain vettä. Ruuantähteitä voi antaa malliksi, että poikanen oppii olomuodoltaan monipuoliseen rehuun. |
|
Rehu annetaan alussa paperin päälle, että jokainen tipu sen varmasti löytää. Paperille voidaan laittaa myös ripaus karkeaa soraa (2-3 mm). Muutaman päivän päästä voidaan siirtyä käyttämään matalaa astiaa (mitä painavampi sitä parempi). Juoma-astiaksi on kätevä muovinen juoma-automaatti, mutta pienelle poikasmäärälle käy alussa yhtä hyvin syvä lautanen, johon asetetaan pieniä kiviä etteivät poikaset kastu. Untuvikot oppivat pian kastamaan nokkansa kivien lomassa välkkyvään veteen. Kekseliäs ratkaisu on laittaa teräksinen koirankuppi nurinpäin, jolloin ulkokehälle muodostuu kapea vesiura, joka sekin saattaa tosin olla liian avara ilman täytettä, pikkukiviä tai muoviletkunpätkää. |
|
Vesi annetaan huonelämpöisenä. Astian siisteys tarkastetaan jokaisella käynnillä. |