Muuta vihjesana lauseeseen sopivaan muotoon. Käytä abessiivia, komitatiivia, instruktiivia.

Tänään päätin lähteä kaupungille (jalka). Ajattelin ostavani ruokaa ja haukkaavani samalla vähän raitista ilmaa. Kun olin lähdössä, kissani Hertta tuli maukumaan ovelle: "Älä unohda tuoda minulle ruokaa ja vehnänorasta! Laitan sinulle ostoslistan (sähköposti). Katso se tarkasti kaupassa, ettet unohda mitään!" Lupasin tehdä niin ja lähdin marssimaan kaupunkia kohti.

Kun olin jo miltei kaupassa, törmäsin vanhaan tuttuun, tohtori Virtaseen. Pidimme turvavälit, ja hän esitteli huitoen seurueensa, joka myös oli kauampana turvavälejä pitäen: "Saanko esitellä, lehtori Katainen (puoliso)."

Menin kauppaan iloisena, että olin nähnyt tohtori Virtasen. Tohtori Virtasella oli tapana tehdä outoja asioita ja hän teki kaiken aina (oma pää), kysymättä lupaa tai miettimättä seuraksia. Koska hän oli niin varomaton ja omapäinen, olin ollut huolissani, että hän olisi saattanut sairastua. Ostokset tehtyäni lähdin taas kotia kohti. Olin selvinnyt kaupassa käynnistä (ilman vaikeuksia).

Kun pääsin kotiin, kerroin heti Hertalle, että tohtori Virtanen oli hyvissä voimissa, olinhan nähnyt hänet (omat silmät). Hertta ei ollut lainkaan iloinen, vaan valitti, että matkaani oli mennyt aivan liikaa aikaa. "Kuinka kauan voi pieni kissa olla (syödä + MA)", se murisi ja jatkoi: "Entä hiireni? Eikö sinun pitäni tuoda minulle kerrankin myös hiiriä herkkupalaksi? Se oli kyllä ostoslistalla!"
Siihen vedin kuitenkin rajan ja sanoin: "Hiiriä ei tässä kaupungissa voi ostaa syötäväksi edes Roope Ankka (kaikki rahat)."

Lopulta Hertta tyytyi ruokaansa ja istuimme alas katsomaan suoratoistopalveluita iltateen ääreen, kun olimme ensin tehneet pienen jumpan YouTube-videoita seuraten.


Muista tallentaa! Näet oikeat vastaukset, kun olet tallentanut.