Suomen kielessä on 15 sijamuotoa. Niistä kolmea (abessiivi, komitatiivi, instruktiivi) kutsutaan usein harvinaisiksi sijamuodoiksi, koska ne eivät ole kovin yleisiä nykykielessä. Ne esiintyvät kuitenkin edelleen joissakin sanonnoissa ja tietyissä rakenteissa, joten sijamuodot on hyvä tunnistaa. Niitä voi myös käyttää sopivassa kohti kirjoitelmissa ja näin näyttää monipuolista osaamistaan.

 

a) ABESSIIVI -tta, -ttä

Abessiivi korvataan nykykielessä usein prepositiolla ilman tai ­-ton-päätteisellä adjektiivilla: rahatta = ilman rahaa, rahaton

Eniten abessiivia käytetään MA-infinitiivin kanssa ja joissakin sanonnoissa.

En voinut olla nauramatta!  = ilman, että nauran / minun oli pakko nauraa (he naura/vat > naura/ma/tta)
Voisitko olla huutamatta? = Älä huuda! (he huuta/vat > huuta/ma/tta)
Hän jättää aina harjoitukset tekemättä.
Olin hänelle vihainen syyttä suotta. = turhaan, ilman syytä

 

b) KOMITATIIVI -ine + omistusliite

Komitatiivi korvataan nykykielessä usein postpositiolla kanssa. Yksikkö ja monikko ovat samanlaiset, joten esimerkiksi ystävineen voi merkitä ’ystävänsä kanssa’ tai ’ystäviensä kanssa’.

Matkustin kesällä perhe/ine/ni Ruotsiin. = perheeni kanssa
Mikko lähti häämatkalle kauniine vaimoineen. = kauniin vaimonsa kanssa HUOM! Vain viimeiseen sanaan tulee omistusliite, adjektiiviin tai muuhun tarkentavaan sanaan ei tule omistusliitettä.
Turku saaristoineen on suosittu turistikohde kesäisin. = Turku ja sen saaristo
Seminaari iltaohjelmineen on osallistujille maksuton.

 

c) INSTRUKTIIVI -n

Instruktiivi esiintyy lähinnä joissakin fraaseissa ja vastaa kysymyksiin millä tavalla? minkä avulla? Sijamuotoa käytetään melkein aina monikossa.

Hän on auttanut minua moni/n tavoi/n.
Kesällä on ihana kävellä ulkona paljain jaloin.
Talvella ei kannata kulkea ulkona paljain päin.
Se on totta, kuulin sen omin korvin ja näin omin silmin!
Ystävällisin terveisin Niina

 

Instruktiivi on eniten käytössä E-infinitiivin kanssa. Palaamme infinitiiveihin tarkemmin kurssin loppupuolella!

Tulitko töihin kävellen? kävellä > kävell/e/n
Hän katsoi minua hymyillen. = ja hymyili, niin että hymyili
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.


Voit katsoa myös Prezi-esityksen harvinaisista sijamuodoista: