Jotkin sanat vaativat lauseen toiselta sanalta tietyn sijamuodon. Silloin puhutaan rektiosta.

Rektio tarkoittaa siis sellaista tilannetta, että sijamuotoa ei määrä merkitys, vaan rektiosääntö. Esimerkiksi elatiivia käytetään silloin, kun tullaan jostain sisältä (Tulen koulusta, tulen metsästä, tulen alas puusta), mutta tykkää-verbi kanssa rektiosääntö on, että pitää käyttää elatiivia (Tykkään jäätelöstä), vaikka ei puhuta mistään tulemisesta.

Muita esimerkkejä rektiosta:

Minä rakastan kahvia. (kahvia + partitiivi (-a))
Työ vaikuttaa kiinnostavalta. (vaikuttaa + ablatiivi (-lle))
Joskus on vaikea keskittyä opiskeluun. (keskittyä + illatiivi (pitkä vokaali + n))


Mistä rektion tietää? Rektiossa on vähän tylsää se, että se pitää vain opetella. Aina, kun lukee tekstiä tai kuuntelee puhetta ja etenkin, kun opettelee uusia sanoja, kannattaa kiinnittää huomiota rektioihin.

Rektiosäännöt menevät kaikkin muiden säntöjen yli.


Tässä on joitain tärkeimpiä rektioita, joita käytetään paljon:

harrastaa: Minä harrastan jalkapalloa ja lukemista. (lukeminen: lukemista)

- Kattavampi lista rektioista:
https://peda.net/helsinki/tyk/tya/lukio/stk/s24/om1/yr


- Katso video rektioista:
https://www.youtube.com/watch?v=Pyh2Se7gKO0

- Katso prezi-esitys rektioista:
https://prezi.com/o32e35ivxucu/rektio/


- Suomen rektioista on koottu kirja:


Sen saa koulun kirjastosta ja kaupungin kirjastosta. Kirja on oivallista kesälukemista! Se sopii vaikka rannalla selailtavaksi aivan erinomaisesti :)