Pronominit ovat sanoja, jotka viittaavat toiseen sanaan tai lauseeseen. Ilmausta, johon pronomini viittaa, kutsutaan korrelaatiksi.

> Hän on henkilö, jonka me kaikki tunnemme.

◼ pronomini
◼ korrelaatti

Joidenkin pronominien kohdalla kirjoittaja joutuu olemaan tarkkana, mihin sanaan pronomini viittaa. Tällaisia pronomineja ovat esimerkiksi joka, mikä, tämä ja se.

1. Yleiskielessä joka viittaa edeltävään sanaan tai lausekkeeseen:

> Haluaisin koiran, joka ei pelkää vieraita.
> Koira tuo arkeen monia haasteita, joita ei osaa etukäteen kuvitellakaan.

2. Mikä viittaa koko edeltävään lauseeseen, pronominiin se, kaikki ja jokin sekä superlatiiviin:

> Koira on uskollinen ja älykäs, mikä tekee siitä ihmisen parhaan ystävän.
> Koirassa on kaikki, mitä ystävältä voi toivoa.
> Koira on parasta, mitä minulle on tapahtunut.

3. Paikanilmauksissa voi usein käyttää sekä joka- että mikä-pronominia. Joka ilmaisee paikan tarkemmin kuin mikä. Mikä sopii silloin, kun se on muodossa missä, mistä tai mihin.

> Ensimmäinen matkakohde on Turku, joka on Suomen entinen pääkaupunki.
> Ensimmäisenä matkakohteena on Turku, jonne ~ minne saavutaan varhain aamulla.
> Turussa on Wäinö Aaltosen museo, jossa ~ missä on tapahtumia lapsille ja perheille.

4. Korrelaatin ja pronominin välissä voi olla postpositio, jos ilmaus on selkeä.

> Kenelle tahansa saattaa tulla ongelmia koiran kanssa, joka on kouluttamaton.
> Yöunet voivat kärsiä uuden lemmikkieläimen takia, joka vielä totuttelee elinympäristöönsä.

5. Kuka on relatiivipronominina puhekielinen.

> Älypää on henkilö, kuka tietää aina kaiken.
PAREMMIN: Älypää on henkilö, joka tietää aina kaiken.

1. Kun joku-pronominia käytetään lauseessa itsenäisesti, se viittaa tavallisesti ihmiseen.

> Rannalla on joku lukemassa.
> Näin jonkun rannalla lukemassa.

2. Kun jokin-pronominia käytetään lauseessa itsenäisesti, se viittaa tavallisesti johonkin muuhun kuin ihmiseen.

> Jokin liikkuu pusikossa.
> Aina kannattaa toivoa jota(k)in.

3. Joku-pronominin pitkien taivutusmuotojen (jollakulla, joissakuissa) sijasta voi käyttää jokin-pronominin taivutusmuotoja jolla(k)in, joissa(k)in:

> Onko jollakulla ~ jolla(k)in vielä kysymyksiä pääministerille?

4. Määritteenä joku-sanan muodot voivat viitata sekä ihmiseen että johonkin muuhun, mutta jokin viittaa aina vain muuhun kuin ihmiseen.

> Painaako mieltäsi jokin ~ joku asia?
> Ohi ajoi jokin auto.

1. Kahteen eri henkilöön viitataan tekstissä eri pronomineilla: hän viittaa ensin mainittuun henkilöön ja tämä jälkimmäiseen henkilöön.

> Veeti lähetti ystävälleen viestin. Tunnin kuluttua hän poisti sen. (Veeti poisti)
> Veeti lähetti ystävälleen viestin. Tunnin kuluttua tämä poisti sen. (ystävä poisti)

2. Yleiskielessä ihmiseen viitataan pronomineilla hän ja he. Kuitenkin relatiivipronominin yhteydessä käytetään ihmisestäkin puhuttaessa se- ja ne-pronomineja:

> Se, joka todella yrittää, palkitaan.
> Ne, jotka todella yrittävät, palkitaan.

3. Demonstratiivipronomini (tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne) substantiivin määritteenä ilmaisee, että asiasta on ollut puhetta aiemmin tai että asia on muuten tunnettu:

> Käytän tätä sovellusta kielten opiskeluun.
> En ehdi oppia näitä kaikkia sanoja.

4. Puhekielessä se-pronominia (monikossa ne) käytetään artikkelin tapaan. Tällöin se viittaa ihmiseen tai asiaan, joka on keskustelijoiden yhteisen tiedon perusteella tunnistettavissa.

> Katsoimme eilen sitä yhteistä ryhmäkuvaa sieltä kesäleiriltä.
(yleiskielessä: Katsoimme eilen yhteistä ryhmäkuvaa kesäleiriltä.)

1. Persoonapronominin genetiivimuodon jälkeen seuraavaan sanaan tulee omistusliite. Omistusliite osoittaa, kenelle tai mille jokin kuuluu tai kenen ominaisuudesta tai tekemisestä on kyse.

> Näin hänen maalauksensa.
> Taulu ostettiin sinun lähdettyäsi.

2. Kolmannen persoonan omistusliite ilman persoonapronominin genetiiviä
(hänen, heidän) viittaa lauseen subjektiin. Kun persoonapronominin genetiivimuoto on mukana, se viittaa lauseen objektiin.

> Kalle kunnosti vanhan tietokoneensa. (oman tietokoneensa)
> Kalle kunnosti hänen vanhan tietokoneensa. (jonkun muun tietokoneen)

3. Omistusliitettä ei välttämättä tarvita monikon 1. ja 2. persoonassa silloin, kun puhe on esimerkiksi perheen tai suvun yhteisestä omasta.

> Meidän perheessä on yksi ylioppilas.
> Onko teidän suvussa paljon ylioppilaita?