1. rasti löytyi nuorisotila Kuutamon ikkunasta ja siitä lähdettiin kohti padon portaikkoa.
Ylitimme kehräämön sillan, veneitä ei enään laitureissa näkynyt.
Hetken käveltyämme näkyi iso kuusi jonka juurella oli kasa käpyjä, oravan talvivarasto varmaan. Kuusenoksat olivat leveät, siellä voisi hyvin olla sateensuojassa.
Karhunpennut olivat ihmetelleet, kauempana näkyviä pitkiä harmaita puikkoja. Mitä ihmettä siellä oikein kasvoi? Niiden luo päästyämme tarkkasilmäiset pojat huomasivat, että ne olivatkin katuvalotolppia.
Sitten olikin istahdettava penkille taukojumppaamaan, sen verran pitkään olimme jo kävelleet. Seuraavaksi piti etsiä tammi ja jokaiselle yksi tammenterho. Mikä ei ollutkaan niin helppo juttu. Puu löytyi, mutta terhoja ei. Lehtiä oli niin valtavasti ja terhot olivat niiden alla piilossa.
Ylitimme toisen sillan ja katselimme näkyikö joessa sorsia, ei näkynyt mutta ääntä kuului jostain kauempaa.
Nyt piti löytää kummallinen puu jolla oli kaksi latvaa. Puu oli kasvanut todella pitkäksi ja suureksi. Runkoa tutkittiin ahkerasti näkyykö siinä koloja tai reikiä ja kukahan niissä mahtaa talven viettää? Seuraava puu mikä piti etsiä oli mänty. Pohdittavana oli kuinka männynkävyt eroavat kuusenkävyistä. Se oli meille helppoa, niin paljon olemme metsäretkiä tehneet.
Kauempana näkyi valkoisia penkkejä. Siihen vaan makaamaan ja mittaamaan kuinka monta ruoka-annosta pitää syödä, että on saman mittainen kuin penkki. No, hirveän monta…
Omenapuun luokse mars… Vanhan puun alta löytyi pudonneita omenoita. Joitain oli nokkinut lintu, toisiin oli mato kaivanut reikiä ja joissain oli ihan oikeita hampaan jälkiäkin.
Sieltä käveltiin valkorunkoisten puiden, koivujen, luokse juoksemaan puuhippaa. Vain yksi lapsi sai olla kerrallaan puun luona. Kyllä siinä hiki tuli ja punaiset posketsai.
Viimeinen rasti oli huvimajalla, jossa vähän aikaa huilasimme ennenkuin lähdimme ”kotia” kohti.