Auringon säteilemä valo on valkoista valoa eli Auringon valo sisältää kaikkia värejä. Jokaisella värillä on tietty aallonpituus. Näkyvän valon aallonpituus on välillä 380 nm - 740 nm. Nanometri, nm, tarkoittaa metrin miljardisosaa. Kun valkoinen valo kulkee prisman läpi, se hajoaa värikirjoksi eli spektriksi. Luonnossa sateella esiintyvä sateenkaari on seurausta valkoisen valon hajoamisesta. Silloin “prismoina” toimivat sadepisarat.


Kuvassa näkyy oppilastyössä optisen penkin valonlähteenä toimineen hehkulampun spektrikuvio. Värit vasemmalta oikealle ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.



Kun valkoista valo tulee prismaan oikeassa kulmassa, se hajoaa spektriksi. Hajoaminen eri värisävyiksi johtuu värien erisuuruisesta aallonpituudesta: pisin aallonpituus taittuu vähiten ja lyhyin eniten.

Punaisen valon aallonpituus on pisin ja violetin lyhyin näkyvän valon aallonpituuksista. Punainen ja violetti muodostavat spektrikuvion reunimmaiset värit. Punainen aallonpituus taittuu vähiten ja violetti eniten. Siksi punainen ja violetti muodostavat reunimmaiset värit sateenkaaressa.




Sateenkaaren voi nähdä vain sateen aikana. Se sijaitsee aina havaitsijasta katsoen vastakkaisella puolella kuin Aurinko.

Auringon laskiessa horisontin alapuolelle pilvet värjäytyvät punaiseksi.Tämä johtuu siitä, että auringon säteillä on pitkä matka niiden kulkiessa ilmakehän läpi ennen kuin ne osuvat katsojan silmiin. Ilmassa olevat molekyylit sirottavat auringon säteitä. Sironta on sitä voimakkaampaa, mitä lyhytaaltoisempaa säteily on. Illalla auringon valosta on sironnut enin osa lyhyistä aallonpituuksista pois ja jäljelle ovat jääneet vain pitkät eli punertavat sävyt.