Soiden suojelu
Suoluonto on säilyttämisen arvoista
:rightNoin kolmasosa Suomen pinta-alasta on erilaisia soita ja kosteikkoja. Koko maailman mittakaavassakin tämä on poikkeuksellisen paljon. Suomen suot ovat myös monimuotoisia. Erilaisia suotyyppejä on kuvattu maastamme yli sata, ja niitä on enemmän kuin millään muulla vastaavan kokoisella alueella. Siksi suomalaisen luonnon säilyttämistä ei voida ajatellakaan ilman soiden suojelua.
Soita on Suomessa paljon, mutta niistä on luonnontilaisia enää noin kolmasosa. Suojeltuja alueita on noin 10 % soiden kokonaispinta-alasta. Niistä 90 % sijaitsee Pohjois-Suomessa. Eteläisessä Suomen soista on suojeltuja vain 2 %, ja niistäkin osa on ojitettuja alueita.
Soilla on suuri joukko lajeja, jotka eivät voi tulla toimeen missään muualla. Suomen 203:sta valtakunnallisesti uhanalaisesta kasvilajista 20 on suolajeja. Valtakunnallisesti uhanalaisista sammalista ja perhosista noin kuudesosa elää soilla. Jouhisorsa, muuttohaukka ja suokukko ovat esimerkkejä soiden uhanalaisista lintulajeista.
Soita on Suomessa paljon, mutta niistä on luonnontilaisia enää noin kolmasosa. Suojeltuja alueita on noin 10 % soiden kokonaispinta-alasta. Niistä 90 % sijaitsee Pohjois-Suomessa. Eteläisessä Suomen soista on suojeltuja vain 2 %, ja niistäkin osa on ojitettuja alueita.
Soilla on suuri joukko lajeja, jotka eivät voi tulla toimeen missään muualla. Suomen 203:sta valtakunnallisesti uhanalaisesta kasvilajista 20 on suolajeja. Valtakunnallisesti uhanalaisista sammalista ja perhosista noin kuudesosa elää soilla. Jouhisorsa, muuttohaukka ja suokukko ovat esimerkkejä soiden uhanalaisista lintulajeista.
Ojitus muuttaa suoekosysteemiä
:rightSuomen soita on ojitettu ainakin 1800-luvulta lähtien, mutta erityisen aktiivinen ojituskausi alkoi 1950-luvulla. Ojituksilla on raivattu uusia peltoja ja turvetuotantoalueita. Kaikkein eniten soita on kuitenkin ojitettu metsätalousmaaksi. Suomen soista noin kaksi kolmasosaa on ojitettuja. Se on noin 5,5 miljoonaa hehtaaria.
Kun luonnontilainen suo ojitetaan, se muuttuu kuivemmaksi. Ojitetun suon kasvillisuus muuttuu. Esimerkiksi karpalo ei menesty ojitetuilla soilla. Turvekerroksen hajoaminen kiihtyy ojituksen myötä, hapen määrä lisääntyy, ja kasvupaikka muuttuu aiempaa lämpimämmäksi. Tällöin metsälajit, kuten mustikka ja puolukka, alkavat vallata alaa suokasvillisuudelta. Osassa ojitetuista soista puuston kasvu kiihtyy selvästi. Osassa happamia soita ei metsä kuitenkaan lähde kasvamaan ojituksesta huolimatta.
Soiden ojitus vaikuttaa itse suon lisäksi myös vesistöihin. Soilta tulee ruskeita, humuspitoisia ja happamia vesiä alapuolisiin jokiin ja järviin.
Kun luonnontilainen suo ojitetaan, se muuttuu kuivemmaksi. Ojitetun suon kasvillisuus muuttuu. Esimerkiksi karpalo ei menesty ojitetuilla soilla. Turvekerroksen hajoaminen kiihtyy ojituksen myötä, hapen määrä lisääntyy, ja kasvupaikka muuttuu aiempaa lämpimämmäksi. Tällöin metsälajit, kuten mustikka ja puolukka, alkavat vallata alaa suokasvillisuudelta. Osassa ojitetuista soista puuston kasvu kiihtyy selvästi. Osassa happamia soita ei metsä kuitenkaan lähde kasvamaan ojituksesta huolimatta.
Soiden ojitus vaikuttaa itse suon lisäksi myös vesistöihin. Soilta tulee ruskeita, humuspitoisia ja happamia vesiä alapuolisiin jokiin ja järviin.
Turpeen käyttö tuhoaa suot
Suomen soilta nostetaan turvetta pääasiassa energiakäyttöön. :rightBiologisesti turve on uusiutuvaa, mutta energianlähteenä luokitellaan uusiutumattomiin hitaan uusiutumisen vuoksi. Ennen turpeen nostoa suon kasvillisuus raivataan, suot ojitetaan ja tasoitetaan turpeen kuivattamista varten. Turpeen tuotanto on aurinkoisista poutasäistä riippuvaista, sillä kentiltä turve siirretään kuivattuna voimalaitoksille. Polttoturpeen käyttö on energiantuotannossa taloudellisesti kannattavaa mikäli turvesuot sijaitsevat voimalaitosten lähellä.
Lannoitettua rahkaturvetta käyttävät ammattilaiset kauppapuutarhoilla ja viherpeukalot kotona. Kasvuturpeen etu on hyvä vedenpidätyskyky.
Hyvin maatunutta turvetta käytetään perinteikkäästi hoito- ja kylpyturpeena. Suomalaiset ovat kehitelleet kylpyturpeen käytöstä oman versionsa - turvesaunomisen. Suopotkupallon maailmanmestaruuskisat ovat täysin suomalainen innovaatio tässä erikoisten kesätapahtuminen luvatussa maassa.
Turvetuotantoon otettu suo ei palaa täysin entiselleen vaan arvokas suoekosysteemi menetetään. Siksi turpeen käytöstä energianlähteenä pitäisikin monien mielestä luopua kokonaan. Myös ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta on järkevämpää säilyttää suot. Silloin niiden sisältämät kasvihuonekaasut eivät pääse ilmakehään vaan suot sitovat hiilidioksidia.
Lannoitettua rahkaturvetta käyttävät ammattilaiset kauppapuutarhoilla ja viherpeukalot kotona. Kasvuturpeen etu on hyvä vedenpidätyskyky.
Hyvin maatunutta turvetta käytetään perinteikkäästi hoito- ja kylpyturpeena. Suomalaiset ovat kehitelleet kylpyturpeen käytöstä oman versionsa - turvesaunomisen. Suopotkupallon maailmanmestaruuskisat ovat täysin suomalainen innovaatio tässä erikoisten kesätapahtuminen luvatussa maassa.
Turvetuotantoon otettu suo ei palaa täysin entiselleen vaan arvokas suoekosysteemi menetetään. Siksi turpeen käytöstä energianlähteenä pitäisikin monien mielestä luopua kokonaan. Myös ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta on järkevämpää säilyttää suot. Silloin niiden sisältämät kasvihuonekaasut eivät pääse ilmakehään vaan suot sitovat hiilidioksidia.