Miten oppilaan kielitaidon edistymistä seurataan ja arvioidaan?
Kaikilla vuosiluokilla kielitaidon edistymisen arviointi perustuu opetussuunnitelmassa esitettyihin yleisiin S2-oppimäärän lukuvuosisidonnaisiin tavoitteisiin. Lukuvuoden aikana oppilasta ohjataan arvioinnin, kuten erilaisten arviointikeskustelujen avulla seuraamaan kielitaitonsa edistymistä.

S2-oppilaille tehdään tarvittaessa oppimissuunnitelma (katso edeltä, milloin oppimissuunnitelma tehdään). S2-oppilaille kirjataan henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan kielitaitotasoarviointi 6. ja 9. vuosiluokan päätteeksi, jossa kuvataan kielitaidon edistymistä.

Miten S2-oppimäärän arviointi merkitään lukuvuositodistukseen? Oppilas voi saada arvioinnin vain yhdestä äidinkielen ja kirjallisuus oppiaineen oppimäärästä. Vaikka S2-oppilas opiskelisikin osittain (tai kokonaan) S2-oppimäärää suomen kielen ja kirjallisuuden oppitunneilla, arvioidaan hänet aina S2-oppimäärän mukaisesti. Arvioinnin tekevät kaikki oppilaalle suomen kieltä opettavat opettajat yhdessä.

Todistuksessa voi olla arviointi siis vain kohdassa suomi toisena kielenä ja kirjallisuus.

Sanallinen ja numeerinen arviointi voidaan antaa kunnan suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän käytännön mukaisesti myös suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä. Numeerista arviointia suositellaan S2-oppimäärässä 5. vuosiluokasta alkaen. Tarvittaessa voidaan kuitenkin antaa pelkästään sanallinen arviointi vuosiluokilla 1-8. Sanallista arviointia suositaan silloin, kun oppilaan kielitaito on vielä heikko. Numeerinen arviointi annetaan 9. vuosiluokalla, koska päättöarvioinnin on oltava numeerinen.

Milloin S2-oppimäärä yksilöllistetään?
Ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa suomi toisena kielenä-oppimäärässä.

S2-oppimäärän vuosiluokkaistetuissa sisällöissä ja tavoitteissa on huomioitu, että oppilaat voivat olla kielitaidoltaan hyvin eri tasoilla opiskellessaan S2-oppimäärää. Suomen kieltä 1-2 vuotta opiskellut on tietenkin kielitaidollisesti hyvin eri tasolla kuin ikäkumppaninsa, joka opiskelee suomea jo 5-6 vuotta. S2-oppilaan suomen kielen taitoa ei voi missään tilanteessa myöskään verrata muihin luokan oppilaisiin ja heidän luku- tai kirjoitustaitoihinsa. Tärkeää on kuitenkin, että oppilas on edistynyt omiin taitoihinsa nähden suomen kielessä eteenpäin.

Eri oppiaineissa ilmeneviä vaikeuksia voidaan ennaltaehkäistä ja oppimista tukea erilaisilla eriyttämisen keinoilla ja perusopetuslaissa säädetyillä tukimuodoilla. Jos oppilaalle määritellään opiskelun erityiset painoalueet jossakin oppiaineessa, hän voi keskittyä opiskelussa tämän oppiaineen keskeisiin sisältöihin. Tällöin S2-oppilaalle tehdään oppimissuunnitelma ja nämä painopistealueet kirjataan sinne. Oppilas opiskelee oppiainetta kuitenkin vielä yleisten tavoitteiden mukaisesti ja hänen suorituksensa arvioidaan suhteessa yleiseen oppimäärään. S2-oppilaan arviointimenetelmät on oltava joustavat ja vähitellen kehittyvä kielitaito on huomioitava niissä. Tällaisia joustavia arviointimenetelmiä ovat:

• suulliset kokeet ja koetäydennykset,
• lisäajan, materiaalien, muistiinpanojen, sanakirjojen, sanalistojen, kuvasanastojen ym. salliminen kokeissa,
• kirjallisten kokeiden korvaaminen erilaisilla portfolioilla tai muilla töillä,
• muiden kielten käyttö eri lukuaineiden kokeissa.

Mikäli edes oppiaineen keskeisiin sisältöihin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen hyväksytysti ja joustavien arviointimenetelmien käyttö ei tuesta huolimatta ole oppilaalle mahdollista, oppiaineen oppimäärä voidaan yksilöllistää. Esimerkiksi kielitaito, kulttuuritausta, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai käyttäytymisen haasteet eivät sellaisenaan voi olla syynä oppimäärän yksilöllistämiseen, vaan oppilasta tulee tukea näissä asioissa.

Suomi toisena kielenä-oppimäärän opiskelussa on huomioitava oppilaan kielitaidolliset erot ja annettava riittävästi tukea opiskelun alkuvaiheessa. Yksilöllistämiseen ei tule ryhtyä pelkästään kielitaidollisista syistä, vaan oppilaan suomen kielen taitoa on tuettava riittävillä tukimuodoilla eteenpäin. Usein jos joudutaan turvautumaan S2-oppimäärän yksilöllistämiseen, on oppilaalla laaja-alaisia oppimisen ongelmia ja oman äidinkielenkin hallinta on erittäin heikkoa. Ongelmat lukemisessa ja kirjoittamisessa näkyvät siis myös oppilaan omassa äidinkielessä. Sanastolliset ongelmat yksinään eivät tue oppimäärän yksilöllistämistarvetta.

Oppilaille teetettävät ALLU – ala-asteen lukutestit eivät anna riittävää tietoa S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden taitotasoista. Testistön avulla voidaan selvittää suomea äidinkielenään opiskelevien oppilaiden lukemisvalmiuksia, teknistä lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä, mutta ne eivät sellaisenaan sovellu S2-oppilaiden luetun ymmärtämisen arviointiin. Jos yksilöllistämistä suunnitellaan, on syytä teettää S2-oppilaalla hänen kielitaitotasonsa mukaisia kielitaitotestejä (esim. KiKe). Valkeakoskella näitä testejä teettää S2-opettaja.