Rakkolevä kuuluu ruskoleviin, joista monet muodostavat vedenalaisia metsiä, kalojen kaupunkeja, jotka kuhisevat elämää.

Suomen rannikolla metsä jää matalakasvuiseksi eivätkä kaupungitkaan yllä metropoliluokkaan, mutta ne ovat silti koti monimuotoiselle eläinlajistolle. Rakkolevän suojissa viihtyvät erilaiset äyriäiset, kotilot ja kalat sekä muut levälajit.

Tämän vuoksi sitä pidetään yhtenä Itämeren avainlajeista. Avainlaji on laji, josta monet muut lajit ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia. Esimerkiksi silakka käyttää rakkolevää kutualustanaan. Monien muiden kalalajien poikaset hakevat suojaa rakkoleväkasvustosta.

Itämeri, yksi maailman suurimmista murtovesialtaista, on monille eliölajeille poikkeuksellinen ja haastava elinympäristö. Murtovedellä tarkoitetaan vettä, joka on suolaisen valtameriveden ja makean veden sekoitus. Itämerellä suolapitoisuus on suurin etelässä, lähimpänä Atlanttia, ja laskee kuljettaessa kohti itää ja pohjoista.

Rakkolevän tapaiset mereiset lajit elävät makeahkossa vedessä sietokykynsä äärirajoilla. Vastaavasti monet makean veden lajit eivät kestä kovin korkeaa suolapitoisuutta. Itämeren lajisto on sekoitus suolaisen ja makean veden lajeja. Rakkoleväpensaat heiluvat aallokossa. Niiden kärjet ovat läpikuultavan vihreitä, rakkolevän päällä kasvavia rihmaleviä näkyy kiinnittyneenä ainoastaan vanhoissa, ylivuostisissa osissa, joista leväsiirat ovat jo nakertaneet suurimman osan.