Indikatiivi

Indikatiivi on tuttu Tarmo Verbisen tapa tarjoilla verbejä: se on verbi taipuneena persoonamuodoissa ja aikamuodossa. Indikatiivissa verbi sanotaan, kuten se on: minä menen, sinä menet, hän menee, me menemme, te menette, he menevät tai minä menin, sinä menit jne.


Konditionaali -isi-

Kondi on viehkeä ja kohtelias, hän on taitava houkuttelemaan ja mielistelemään. Hän saa muut usein toimimaan haluamallaan tavalla, sillä hän ei ole lainkaan hyökkäävä, vaan päinvastoin ymmärtäväinen, kohtelias ja sovitteleva. Hän osaa suostutella.

Kun sanotaan mennä, konditionaali muuttaa sen muotoon minä menisin, sinä menisit, hän menisi, me menisimme, te menisitte, he menisivät tai jopa kysyy menisimmekö?


Imperatiivi

Impera on lyhytsanainen ja selkeä. Hän muuttaa verbit lyhyeen ja käskevään muotoon. Kun sanotaan mennä, imperatiivi muuttaa sen muotoon "mene!" tai "älä mene!" Imperatiivia tarvitaan kun on toimittava nopeasti, innostuneesti tai tehokkaasti. Se sopii huudahduksiin ja ohjeisiin. "Katso!" "Auta!" "Odota!"


Potentiaali

Potentia on mietteliäs ja arvoituksellinen. Hän pohtii kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa avoimin mielin ja näkee mahdollisuudet kaikkialla. Hän lisää verbiin epävarmuutta, tunnelman että ehkä jotain tapahtuu. Kun sanotaan olla, minä olen, sinä olet, hän on, me olemme, te olette, he ovat, potentiaali muuttaa sen muotoon lie; minä lienen, sinä lienet, hän lienee, me lienemme, te lienette, he lienevät. Potentiaali vaikuttaa eri verbeihin hieman eri tavalla ja jotka häneen tutustuvat, osaavat tunnistaa hänen käyttämänsä muodot. Nauran - nauranen, katson - katsonen, uskoo - uskonee, laulaa - laulanee. Konsonantit l, n ja s se saa tuplaantumaan: menee - mennee, tulee - tullee, nousee - noussee. Potentiaali on harvinainen muoto.



Kuvat luotu Copilot-tekoälyavustajalla