Uusi vuosi aloitettiin matematiikan jaksolla, aiheenamme murtoluvut.



Oppilaat saapuivat joululomalta odotetun muutoksen äärelle: istumajärjestys oli vaihtunut ja edessä oli lukuvuoden kolmas istumäjärjestys. Talven jaksoille olin suunnitellut ryhmätyötä ja parityötä, johon istumajärjestys pöytäryhmissä sopi hyvin. Jaoin 18 oppilasta kolmeen kuuden oppilaan ryhmään, kolmoset ja neloset sekaisin. Matematiikassa oppilaiden katseen suunnan ei ole kriittistä olla koko ajan liitutaululle päin, sillä vihkotyötä on vähemmän ja laskemista omaan vihkoon enemmän, mikä tuki myös ensimmäistä kertaa ryhmissä istumisen kokeilua. Myöskin ryhmäytymisen ylläpysyminen ja luokkahetken vankistuminen on omiaan tukemaan ryhmissä istumista kevätlukukaudella, kun työskentelytaidot ovat jälleen syksyn aikana vakiintuneet. Istumajärjestys steinerkoulussa on luokanopettajan tarkan harkinnan ja oppilaantuntemuksen tulos: pyritään tukemaan oppilaan temperamentin mukaista työskentelyä sopivalla paikalla luokkahuoneessa ja valitsemaan kullekin sopivat vieruskaverit luokkayhteisön sosiaaliset taidot ja taipumuksen huomioiden.



Murtolukujen suhteen lähdimme tutustumaan aiheeseen kakkumielikuvan avulla. Astuimme mielikuvituksen leipomoon ja kuvittelimme kullekin palasen herkullisinta mahdollista kakkua. Kukin kuvaili kakkuaan ja näytti käsillä, kuinka suuresta palasta haukkasi. Totesimme, että "pala kakkua" ei vielä kerro tarkasti palasen kokoa, vaan tarvitaan tarkempi tapa kuvata, paljonko osa on kokonaisesta: murtoluku. Aloitimme murtolukuvihot kansikuvineen ja ensimmäisine sivuineen ja jaksovihoille vakiintui varkain leikillinen lempinimi: kakkuvihko. Muovailimme ilmakuivuvasta savesta osia kokonaisesta, jaoimme konkreettisesti kimpaletta yhtä suuriin osiin harjoitellen eri kokoihin jakamista. Muovailimme lumiukot kimpaletta osittamalla: vartalo oli 1/2 kimpaleesta, pää 1/4 ja kädet 1/8 kumpikin. Oppilaat muovailivat omiin ukkeleihinsa vielä lisäyksiä yhteisestä savesta ja myöhemmin lumiukot maalattiin.

Jaksolla olemme tutustuneet murtoluvun tärkeisiin käsitteisiin (osoittajaan ja nimittäjään, kokonaislukuun ja sekalukuun) ja erilaisiin laskutapoihin, murtoluvun supistamiseen ja laventamiseen mahdollisimman paljolti konkretian ja mielikuvien kautta. Neljän viikon jaksolla on perjantaisin edistetty oppilaiden kiihkeästi odottamaa pitsaprojektia. Pitsat leivotaan pöytäryhmissä: pellillinen pitsaa/pöytä. Ensimmäisenä perjantaina laskettiin, montako kuudesosaa kukin pitsa tulee sisältämään vaikkapa ananasta, ja oppilaat laativat raportit tästä aiheesta ryhmässä keskusteltuaan. Seuraavana perjantaina tutustuttiin reseptiin, jossa oli murtolukumuunnoksia tehtävänä, jotta reseptiä oli helppo ymmärtää. Samalla jatkettiin mittaamisen kertaamista, tällä kertaa tilavuusmittojen ja ajan yksiköiden osalta. Kolmantena perjantaina ryhmät tekivät taikinat, täyttivät pitsat ja koululounaan asemesta syötiin juhlatunnelmassa omatekoista pitsaa. Kaikkina perjantaina ryhmässä on tehty julistetta raportiksi oman ryhmän ryhmätyöstä ja ne esiteltiin viimeisenä perjantaina. Samalla tunnilla kirjattiin vihkoon omia ajatuksia projektin vaiheista ja keskusteltiin ryhmässä kokemuksista. Jaksolla on tehty jaksovihkotyön lisäksi ruutuvihkotyötä ja paljon matematiikan tehtäviä monisteina omiin kansioihin. Joka keskiviikko on tehty pieniä osaamisen näyttöjä pikkuvihkoihin ja viimeisenä keskiviikkona järjestin kirjallisen jaksokokeen eriytettynä kahteen eri vaikeustasoon. Näitä uusia työtapoja on harjoiteltu pitkin syksyä. Tarkemmin jaksosta voit lukea täältä.



Talvella on hiihdelty koulun lähiladuilla liikunnanopettajan ja yhtenä aamuna myös luokanopettajan kanssa ja liikunnanopettajan kanssa on käyty luistelemassa. Onnellisen yllätyksen saimme helmikuun alkupuolella, kun luokallamme aloitti jälleen uusi oppilas.



Matematiikan jakson jälkeen aloitimmen suomen kielen Taruja ja tarunkertojia -jakson. Olen kertonut Eddan pohjoismaista mytologiaa Odinista, Thorista, Freijasta, Lokista ja muista jumalista ja taruolennoista pitkin syksyä ja nyt koostimme näistä aiheista yhden viikon ajan vihkotyötä. Aihe on näkynyt myös kuvataiteessa: malaamisessa, liitupiirtämisessä ja muovailussa. Seuraava viikko käsiteltiin viikinkihistoriaa: ketkä kertoivat taruja näistä jumalista ja miten he elivät? Oppilaat eläytyivät ja innostuivat viikinkihistorian tutkimisesta, piirsivät tarkkaan karttaa, aseita ja viikinkilaivoja ja kirjoittivat tietotekstejä (eriytetty luokassa eri laajuisia). Historiaviikon lopuksi tehtiin tiedonhakutehtävää: kukin perehtyi oman kiinnostuksensa mukaisesti tiettyyn aihepiiriin viikinkielämästä ja laati sitten työparin kanssa tietosivun viikinkielämästä. Julisteet esiteltiin suullisesti pienryhmissä ja ne asetettiin käytävälle jaksonäyttelyyn. Koko jaksolta tietoa löytyy täältä.



Viikinkien jälkeen sukellettiin taruja kertoneiden suomalaisten perinteisiin: Kalevalan maailmaan. Aamuisin lausumme Kalevalaa, tutustumme sen poljentoon ja tapaan kertoa tarinaa ja teemme vihkotyötä Kalevalan henkilöistä ja kertomuksista. Tässä jakson osassa oppilaat ovat erityisesti innostuneet tarkasta puuväripiirtämisestä ja harjoittelemme uutena taitona ornamenttikehyksen tekemistä vihkoaukeamalle. Erityisen vaikuttuneita moni on ollut (oman steinerkoulumme vuosia sitten käyneen) opettajakollegani vihkotyöstä, jota olemme saaneet ihastella ja käyttää mallina.



Opiskeltavien aiheiden ulkopuolelta yhteisöllistä mukavaa puuhaa on ollut oppilaskunnan koko koululle järjestämä ystävänpäivähulina 14.2., oman luokan iltakoulu juuri ennen hiihtolomaa sekä talviurheilupäivä pulkkamäessä ja alskettelurinteellä. Maaliskuussa muutamat retket ovat myöskin maustaneet koulutyötä: kulttuuritoimen tarjoama retki taidenäyttelyyn, Kirjastokäynti, kirjailijavierailu sekä dokumenttielokuvafestivaalille osallistuminen.


Kanteleiden soinnuista palaamme matematiikan jaksolle ja keväällä meitä vielä odottaa ympäristöopin kokonaisuus: kotiseudun historia.

Kevättä kohti!