Varautuminen on tärkeää, koska kriisitilanteissa ihmisen toiminta muuttuu. 

Traumalla tarkoitetaan vaistomaista psyykkistä mekanismia, joka auttaa selviytymistä sulkemalla rankkoja elämyksiä tietoisuuden ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan pysty poistamaan niiden häiritsevää vaikutusta kokonaan.

Kriisireaktiot käynnistyvät voimakkaasti, kun oppilaat ovat tapahtumapaikalla ja altistuvat järkyttäville tapahtumille. Kriisireaktioita käynnistyy myös silloin, kun onnettomuus on uutinen tai mielikuva, johon on helppo eläytyä. Tämä on hyvä pitää mielessä, vaikka luonnollisesti tuen järjestäminen vaatii eniten työtä silloin, kun onnettomuus tapahtuu koulun tiloissa ja koulutyön kestäessä.

Koulua ei kuitenkaan tule pitää paikkana, jossa lähdetään syviin tunnekäsittelyihin, vaan koulun kriisityöllä pyritään pehmein keinoin reaktioiden helpottamiseen ja selviytymisen/ pystyvyyden tunteen vahvistamiseen. Keskeistä on viestittää, että yhteisö ja sen aikuiset tekevät parhaansa oppilaiden tukemiseksi ja että oppilaiden omia selviytymiskeinoja tullaan vahvistamaan.

Esimerkkejä koulussa sattuvista äkillisen kriisin tilanteista voisivat olla

• tulipalo
• oppilaan/opettajan yllättävä menehtyminen
• väkivalta tai sen uhka

Psykososiaalisessa työssä voi olla erilaisia painotuksia, mutta yleensä niihin kiteytyvät ainakin seuraavat perusajatukset ja tavoitteet:

• Kriisi käynnistää terveissä ihmisissä luonnollisia, mutta joskus hämmentäviä ja rajujakin reaktioita. Häiriön oireet ovat harvinaisempia.
• Tuen ensisijainen tavoite on vahvistaa yksilöiden luonnollista palautumista ja antaa sekä tietoa että tukea oman palautumisprosessin piirteistä.
• Tuen tavoite on myös palauttaa ja vahvistaa koulun yhteisyyden tunnetta.
• Tuen tavoite on vahvistaa/palauttaa jatkuvuuden ja toivon tunnetta.
• Toiminnalla pyritään löytämään myös niitä, jotka hyötyvät tuesta, mutta joitten reaktioissa korostuu vetäytyminen yksinäisyyteen. Tukimuotojen tarpeet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta toipujaa ei jätetä yksin.
• Tukea tarjotaan ja sen saatavuus varmistetaan ”matalan kynnyksen” periaatteella, samoin tarjotaan tietoa jatkohoitomahdollisuuksista.
• Tuen tavoite on edistää kouluyhteisön palauttamista toteuttamaan perustehtäväänsä.

Kukaan meistä ei voi täysin säätää ympäriltä tulevan rasituksen määrää. Joskus se vastaponnisteluista huolimatta ylittää kohtuuden ja on helpottavaa, että meillä on vaistomaisia keinoja vastata tilanteeseen. Kriisiytyessä ihmisessä nimittäin käynnistyvät samalla vaistomaiset, syvällä biologisissa rakenteissamme olevat suojautumiskeinot. Siksi kriisi ei suinkaan ole pelkästään pois pantava tai kaikin voimin esteltävä tila: kun elämä on kohtuuton, voimme tavallaan kriisireaktioiden kautta käyttää luonnon antamaa vara-akkua ja selvitä vähitellen tilanteista, jotka muuten voisivat osoittautua kohtalokkaiksi. Vakavampia ongelmia syntyy vasta, kun kriisitilassa joutuu olemaan kohtuuttoman kauan ja oma tila käy voimien vähentymisen ja tunteiden puutumisen kautta vaikeaksi tunnistaa ja palauttaa.

Lähde: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kriiseihin-varautuminen