Ti 21.5.2024 Teksti 5.1 kertaus

5.1 Norse Mythology (max. 28 p.)

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Kirjoita ISOLLA kirjoitetun sanan englanninkielinen vastine ruutuun. Käytä pieniä kirjaimia!

5.1 Norse Mythology by Neil Gaiman Review

Fantasian yleisnero kuvittelee uusiksi Asgårdin jättiläiskissojen, kokoontaittuvien laivojen ja juoruilevien oravien kera kanssa.

On KÄYTÄNNÖSSÄ mahdotonta lukea yli 10 Neil Gaimanin kirjoittamaa sanaa toivomatta, että hän kertoisi sinulle loput tarinasta. Hän on niin omaperäisten kuin perinteistenkin myyttien sanakirja, joka on yhtä lailla kotonaan ARVIOIDESSAAN Douglas Adamsin tieteiskirjallisuutta tai kirjoittaessaan fantasiaa yhdessä Terry Pratchettin kanssa kuin hän on kuvitellessaan uusiksi Orfeuksen ja Eurydiken tarinaa tai luodessaan KOLKON hauskaa sarjamurhaajien kokoontumista amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Ja tässä vaiheessa et ole vielä tutustunut hänen lastenkirjoihinsa. MONENKIRJAVA ei aivan riitä kattamaan kaikkea.

Silti tulee jonkinlaisena shokkina, että hän aloittaa tämän VIIMEISIMMÄN kirjansa sanoilla: ”Jos minun täytyisi ILMOITTAA / JULISTAA suosikkini [myyttisistä tarinaketjuista], se olisi luultavasti norjalaiset myytit”. Mutta tottahan Gaiman rakastaa kreikkalaisia eniten? Kaikki nuo suurenmoiset Sandman-sarjakuvat, jotka leikittelevät kreikkalaisella mytologialla ja personoinnin ja abstraktion välisellä oudolla tilalla: Uni, Kuolema, Intohimo. Gaimanin Sandman on olemassa maailmassa, joka on niin TIHEÄ ja tumma, että tarinat KUMMITTELEVAT hänen lukijoidensa mielissä kauan sen jälkeen kun sarjakuva on pantu takaisin hyllyyn.

Mutta nyt OSOITTAUTUU että Odin on se, jota hän eniten rakastaa. Gaiman selittää: ”Ensimmäinen KOHTAAMISENI Asgårdin [yhden norjalaisen mytologian yhdeksästä maailmasta] ja sen asukkaiden kanssa tapahtui pienenä poikana, korkeintaan seitsemän vanhana, lukiessani The Mighty Thorin seikkailuja sellaisena kuin amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä Jack Kirby KUVASI niitä”. Tämä norjalaisten myyttien kokoelma tarkoitettu yleisölle, joka tuntee norjalaiset jumalat vielä todennäköisemmin Marvel-universumin välityksellä kuin Gaiman: Chris Hemsworth on esiintynyt Thorina SÄÄNNÖLLISIN VÄLIAJOIN valkokankailla viimeisen kuuden vuoden aikana.
Ja norjalainen mytologia on tosiaankin aika kertoa uudelleen. Kuten Gaiman sanoo: ”Olen yrittänyt parhaani mukaan kertoa nämä myytit ja tarinat niin TARKASTI / TÄSMÄLLISESTI kuin pystyn, ja niin kiinnostavasti kuin pystyn”. Ensimmäistä tavoitetta palvellen kirja alkaa osiolla nimeltä ”Esiintyjät”, jotta voimme tavata Odinin, Thorin ja Freijan, kuten myös Mjölnirin (Thorin vasaran), Gungnirin (Odinin keihään) ja Skidbladnirin (Freijan KOKOONTAITTUVAn laivan). Gaiman on myös tasa-arvoinen selittäjä, joka OMISTAA yhtä todennäköisesti hieman sivutilaa Ratatoskille, PAHANTAHTOISELLE ja juoruilevalle oravalle –joka asuu Yggdrasilissa, ”mahtavassa saarnipuussa, täydellisimmässä ja kauneimmassa kaikista puista”, ja kuljettaa viestejä juurella asuvan, ruumita syövän lohikäärmeen, ja oksilla asuvan ANKARAn kotkan välillä— kuin kenelle tahansa Asgårdin asukkaalle.

Pahantahtoinen orava on KÄTEVÄ / SIISTI esimerkki siitä, kuinka VIERAITA suurin osa norjalaisista myyteistä on meille. Kreikkalaiset myytit on omaksuttu niin täydellisesti osaksi kaikkea aina uusklassismista psykoterapiaan, että me tuskin rekisteröimme koko asiaa kun VIITTAAMME oidipuskompleksiin, narsistiseen persoonallisuusHÄIRIÖÖN tai Akilleen kantapäähän. Mutta vaikka Tolkien otti norjalaisten myyttien kääpiöt ja haltiat asuttamaan Keskimaata, ne eivät ole LÄPÄISSEET kulttuuriamme läheskään samassa MÄÄRIN .

Kenties se johtuu siitä, että norjalaisia myyttejä on vaikeampaa lukea. Gaiman kertoo tarinan Thorin vierailusta jättiläisten maahan. Thor KÄY LÄPI kolme VOIMAINKOITOSTA , mutta epäonnistuu jokaisessa. Hän yrittää PAINIA vanhan naisen, Ellin, kanssa, joka osoittautuu itse vanhuudeksi. Helppoa tähän saakka: meidät kaikki valloittaa iän HAURAUS , jos olemme niin onnekkaita, että elämme niin pitkään. Mutta ei myöskään onnistu nostamaan kissaa, joka ei osoittaudu kissaksi eikä ihmisen heikkoudeksi, vaan jättiläiskäärmeeksi. Juuri kun me luulemme, että olemme vakaalla vertauskuvallisella maaperällä, käärme tulee ja SEKOITTAA / SOTKEE kaiken. Ehkä Freud oli kaiken aikaa oikeassa.

Valhallan salit ovat huutaneet Gaimania kertomaan tarinaansa uudelle yleisölle. Toivottavasti tämä kokoelma on vasta alkua.
Copyright Guardian News & Media Ltd 2021 | www.theguardian.com

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen