Ahdistava dilemma: tieteen mukaan kaikki hengellinen (rakkaus, punaisuuden kokemus, elämän tarkoitus) voidaan palauttaa aineeseen, esimerkiksi aivojen toimintaan. Jos toteamme että mitään henkistä ei ole olemassa, menetämme kuitenkin jotain oleellista omasta elämästämme. Emme voi kuitenkaan elää sillä tavoin, että mitään tunteita tai merkityksiä tai kokemuksia ei olisi olemassa. Toisaalta henkisiin asioihin uskominen ei tieteen valossa tunnu uskottavalta. Löytyykö tähän pulmaan jotain ratkaisua? Miten tunteet ja kokemukset ja merkitykset voisivat olla olemassa samaan aikaa materialismin kanssa?

Vinkki, ota selvää termistä emergenssi, jonka yksi alamuoto on materialistinen emergenssi.