Lähtö koululta oli merkitty 5:30:ksi, joten viimeistään viideltä heränneet matkalaiset saapuivat alapihalle väsyneinä. Odotuksen tuntua oli kuitenkin ilmassa sen verran, ettei bussissa tullut missään vaiheessa niin hiljaista, että olisi voinut päätellä kaikkien nukkuvan. Tampereen lentokenttä herätti aluksi epäluuloja, mutta jonkin aikaa paikkaan tutustuttuamme todettiin, ettei se niin kamala ollutkaan, vaan mitä suurimmassa määrin käyttökelpoinen!

Lentomatka oli sopivan lyhyt, ja yhdentoista jälkeen Bremenissä odotti iloinen ja halausrikas jälleennäkeminen. Jakauduimme sukkelasti muutamien kavereiden keskeisiin ryhmiin, ja aloitimme vapaa-aikamme kaupungissa suuntaamalla mielikuvituksellisesti Mäkkiin tai Subwayhin syömään. Loppuaika meni kierrellessä Bremenin katuja ja sen kauppoja ja kauppakeskuksia.

Kahdelta alkoi opastettu kierros komeiden kirkkojen, vanhojen talojen, idyllisten katujen ja loputtomien Bremenin soittoniekat-aiheisten patsaiden keskellä. Kierrokseen kuului myös kävely kaupungin kapeimman, 60 senttiä leveän kadun läpi kahden talon välistä. Kaupunki oli hyvin kaunis, ja jotkut huokailivatkin rakastuneensa paikkaan jo ensi silmäyksellä. Moni kuitenkin hytisi kylmästä liian heppoisen pukeutumisen ja purevan sään vuoksi, mutta Starbucksin grande-kahvien lämmöllä pärjäiltiin ja varmasti kaupungin ilmapiiri ei mennyt keneltäkään täysin sivu suun.

Viideltä lähdimme bussilla kohti Vechtaa, ja tunnin matkan jälkeen odotti jännityksellä odottamamme isäntäperheiden tapaaminen. Kukin lähti sitten viettämään iltaa tutustuen omaan perheeseensä, ja ehkä käymään lähellä asuvan kaverin luona. Emme kuitenkaan kokoontuneet kaikki yhteiseen illanviettoon, vaan kävimme aikaisin pehkuihin kerätäksemme voimia alkanutta Saksa-viikkoa varten.