Nykyteorioiden myötä ei enää rajoiteta sitä, mikä on normaali suruaika, mitä on surutyö tai pitääkö surusta koskaan toipua. Myöskään tukihenkilönä meidän tulee osata kunnioittaa ihmisten yksilöllistä surua, sen kestoa ja ilmenemismuotoja. ​

​Surra voi hetkisen, tai koko lopun ikänsä, sekä kaikkea tältä väliltä. Uudet surut voivat nostaa vanhoja suruja pintaan. Tässä kohtaa on hyvä hetki keskustellen selvittää, mitä kokemuksia ryhmässä on siitä, kuinka suru vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja ymmärrykseen siitä kuka on (ja muuttuuko tämä vielä vuosien myötä). Samalla voidaan selvittää mitä suru voi tehdä ihmisen elämässä ja miten suru voi vaikuttaa tulevaisuuden suunnittelemiseen. Onko hyvää surua?

Miten tukihenkilönä lohdutan surevaa?
Tukihenkilön tehtävä ei ole ratkaista surau eikä kääntää surevan ajatusmaailmaa kohti uutta toivoa. Tunteita ei tarvitse muuttaa, surevaa ei tarvitse yrittää piristää. Menetyksen tunteelle tulee antaa tilaa ja lupa tulla. Surevan kanssa voi miettiä mikä juuri nyt on tärkeää tai lohdullista, mikä ehkä kannattelee tästä eteenpäinkin?

Lue lisää surusta täältä 

Surevan kohtaamisesta voit lukea lisää täältä.