Dialogitimantissa on kiteytetty dialogisen vuorovaikutuksen keskeiset elementit. 

• KUUNTELEMALLA oppii uusia asioita ja saa uusia näkökulmia ja vahvistusta omalle ajattelulle. Sanonta ”meillä on kaksi korvaa ja yksi suu” avaa myös kuuntelun tärkeyttä. Usein kuuntelemista hankaloittaa omien kokemuksien puskeminen ajatteluun, omat ennakkoluulot, mielipiteet tai liialliset tulkinnat. Nämä olisi osattava neutralisoida kuuntelun ajaksi ja antaa mahdollisuus oppia tuntemaan toista. 
• KUNNIOITA on usealle astetta vaikeampia juttu. Vaikka olisit oppinut ensimmäisen säännön kuuntelusta, on hyvä pohtia ”kuuntelenko vastatakseni vai kuuntelenko ymmärtääkseni?” Usein sorrumme siihen, että kuuntelemme kyllä mitä toisella on kerrottavanaan, vain jotta voimme joko vasta-argumentoida tai vahvistaa omaa samankaltaista kokemuksia ja ajatuksia – toki niillä on paikkansa vuorovaikutuksessa. Kunnioituksella annetaan arvoa toisen ajatuksille ja läsnäololle.
• ODOTA VUOROASI on hyvä kärsivällisyysharjoite. Vaikka joskus tekisi mieli puhua samantein kun saa mahdollisuuden, on hyvä mukautua tuettavan vauhtiin, antamalla tilaa hänen jatkaa tarinaa.
• PUHU SYDÄMESTÄ: Kun olet keskittynyt aiempiin kultaisiin sääntöihin, ulosantisi on todennäköisesti myötätuntoista, ymmärtävää ja asioita eteenpäin vievää. Sydämestä puhuminen tarkoittaa, että on tärkeää olla oma aito itsensä.

Lähde: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, William Isaacs (2001) 



Kuuntelu näkyy ja tuntuu, kun keskitymme siihen mitä toinen juuri kertoo. Kun kysyt lisäkysymyksen tai tarkennat asiaa, tämä kertoo, että olet kuullut toista. Kysymysten kautta asiat avautuvat paremmin. Vaikka vastausta ei heti löytyisikään, kysymys jää mieleen ja vastaus voi löytyä myöhemmin. Vuorovaikutus ei tapahdu pelkästään sanojen välityksellä vaan luemme toistemme kehollisia viestejä. Yhdessä voi olla myös hiljaa, tilaa ei tarvitse täyttää puheella. Puhuminen voi auttaa tuettavaa jäsentämään tapahtunutta ja koettua. Toisaalta joku voi välttää puhumista välttääkseen oman tunnekuohun muiden edessä.  

Vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kohtaamisessa vuorovaikutustaidot korostuvat. Mietimme esimerkiksi "miltä kuulostan?", "Mitä ilmeeni viestii?" "Mitä juuri nyt tarvitaan?" 
On hyvä huomioida myös se, että sairastunut ja läheinen voivat työstää eri tunteitaan eri aikoina. Kuolemaa lähestyvä ihminen on jo voinut sopeutua kuolemaansa ja on rauhallisin mielin. Pelot ja kiukut on työstetty jo aiemmin. Läheisille sen sijaan kuoleman lähetyminen voi olla tunnetasolla raskain aika. Tämä tuo perheen sisäisiin keskusteluihin erilaisia ilmiöitä. Tukihenkilönä on hyvä valmistautua siihen, että yhdellä tapaamisella voi kohdata hyvin eri tunnetiloissa olevia ihmisiä.