Soini 150-vuotta (ainestona käytetty Soini-lukemistoja, wikipediaa, Soinin nettisivuja, vanhempien ihmisten haastatteluja, jne.)
Kuninkaanlähteen vaiheilla -video
*Yleistä Soinista
Soinissa on paljon pieniä lampia ja järviä (n. 160 kpl) sekä jokia ja puroja. Soini on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa metsäistä ja soista aluetta. Soinin luonnosta henkii edelleen varsin erämainen tunnelma.
Vedenjakaja-aluetta
Soini sijaitsee keskellä Suomenselkää. Vedet virtaavat täältä kolmeen suuntaan. Alueen pohjoisosan vedet kerää Kuninkaanjoki, joka laskee Lappajärveen ja edelleen Ähtävänjokea Pojanlahteen. Kunnan itäosan vedet virtaavat Saarijärven reitin kautta Kymijoen vesistöön. Kunnan lounaisosien vedet virtaavat Ähtärinjärven kautta Kokemäenvesistöön ja sitä kautta Pohjanlahteen.
Soinin kylät
ovat Hautakylä, Mäkelänkylä, Jokivarsi, Keisala, Kirkonkylä, Kukonkylä, Kuninkaanjoki, Laasala, Parviaisenkylä, Kolu, Ulvonkylä, Vehu ja Vuorenmaa.
Soinin naapurikunnat
ovat Alajärvi, Ähtäri (E-P:n maakunta) ja Karstula, Kyyjärvi sekä Saarijärvi (Keski-Suomen maakunta).
*Soinin vaakuna
Vaakunan aihe viittaa pitäjän vanhaan nimeen, joka on Kuninkaanjoki. Nimen on arveltu tarkoittavan rajajokea. Erään tarinan mukaan kuningas Kustaa Vaasa olisi pysähtynyt aikoinaan joelle juomaan ja nimi tulisi siitä. Soinissa on myös muita Kuningas-alkuisia paikkoja.
Soinin naisen kansallispuku
https://etelapohjanmaa.nuorisoseurat.fi/etela-pohjanmaan-kansallispuvut-2/
*Maariankämmekkä eli Soinin nimikkokukka
Maariankämmekkää esiintyy soiden laitamilla, tuoreissa metsissä ja erilaisten korpimetsien reunoilla. Soinissa kukkaa tunneteen myös nimellä käärmeenkieli (kasvin lehden muoto).
*Rokkaperunat (soinilainen perinneruoka)
Kuussattaa rammaa luista sijanlihhaa.
Vaijjaa kahvikuppi ohranryyniä.
Pualitoista litraa kuarittuja, palottuja perunoita.
Sualaa maun mukkaa.
Liha ja ohranryynit keitetää kypsiks. Lisätää perunat ja suala.
Keitto saa olla liämistä.
*Soinin murre
Soini kuuluu murrealueeseen, jota on nimetty Etelä-Pohjanmaan savolaiskiilaksi.
Vaikutus on eri suunnista ollut niin voimakasta, että on perusteltua sanoa, ettei yhtenäistä Soinin murretta ole lainkaan olemassa vaan, että pitäjä jakautuu murteeltaan kahtia. Soinin pohjoisosassa puhutaan eri tavalla kuin etelässä.
Soinin murteen yleissävy on itäinen, savolainen.
Soinilaisia murresanoja:
räpsääminen, mehtä, umpeloinen, räivä, kökkä ,nisu, kallata,vasta
*Soinilaisia sanontoja
Soinista saa ku sanan lähettää.
Kahtoo hollilta kuin Soinin poika morsiantaan.
No, sano sika ja soinilainen.
Ennen suo sulaa ku kurki kuoloo.
Eipä olekaan joutavassa ku on soinilainen soutamassa.
Loppu kun Jokapaikan itku (Saariniemi).
Tämä vasta lehemällistä sano soinilainen Karstulan piimästä.
Se on suotta, sano soinilainen.
Ei Jumala ole luonut Soinia muuta kun tervan ja sysien takia.
Maitonsa nosti maahinenkin, tuumas Soinin vaari kun helteen kulottamia toukojaan kahteli.
Suotta Soini suohon kuoli. Syli suota, vaaksa vettä, askel paikkoa pahoa.
Se on selevää rievää eikä mittää penkkivelliä, tuumas Soinin ukko ku kulukusaarnamiestä kuunteli.
Onpahan olemassa ku Lehtimäki ja Soini.
Puhu pukille, sano Sauna-Matti.
Töyttää Töysään, jos et Soinista akkaa saa.
Sisulla ja sydämmellä, Soinin jääräpäät.
*Soinilaine
Soinilaine (kaikki säkeet kerrataan)
Soinihoikka se lainehtii ja Riuttone o jäässä
Soini(m) poijat ne likkaa lähtöö kissannahka päässä.
Anna akka se tyttös mulle, anna akka rukka.
Jos sinä annat sen minulle nii ei se jouvu hukkaa.
Anna akka se tyttös mulle, anna sovinnolla.
Jos et sinä sitä mulle anna niin lyä sua korennolla.
Kattaiset ne retkuttaa ja kattaiset ne taitaa.
Puntalan Erkki paiahelemassa pari kolome raitaa.
*Järviseudun marssin 3. säkeistö
missä alkavi kunnaitten vyö.
Missä luonto on puhtainta siellä
sadat salolammet leikkiä lyö.
Täällä vilkkuvi kunnailla taattojen pellot,
korvessa kilkkuvi karjojen kellot.
Luonto on parhaansa painanut mieleen
ja sointua laulajan kieleen.
Vaito Pesola, täydennys Järviseudun marssiin
*Tervanpoltto
Tervanpolton muistomerkki
Soinin liikekeskuksen pihaan paljastettiin tervanpolton muistomerkki vuonna 1986. Kyseisen patsaan on tehnyt taiteilija Antti Maasalo.
Soini oli pitkään Suomen merkittävimpiä tervantuottajia 1700-luvulta 1900-luvulle saakka. Soinista on löytynyt yli 500 tervahautaa. Vedenjakaja-alueelta tervatynnyrit lähetettiin maailmalle Kokkolan tervahaminan kautta.
Nykyisin Soinin tervahistorian aikakaudesta muistuttelevat monet nimet, jotka liittyvät tervanpolttoon.
Soini-lukemistosta poimittua:
Soinin suurin tervahauta
Siinä hauvassa on kaksi putkea. Katto oli hauvassa lentänyt ylös. Maakuoppia olivat kaivaneet, johon terva pääsi laskemaan. Tulokset tästä hauvasta oli lähelle 500 tynnöriä tervaa. Tämän hauvan omisti Kukonkylän Källin, Pataman, Koivulan ja Uuventalon talot siis neljä osakasta.
Tervatietoja
"Kukosta vietiin terva Ähtärinjärveä soutamalla. Satakin tynnöriä vietiin raipassa. Räipässä peräkanaa yhdessä jatkossa. Kaks venettä oli peräkanaa, kovaa soutoa, kolme airoparia veneessä.Tervaa oli: viiniä puoliviiniä, rouvia ja mustaa kusta ja meravettä."
Tervan polttoa
"Panntveiitellä (kuorimaraudalla) ensimmäisella vuonna tervakset tyvettiin.Toisena vuonna jatkettiin kolomarauvalla, jota sanottiin näläkoukuks. Jatkettiin (kuorimaraudan) vartta ja kaulattiin. Joka kerkes sulan aikana hakkas tervakset."
*Kotiseutumuseo
Museon pihassa on myös sinne Limaperältä siirretty tuulimylly sekä kirkkoherra Porthanin rakennuttama pappilan aitta.
Museorakennukset sijaitsevat nykyisin paikalla, jossa oli aikoinaan nuorisoseurantalo. Se paloi 1950-luvun alkupuolella ja tontti jäi tyhjäksi.
Soinin kirkko
Kirkkoa on sittemmin peruskorjattu useampaankin otteeseen. Vuonna 1885 kirkko sai nykyisen muotonsa. Viimeksi sitä on peruskorjattu vuonna 1992 arkkitehti Matti Klemolan suunnitelmien mukaisesti.
Kirkon vieressä on kellotapuli, joka on rakennettu vuonna 1795.
Museovirasto on listannut kirkon ympäristöineen kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden luotteloon.
Sankarihaudat
Sankarihautoja vartioi kaksi Helvi Hyvärisen tekemää kivileijonaa, joissa on Yrjö Jylhän tekstit. Muistomerkki on paljastettu 1956.
*Vaivaisakka
Akalla on siniset silmät, kirkkaan punainen suu ja pitkä selkään laskeuva kiiltävän musta tukka.
Akan on veistänyt lehtimäkeläinen kansantaiteilija Matti Taipale vuonna 1854.
Akalta on joskus ryöstetty käsi, mutta se saatiin takaisin. Akalla on ollut myös keppi kädessään, mutta on arvoitus, minne se on joutunut.
Soinin vaivaisakka on vieraillut Italiassa asti ja siitä on tehty myös postimerkki.
*Etelä-Pohjanmaan korkeimmat paikat
Raitamäki
Raitamäki on Etelä-Pohjanmaan korkein kohta.Se sijaitsee Soinin kunnan keskiosissa. Raitamäki on 240,4 metriä meren pinnan yläpuolella ja viitisen metriä Löytömäkeä korkeampi.
Raitamäki lienee saanut nimensä siitä, että sen lähistöltä löytyy paljon raitoja (pajuja).
Löytömäki
Soinin alkuasukkaat keisalaiset hiihtelivät ja etsivät riistamaita itselleen.
He osuivat kaukana etelän suunnassa mäelle, jossa kiipesivät korkean hongan latvaan. Sieltä he näkivät isot riistamaat ja totesivat:"Tämä on meidän löytömäki." Sille paikalle sitten pian tuli asukaskin ja paikka jäi kantamaan Löytömäen nimeä.
Kuninkaan paikat
Eräs Soinin alueista (johon keskustaajamakin katsotaan kuuluvaksi) tunnetaan nimellä Konungsäby eli Kuninkaan joen kylä. Aihe näkyy myös Soinin kunnan vaakunassa.
Kuninkaankivi
Kuninkaankivi on Soinin keskustan ja Parviaisenkylän välimaastossa Kuninkaansuoran päässä Kuninkaansuolla. Kerrotaan, että Kustaa Vaasa olisi riistaretkellään pysähtynyt juomaan läheisestä lähteestä vettä ja istahtanut kivelle lepäämään. Kuninkaankivi on Kuninkaanjoen alkulähteillä.
Kuninkaankivi on toiminut aikanaan myös rajakivenä, sen läheisyydessä olevassa kyltissä lukee:
"Tuosta meni raja itäistä suuntaa Iiroon kivelle, samannimisen järven rannassa, missä nejän seurakunnan Pietarsaaren, Kyrön, Pirkkalan ja Rautalammin rajat kerran iskivät yhteen. Oikein ikivanhat neljän pitäjän piirut."
Muutaman kilometrin päässä Kuninkaankivestä, Iiroonjärven rannassa, on toinen rajakivi, jota on sanottu Iiroonkiveksi tai Koppelokiveksi.
Kuninkaanjoki
Pohjanlahteen laskeva Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Soinista ja Lehtimäeltä, reilut 200 metriä merenpinnan yläpuolelta. Kuninkaanjokea on käytetty aikoinaan tervan- ja puidenuittoreittinä rannikon suuntaan. Aikoinaan joki oli runsasvetinen ja myös hyvä kalapaikka; nykyisin se on suurimmaksi osaksi penkereiltään pajuttunut syvällä uomassaan mutkitteleva pieni puropahanen.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Ahtavanjoki(4819)
http://www.epmatkailu.fi/tks/101/luonto-ja-ulkoilureitistot.html
"Joki (Aino Peltomäki)
Se alkaa jostain metsän keskeltä pienestä lähteestä, joka näyttää vain tavalliselta vesikuopalta.
Se virtaa koukeroisesti läpi metsien ja salojen. Välillä se halkoo peltoaukeita ja kyliä.
Eikä se tiedä missä pitäjänraja ylittyy. Se virtaa pienenä jokena alkumatkallaan leventyen
jossain lahden poukamaksi. Jossain kohdin on kivisiä koskia ja veden virtaus on solisevaa.
Kosken alapuolella taas tyyntyen tasaiseksi virraksi.
Syvällä rotkon pohjalla kulkevan joen ylitse johtaa silta, joka yhdistää joen rannan asukkaat.
Sanotaan, että kuningas olisi joskus soutanut jokea pitkin. Kuka tietää?
Kuninkaallisen kokonsa joki saa vasta kaukana sen alkamispaikasta.
Se virtaa yhä leveämpänä ja syvempänä eteenpäin. Paikoin siinä on pohjattomia lähteitä,
jotka synnyttävät aukkoja joen pohjaan.
Kiemuraisena se jatkaa matkaansa, välillä kuin hakien suuntaa, se kiertää kulkemaan takaisin
päin kunnes taas löytää uudelleen oikean kulkusuunnan.
Aivan keskellä metsää on odottamatta matala suvanto, jossa voi kiveltä kivelle hyppien ylittää
joen.
Koivut varjostavat jokea molemmin puolin. Keväällä tuomien kukkiessa joen uoman täyttää
huumaava tuoksu. Koivikon varjoissa kukkivat myös kielot ja orjanruusut pitkin joen rantaa.
Erään peltoaukion laidassa lahden kohdalla on saari keskellä jokea. Se jakaa veden virtauksen
kahtia. Joku kulkija on asettanut puun sillaksi rannalta saareen ja siitä toiselle rannalle. Saaren
alapuolella on syvä hiidenkirnu, johon vesi muodostaa pyörtäyksen. Saaren kahden puolen on
kivikkoista ja vesi virtaa kivien välistä hiidenkirnuun painuen syvälle pyörtäykseen, kunnes
taas tyyntyy tasaiseksi virraksi.
Saaren alapuolelta on kulkuyhteys veneellä järveen. Tyynellä joella kulkija tuntee olevansa
aivan kuin Niilin virralla, soutaessaan yhä levenevää jokea alaspäin järven suuntaan.
Rannat ovat tasaisemmat ja joki muodostaa enää vain loivia kaarteita.
Kulkijan vene lipuu hiljaa virtaa pitkin, joka halkoo peltoaukioita. Enää ei ole matkan varrella
metsiä eikä koskia. On vain tasaisen alavia viljelyksiä. Muutama uittotukki törröttää joen
pohjasta pintaan, muistuttamassa joella tapahtuneista puun uitoista kohti sahoja.
Kulkijan veneen edessä siintää jo järvi. Kohta sillan alitettuaan hän soutaa jo järvellä.
Katsoessaan taaksepäin hän muistelee kulkemaansa matkaa joella.
Mikä onkaan tämä jylhän kaunis joki, jota joskus ehkä kuningaskin on kulkenut?
Sehän on Kuninkaanjoki.
Aino Peltomäki asuu Kuninkaanjoen varrella, aivan Tuominiemen alapuolella.
Runossa kuvattu saari on ruopattu pois, mutta pyörre näkyy tulva-aikoina."
Kuninkaankuoppa
Kuninkaankuoppa on Kuninkaanjoen varressa oleva suvantopaikka. Vielä 1960-luvulla siitä on kalastettu taimenia. Kuninkaankuopan läheisyydessä Kuninkaanjoessa on ollut vesimylly ja Kuninkaanlähde.
Kuninkaanlähde
Näin kerrotaan Soini-lukemistossa: "Kuninkaanlähde on kuninkaankuopan alla. Kuninkaanjoen rannalla. Eräänä päivänä kun kuningas lähti yksin metsästämään, niin eksyi hän, eikä osannut enää kotiin ja siksi käveli joen rantaa. Ja siksi oli väsynyt ja alkoi huilimaan. Ja sen kuuli Viirun ukko, joka oli myös metsästämässä ja meni ääntä kohti ja sillä kohtasi kuninkaan, joka oli janoissa. Viirun ukko laittoi kuninkaalle lipin, jolla hän sai juoda. Sitten hän vei kuninkaan Kytän taloon, jonne ei ollutkaan pitkä matka; mutta kunigas oli astunut semmoisien ruohojen pälle, jotka tekevät ihmisen niin höperöksi, että tunnetutkin paikat tulevat tuntemattomaksi. Kuningas piti Viurun ukolle hyvän kestin ja antoi hänen metsästää omilla metsästysmaillansa.Lähdettä nimitetiin Kuninkaanlähteeksi.
Kuninkaansuo
Soini-lukemiston kertomaa: "Ennen vanhaan aikaan kun Ruotsin kuningas purjehti Soiniin niin, kuninkaan laiva meni rikki Soinissa. Soini oli silloin vielä merenä kokonaan ja ainoastaan korkeimmat vuoret olivat saarina. Kuninkaan laiva törmäsi siihen suureen, leveään ja korkeaan kiveen, joka on nyt Kuninkaansuon keskellä. Koska kivi oli lavea, niin kuningas ja laivaväki pelastuivat kivelle. Sitten korjatiin laiva ja kuningas palasi takasin Ruotsinmaahan.
Silloin kulki laivareitti Ähtävänjoen kautta Ruotsinmaahan, ja Ruotsin kuningas kävi ennen kerran vuodessa Soinissa, sillä Soini oli kuninkaan metsästysmaita. Kerrotaan kuninkaan saaneen niin paljon metsäriistaa, että sitä piisasi kaikille kuninkaan sotajoukoille. Kuninkaalla oli ainaisia metsästäjiä Soinissa."
Kuninkaanpolku
Kuninkaanpolku mutkittelee Kuninkaanjoen vartta Soinin keskustasta Vuorenmaahan. Se on noin kymmemen kilometrin pituinen, suhteellisen vaikeakulkuinen ja haastava reitti. Polun varrella voi nähdä majavan työmaita ja muita erämaan eläinten jälkiä. Reitillä on useita tauko- ja tulentekopaikkoja.
http://www.visitpohjanmaa.fi/index.php/etusivu/luontoreitit/kuninkaan-polku/
https://retkipaikka.fi/majesteettisissa-maisemissa-kuninkaanpolku-ja-joki-soini/
Kuninkaanpuisto
Kuninkaanpuisto on noin yhdeksän kilometrin päässä Soinin keskustasta Karstulan suuntaan. Se on mukava, seitsemän kilometrin pituinen, patikkareitti monipuolisessa maastossa. Matkan varrella useita soita ylitetään pitkospuita pitkin, kuljetaan harjua, bongataan tervahauta ja nähdään monia pieniä lampia. Reitille on rakennettu kotalaavu, jossa voi tehdä tulet. Reittiä huoltaa Metsähallitus.
https://loytoretketblog.com/2017/05/16/kuninkaanpuiston-patikkareitti/
*Motti-Milian kämppä/Mottila
Motti-Milian kämpän ohi kulkee hiihtoreitti ja siellä voi pistäytyä mehulla ja lätyllä aina talvisunnuntaisin.
https://loytoretketblog.com/2014/08/15/motti-milian-kamppa/
*Kivikirkko
Aikoinaan Kivikirkolla on pidetty myös jumalanpalveluksia. Se lienee ollut myös entisaikain uhripaikka.
*Hermannin polku ja Kaipaisen kämppä
Hermanni Kaipainen on aikoinaan asustellut Parviaisessa niillä sijoilla, joille nykyisin löytää patikoimalla Hermannin polkua pitkin. Parviaisen kyläyhdistys on rakentanut Hermannin asumuksen raunioiden kupeeseen Kaipaisen kämpän vuonna 1999. Kämppä on tulisijalla varustettu kota, jossa patikoijilta onnistuu levähdyshetken ohessa makkaranpaisto.
Kaipaisen kämpälle pääsee Parviaisen kautta Hermannin tuolilta tai Kaihiharjulta erkanevalta polulta, jonka varrella on mm. pitkospuita pitkin ylitettävä suo.
*Arpainen - ja muita Soinin harjuja
Ison Koirajärven harju Arpaisen alueella on osa Natura 2000- verkostoa, jonka tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Alue on Metsähallituksen hallinnoima. Arpaisten alueen palvelut ovat retkeilijöiden vapaasti käytettävissä.
Arpaisten-Saarilammen harju on noin 5 km pitkä yhtenäinen harjumuodostuma, joka on Suomenselällä Soinin ja Ähtärin kuntien rajamaastossa. Harju on syntynyt mannerjäätikön sulamisen keskeytyessä jääkaudella.
http://www.arpainen.fi/
Kaihiharju ja Lintuharju
Muita tutustumisen arvoisia harjumuodostelmia Soinissa on mm Kaihiharju ja Lintuharju.
Kaihiharju on Arpaisten patikkareitin varrella Iso-Kaihijärven rantamilla. Kaihiharjulle on rakennettu retkeilijöitä varten tulentekopaikka.
https://jalki.fi/reitit/soini-kaihiharju
Lintuharju on arvokasta pohjavesialuetta ja se sijaitsee aivan Soinin keskustan tuntumassa Karstulan suuntaan. Kuninkaanjoki mutkittelee Lintuharjun kupeessa. Lintuharju on ollut soran- ja hiekanottopaikka, jota on sittemmin yritetty maisemoida istuttamalla monttuihin puustoa. Harjun alueella on ollut myös hyppyrimäki, joka on kuitenkin purettu huonokuntoisena. Nykyisin Lintuharjusta löytyy hautausmaa sekä frisbeegolfrata.
Ensimmäiset soinilaiset (Soini -lukemiston tarun mukaan)
Virroilta tullessaan Olli Soini ensin asui Alijervellä, kai kirkon paikkeilla.
Täältä Alijärvältä Olli Soini otti emännänkin.
Iiron Parviainen tuli Pyhältäjoelta.
Tämän Parviaisen ensi asukkaan emäntä oli alku-Soinin tyttö.
Kun Olli Soini meni Parviaisiin tyttöään katsomaan,
hän kuoli paluumatkalla noroon.
Tämä paikka,mihin hän kuoli, on Kuninkaansuon takana olevassa Porrassuossa.
Vanha runo tästä Soinin kuolemasta sanoo:
Suotta Soini suohon kuoli.
Syli suotta, vaaksa vettä.
Askel paikkoa pahoa.
Täällä jossakin Mäkäräisenmäellä asusteli ennen muinoin suuri äijä, itse Iso-Soini,joka oli koko metsäperän napa,esikoinen ja ensi ukko,ainakin nimeltään.
Möyri toinen metsävaari, Kaasilan ukko, Kuninkaanjoella.
Talo ja pellot olivat korkealla törällä ja kivisiäportaita painuttiin joelle.
Eikä muista ihmisistä tiedetty.
Oppilaiden silmin
Oppilaiden juttuja ja piirroksia Soinin joulussa 2018.
Opettajan silmin
Antoisa juhlavuosi 2.-3. luokan oppilailla
Soinin yhtenäiskoulun 2.-3.luokkalaisten tutustumisprojekti kotipitäjäänsä alkaa olla lopuillaan. Pienten ihmistaimien juuria on kasvatettu vuoden aikana yhä syvemmälle soinilaiseen maaperään. Soini 150-vuotisprojektin toteuttamisen oppilaiden kanssa mahdollisti Minna Raitasen ja allekirjoittaneen saama apuraha Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta.
Olemme tutkineet Soinia ja soinilaisuutta haastatteluin, etsimällä tietoa eri lähteistä ja vierailemalla pitäjän tärkeimmissä historiallisissa kohteissa. Onpa projekti vienyt meidät Jyväskylään asti; Suomen käsityömuseossa tutustuimme kansallispukuihin ja ihmettelimme villan matkaa lampaasta langaksi. Myös Seinäjoen käsityö- ja muotoilukoulu, Näppi, tuli meille tutuksi, kun piipahdimme siellä tekemässä vanhan ajan puhdetöitä.
Vedenjakajaseutua
Saimme selville, että asustamme Suomenselän vedenjakajaalueella. Tältä seudulta vedet lähtevät virtaamaan kolmeen eri suuntaan. Ähtävänjoen vesistöalueeseen kuuluva Kuninkaanjoki on ollut aikoinaan tärkeä puutavaran ja tervatynnyreiden uittoväylä Pohjanlahdelle. Kuninkaanjoki sijaisee kuuluisan Tervareitin alkutaipaleella. Nykyisin joki on enää pieni puropahanen, jota häävin pääsee Puntalankoskelta Alajärveen pikkukajakilla tulva-aikoina melomaan, allekirjoittaneella on tästä vahva omakohtainen kokemus.
Rajakivet
Soini on ollut myös suurpitäjien aikaan rajaseutua, joten päätimme käydä katsastamassa vanhat rajakivet. Kuninkaankivi törröttää Kuninkaansuolla sen lähteen vieressä, josta Kuninkaanjoki saa alkunsa. Tarina kertoo, että itse Ruotsin kuningas olisi metsästysreissullaan kivellä aikoinaan huilaillut ja lähteestä janonsa sammuttanut.Vielä hurjempi legenda kertoo, että kuningas olisi karauttanut Kuninkaansuon karikolle laivoinensa, kun maa oli vielä suurimmalta osalta meren peitossa.
Toinen Soinista löytyvä rajakivi on Koppelokivi eli Iiroonkivi, joka löytyy Iiroonjärven rantamilta. Useat ovat kivestä kuulleet, mutta harva sen sijainnin tarkalleen tietää. Me tiedämme, sillä Koskelan Eino meidät sinne opasti.
Lehmilammen läheisyydessä seisoo jääkauden aikainen siirtolohkare, joka soinilaisten keskuudessa tunnetaan parhaiten nimellä Kivikirkko. Monikaan lapsista ei ollut siellä aiemmin vieraillut ja sen massiivisuus teki pikkuoppilaisiin vaikutuksen. Kenties esivanhempamme olivat käyneet tuomassa kivelle uhrilahjoja taatakseen metsästys- ja kalastusonnensa. Iso hiidenkivi sai oppilaiden mielikuvituksen liikkeelle ja arvaatte, että sen ympärillä leikit sujuivat.
Etelä-Pohjanmaan korkeimmat paikat
Tiesittekös, että Etelä-Pohjanmaan korkeimpia paikkoja asuttavat avarakatseiset ihmiset? Raitasen Hilkka näytti tien Raitamäen (240,4m) huipulle ja Löytömäen veljekset esittelivät Löytömäen (236m) päältä näkyviä lähikuntien maamerkkejä. Jäimme pohtimaan, että mahtoivatko keisalaiset metsästäjät todellakin olla ensimmäiset Löytömäen valloittajat. Näin ainakin Soini-lukemistossa väitetään.
Patikointia
Soinissa on upeita patikkapolkuja ja niiden varsilla paljon ihasteltavaa. Arpainen kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja reitit ovat keveitä pienenkin jalan astella. Tyylikäs nuotiopaikka kämpän vieressä houkutteli meidät makkaranpaistoon. Parasta reissussa toukokuisena hellepäivänä taisi kuitenkin olla saunarannassa läträäminen!
Eräänä syksyisenä päivänä talsimme Kuninkaanjokivartta myötäilevää Kuninkaanpolkua Kohilta koululle. Vuorenmaasta lähtevä polku on kokonaisuudessaan kymmenisen kilometriä pitkä ja varsin vaikeakulkuinen. Löysimme kuitenkin joenpenkereeltä kivan nuotiopaikan ja oppilaat nauttivat jyrkissä rinteissä peuhaamisesta.
Kuninkaanpuistossa ja Kaihiharjulla aiomme käydä vielä syksyn aikana. Molemmilta reiteiltä löytyy upeita soita ja niiden yli johtavia pitkospuita, sekä tietenkin nuotiopaikat. Kuninkaanpuiston opaskylteissä on mielenkiintoista tietoa Soinin maineesta yhtenä Suomen merkittävimmistä tervanpolttoalueista sekä erämaisesta luonnosta eläimineen. Kaihiharjulta suunnittelimme tekevämme piston Hermanninpolulle ja Kaipaisen kämpälle.
Motti-Milian lenkki tuli oppilaille osittain tutuksi Mottilassa ja Kivikirkolla vieraillessamme. Varsinkin Soinin hiihtoväki odottaa alkutalvisin innolla lumien tuloa, jotta pääsisi kyseistä lenkkiä kiertämään ja samalla Mottilaan mäkelänkylästen lettukahveille.
Lintuharjun frisbeegolfrata liikuttaa nykyisin etenkin nuorisoa, iäkkäämpien kuntoilijoiden tyytyessä perinteisiin lenkkeihin mukavassa harjumaastossa. Lintuharjun kupeessa sijaitsee eräs retkikohteistamme, Kuninkaankuoppa. Se on Kuninkaanjoen suvantokohta. Vinkin kuopan sijainnista sain isältäni, joka oli vielä 1960-luvulla sieltä taimenia narrannut. Kuninkaankuoppaan ja sen läheisyydessä sijainneeseen Kuninkaanlähteeseen liittyy luonnollisesti kuningas-aiheiset legendat, jotka lukija löytää halutessaan Soini -lukemistosta.
Taidetta ja wanhoja aikoja
Vierailimme myös paikallisten taiteilijoiden luona. Valkeuden Leenan kyyttöjen ja kanojen kanssa olisi kulunut vaikka koko päivä. Tiedättehän lapset ja eläimet...
Reijo Kivijärven ateljee pihapiirineen teki oppilaisiin suuren vaikutuksen. Pärekone suolsi ihkaoikeita päreitä kidastaan ja pajassa sai nähdä sepän työssään. Siirryimme ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Ennen retkeä olimme käväisseet kirjastossa katsastamassa Reijon taidenäyttelyn.
Sanataiteeseen sekä soinilaisiin sananparsiin meidät johdatti Tuula Hankaniemi. Hänen opastuksellaan oppilaat tutustuivat pitäjän omaan polskaan, soinilaiseen.Osaatko sinä tanssia sitä?
Lisää Soinia ja soinilaisuutta
Erityisen mieleenpainuva oli toukokuinen vierailu kirkonmäellä. Oli puhe mennä katsomaan maailman ainoata vaivaisakkaa ja sankarihautoja. Askelsimme enempi tai vähempi parijonossa kohti kirkkoa. Vähän liikenneympyrän jälkeen alkoi jonossa outo liikehdintä ja kuiskuttelu, oppilaat olivat selvästi hämmentyneitä. Joku sen sitten tokaisi ääneen:” Niitä on kaksi!” Voi sitä kuhinaa ja ihmetystä oppilaiden keskuudessa, kun vaivaisakkoja todellakin näytti olevan kaksin kappalein kirkon pihassa! Lähemmäksi päästyämme joku rupesi vielä väittämään, että se toinen on elävä! Eihän se voi olla!
No olipa hyvinkin eläväinen, siis se toinen niistä akoista. Huvilan Heidi oli pukeutunut vaivaisakan kaksoissiskoksi ja odotteli meitä kirkonmäellä. Heidi kertoili oppilaille akan mielenkiintoisista elämänvaiheista. Olipa hieno esitys, me kaikki tuumimme.
Rokkaperunoita keittelimme eräänä päivänä ihan urakalla: perunoita, ohraryynejä, luista sianlihhaa ja suolaa. Ei soppa aivan lasten lempiruuaksi asti kivunnut, mutta saatiinpa ainakin maistella - ja opettajan koira söi suurella ruokahalulla loput kattilan pohjalta.
Soiden laitamilla ja korpien reunamilla viihtyvä maariankämmekkä on Soinin nimikkokukka. Vanhemmat soinilaiset tuntevat kukan myös nimellä käärmeenkieli (viittaus kasvin lehtien muotoon). Kasvi on jaloa orkideoiden sukua, sopii siis hyvin meidän kuningaspitäjäämme.
Tervanpolton muistomerkki on parhaimmalla paikalla liikekeskuksen pihassa. Pitäjämme yli 500 tervahautaa pitävät huolen, että niihin väkisinkin metsämatkoillaan törmää ja niitä oppii maastossa huomaamaan. Sainpa kerran erään yliopistotutkijan verekseltään kiinni omilta mailtani tervahautaa metallinpaljastimella skannaamassa. Tutkija kertoi, että niistä voi löytyä vanhoja kolikoita ja koruja. Ei kun etsimään ihmiset!
Kevään 150-vuotisjuhliin oppilaat olivat harjoitelleet Soinilainen -polskan. Sitä laulettiin ja tanssittiin miltei riehakkaasti! Samaisena päivänä saattoi käydä nuorisotiloissa tutustumassa oppilaiden siihenastisiin tuotoksiin projektin tiimoilta. Syksyn aikana oppilastöitä on ollut mahdollista nähdä mm. kirjastossa sekä koululla, myös vanhainkodin asukkaat pääsivät muistelemaan entisaikoja projektimateriaalin avulla.
Kiitollisuus monista yhteisistä retkistä ja kokemuksista valtaa mielen. Näitä seikkailuita muistelemme vielä pitkään. Kenties oppilaat vievät joskus lapsensa tai lapsenlapsensa tutustumaan lapsuuden retkikohteisiinsa ja kertovat heille mielenkiintoisia tarinoita Kuninkaanjoenkylästä.
Haastan sinut, lukijani, vierailemaan jossain retkipaikoistamme ja avartamaan tietämystäsi pitäjämme historiasta. Paluumuuttajana voin todeta, että tämä projekti vahvisti myös omaa ymmärrystäni soinilaisuudesta, juuret ovat nyt syvemmällä kuin koskaan.
Elina Järvelä
Projekti huomioitu mediassa
Joulumuistiaisia metsäneläimille
Eräänä joulukuisena aamuna saattoi nähdä vilaukselta pikkutonttujen kipittävän Hermannin polkua pitkin. Kynttilälyhdyt valaisivat letkan edetessä vielä hämärässä metsässä kohti määränpäätään, Kaipaisen kämppää ja Kaihiharjua. Oltiin tärkeällä asialla, tekemässä metsäneläimille joulua.
Eläimiä varten oli edellispäivänä tuunattu vaivaisakkapiparkakkuja ja solmittu lyhteitä. Muistettiinpa muita retkeilijöitäkin kirjoittamalla hyvänmielen kirjeyllätyksiä heidän löydettäväkseen matkan varrelta.
Hyvää jouluja ja mukavia retkiä tulevalle vuodelle!
Toivottavat Soinin yhtenäiskoulun 2.-3. luokan väki
Kings River Dance, spring 2019
https://drive.google.com/file/d/1qBO7fjCVWjDEw4fs_1bdtNQfMRbWDSmW/view?usp=sharing
*Tunnettuja soinilaisia
Noora Hautakangas , Miss Suomi 2007
Jorma Huuhtanen, kansanedustaja, Kelan pääjohtaja
Merja Korpela, moukarinheittäjä
Pekka Pesola, kansanedustaja
Jorma Rasinmäki, Seinäjoen kaupunginjohtaja
Teemu Saarenketo, Taikureiden SM-kultaa