Seikkailu syksyisessä satumetsässä. Eräänä syksyisenä iltapäivänä lähdimme porukalla tutkimaan läheistä satumetsää. Merkitsimme reittimme pihlajanmarjoilla, siten emme pääsisi paluumatkalla eksymään. Hämähäkit olivat kutoneet seittejään ja metsän äänet olivat jännittäviä. Yhtäkkiä näimme erään kaatuneen männyt juurakon suojissa makaavan oudon hahmon! Otus esitteli itsensä Elmeri-peikoksi. Elmeri tarjosi meille koristaan suklaapäällysteisiä sieniä ja mehupuun hedelmiä. Rupattelimme Elmeri-peikon kanssa hetken ja hän kertoi elämästään satumetsässä. Kun meidän oli aika lähteä takaisin ilttikseen, laittoi Elmeri tutin suuhunsa ja painui nukkumaan omaan pesäänsä männyn juurakkoon.