Lue oppikirjan kappale 16. Vaalit - helppo tapa vaikuttaa (s. 123). Lukemasi perusteella tee alla olevat kappaleen sisältöihin liittyvät tehtävät. 


Tehtävä 1 

Laadi taulukko jossa eritellään kaikki Suomessa käydyt vaalit (5 kpl). Taulukosta pitää löytyvä seuraavat jokaisen vaalin kohdalta: 

- Milloin vaalit järjestetään? 
- Mitä vaalitapaa vaalissa käytetään?
- Mikä alue toimii vaaleissa vaalipiirinä?
- Keillä henkilöillä on äänioikeus kyseisissä vaaleissa?
- Ketkä henkilöt voivat asettua ehdolle kyseisissä vaaleissa? 
- Montako edustajaa valitaan vaaleissa ja mihin toimielimeen? 
- Ketkä saavat asettaa ehdokkaita ehdolle vaaleissa ja millä ehdoilla? 



Tehtävä 2 

a) Mitä tarkoitetaan yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella?
b) Mitä tarkoitetaan suhteelliselle vaalitavalla ja mitkä ovat sen edut/haitat vaalitapana? 
c) Mitä tarkoitetaan enemmistövaalitavalla ja mitkä ovat sen edut/haitat vaalitapana?



Tehtävä 3 

Aineistona on Tilastokeskuksen laatima taulukko, jossa tarkastellaan äänestysaktiivisuutta eduskuntavaaleissa vuosien 1983-2023 välillä. Tarkastele taulukkoa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

a) Mitä äänestysaktiivisuudelle eduskuntavaaleissa on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana (trendi)? 
b) Taulukossa on eritelty sekä miesten että naisten äänestysaktiivisuus vaaleissa. Miten ne eroavat toisistaan ja miksi? 
c) Mistä syistä ihmiset äänestävät tai jättävät äänestämästä? 



 

Tehtävä 4 

Demokrattisen järjestelmän vahvuudesta kertoo osittain kansalaisten luottamus vaalijärjestelmän kykyyn tuottaa lopputulos, joka heijastelee kansan enemmistön tahtoa. Toisaalta luottamusta järjestelmään lisää myös vaaleilla valittujen päättäjien kyky tehdä vaalien jälkeen lupaamiaan päätöksiä. Näihin teemoihin liittyen alla löytyy kaksi aineistotehtävää.

a) Yhdysvalloissa käytetään vaalitapana enemmistövaalitapaa (electoral college) valittaessa kansankunnalle presidenttiä tai kansanedustajat kongressiin. Merkittävä osa yhdysvaltalaisista ei ole ollut tyytyväinen tähän vaalitapaan aina 1970-luvulta lähtien. Katso alta löytyvä englanninkielinen video, johon on mahdollista saa myös tekstitykset suomeksi asetuksista. Videon pohjalta kerro syyt ihmisten tyytymättömyyten koskien yhdysvaltojen vaalijärjestelmää. 

​  
 
b) Petteri Orpon hallitus kuten moni muukin Suomen hallitus ennen tätä on kohdannut paljon kritiikkiä kun se on aloittanut toteuttamaan omassa hallitusohjelmassaan mainittuja tavoitteita (mm. julkisen talouden tasapainottaminen leikkauksilla). Monet hallitukset kritiikin myötä ovat keskeyttäneet monia ohjelmansa hankkeita (mm. sekä Sipilän ja Marin hallitukset peruivat monet leikkauksensa, joita olisi tarvittu valtion talouden tasapainottamiseen)

Yhtenä osa syynä Suomen hallitusten aina kohtaamaan kritiikkin pidetään tapaa muodostaa hallitus ja sen ohjelma vasta vaalien jälkeen. Tällöin äänestäjät eivät siis tarkallen tiedä millaista politiikkaa oikesti tekee seuraavan neljän vuoden aikana. 

Ratkaisuksi tähän Ruotsissa on kehitetty blokkipolitiikka, jossa vallasta ovat taistelleet keskenään aina 1950-luvulta lähtien porvari- ja punavihreäblokki. Molemmat blokit julkistavat ennen vaaleja hallitusohjelmansa. Äänestäjät siis ääniuurnissa tarkoin tietävät mitä oman äänen antamisesta yhdelle puolueelle seuraa. 

Ruotsin käyttämä blokkipolitiikkakaan ei kuitenkaan ole ongelmaton järjestelmä. Lue aiheeseen liittyvä alla oleva lainaus Policy- verkkolehden artikkeli (2022). Lainauksen pohjalta kerro blokkipolitiikan hyvät ja huonot puolet. 

Blokkipolitiikka

Ruotsin parlamentaarinen järjestelmä koostuu siis kahdesta vastakkaisesta ryhmittymästä: oikeisto- ja vasemmistoblokista. Jokainen parlamentin puolue on järjestäytynyt jompaankumpaan blokkiin luodakseen vastavoiman toiselle ideologiselle vastakohdalle.

Blokkipolitiikan syntyyn on vaikuttanut muiden muassa maan parlamentaarinen järjestelmä. Vaalien voittajat eivät ole pystyneet muodostamaan hallitusta yksin, vaan ovat tarvinneet tukea omiensa ulkopuolelta. Tuki on haettu johdonmukaisesti oman aatteellisen ja ideologisen siiven lähettyviltä. Vihreät ja vasemmistolaiset puolueet ovat tukeneet lähintä heidän politiikkaansa ajavaa suurta puoluetta ja oikeistolaiset puolueet heidän arvojaan lähellä olevaa suurta puoluetta. Jako oikeistoon ja vasemmistoon on erittäin selvä.

Suomen politiikasta poiketen Ruotsissa hallitukset ovat lähtökohtaisesti olleet vähemmistöhallituksia. Hallitus pysyy pystyssä koska yli puolet valtiopäivistä ei vastusta istuvaa pääministeriä. Tilannetta voidaankin luonnehtia niin, että tukemisen sijaan pikemminkin siedetään nykyistä hallitsevaa puoluetta. Vallassa pysyäkseen hallitseva puolue kuuntelee oman blokkinsa vaatimuksia.

Vaalien tulokset ilmoitetaan myös blokkikohtaisesti. Myös näissä vaaleissa tulokset kerrottiin niin, että oikeistoblokki sai valtiopäiville 176 paikkaa ja punavihreä blokki 173 paikkaa. Oikeistoblokki sai siis enemmistön parlamenttiin aiheuttaen vasemmistoblokille häviön, vaikka sosiaalidemokraatit olikin puolueiden välisessä vertailussa voittaja.

Kärjistettynä voidaan todeta, että vain blokkien vaaleissa keräämällä paikkamääräjaolla on väliä. Mutkia edelleen suoristaen sana “blokki” voidaan korvata sanalla “puolue”, eikä se johda harhaan. Kahden blokin muodostamassa poliittisessa kentässä vasemmisto- ja oikeistopuolueet eivät mahdu samaan hallitukseen; toisen blokin on oltava oppositiossa toisen hallitessa. Ruotsin parlamentin toimintakulttuuria muistuttaakin kaksipuoluejärjestelmää.

(...)

Blokkijärjestelmän myötä oikeisto- ja vasemmistoblokkien välinen yhteistyö on vähäistä, lähes olematonta. Hallitukset koostuvat vain yhden blokin jäsenistä. Samaan blokkiin kuuluvat puolueet tukevat omiaan eivätkä muodosta toisilleen kovin vahvaa sisäistä oppositiota.

Blokkipolitiikan myönteisinä puolina on esitetty sen tarjoavan äänestäjille selvät vaihtoehdot vaaleihin. Annettu ääni tukee tiettyä arvomaailmaa, eikä se hyödytä vastapuolta. Suomen kaltaisia, jopa kuuden eri ideologisen puolueen monipuoluehallituksia ei näin ollen ole länsinaapurissa nähty. Ruotsin blokkipolitiikka tarjoaakin selvän ideologisen vastakkainasettelun ja hallitus-oppositioasetelman. Tämä selkeyttää äänestäjän valintaa.

Toisaalta Suomen kaltaista konsensushakuisuutta ja eri arvomaailmojen välistä yhteistyötä ei ole Ruotsissa totuttu kokemaan. Eri ideologioiden pohjalta ponnistavat ruotsalaiset puolueet eivät ole luopuneet vastakkainasettelusta, eikä apua oteta vastapuolelta. Suomeen verrattuna Ruotsin politiikkaa onkin luonnehdittu polarisoituneemmaksi.

Ruotsin parlamentaarinen järjestelmä muistuttaakin näin vahvaa kaksipuoluejärjestelmää, jossa keskeistä ei ole sisäisten näkemysten yhteensovittaminen, vaan vastavoiman luominen toiselle osapuolelle.