Tavoitteena on kielellisesti virikkeinen ja yhteisöllinen oppimisympäristö, jossa oppilaiden näkemyksiä arvostetaan ja jossa on mahdollisuus tarkastella ja tuottaa tekstejä yksin ja yhdessä turvallisesti myös viestintäteknologian avulla. Opetuksessa hyödynnetään oppilaiden itse valitsemia ja heitä kiinnostavia kirjoja ja muita monimuotoisia tekstejä sekä laajennetaan oppilaiden lukukokemuksia. Äidinkielen oppimisympäristöön kuuluu myös koulun ulkopuolinen kulttuuri- ja mediatarjonta. Työtavat valitaan niin, että ne mahdollistavat yhdessä toimimisen ja kokemusten jakamisen sekä oppiaineen sisältöalueiden luontevan integroitumisen. Opetusta eheytetään prosessinomaisen opiskelun ja projektityöskentelyn avulla. Vuorovaikutus- ja draamataitoja syvennetään erilaisten harjoitusten avulla. Draamaa ja kirjallisuuden opetusta yhdistetään muiden oppiaineiden opetukseen.

Yksilöllinen työtapa on käytössä erityisesti taidon opetteluvaiheessa, tiedonhankinnasssa, harjoittelussa ja yksilöllisessä pohdinnassa. Parityötä käytetään tiedon kokoamisessa tuotokseksi, tiedon syventämisessä, mielipiteiden ja kokemusten ilmaisussa, paritarkastuksessa, parilukemisessa. Ryhmätöillä voidaan koota suurempia kokonaisuuksia, harjoitella mielipiteiden ilmaisua ja väittelyä, oppia ja opettaa koko ryhmää; tuottaa tekstejä, esityksiä, kuvallisia tuotoksia. Ryhmäkokojen ja -kokoonpanojen monipuolisuus sekä roolien vaihtelu ovat tärkeitä työtavan oppimisen kannalta.
Jäsentelemättömiä työmuotoja: haastattelu, omat tutkimukset ja kokeilut, leikit, pelit, kisat, tietokilpailut, yhteistoiminnallinen oppiminen (ryhmätyö), osallistuminen kilpailuihin, koulun tapahtumien ja omien tuotosten kirjallinen taltiointi yhdistettynä valokuvaus ja videokuvaus, oma kuvallinen tuottaminen, retket ja vierailut, esityksistä nauttiminen ja niiden tekeminen, koko yhteisön tuotos, esim. monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä.
Työtapojen vaativuus ja abstraktiotaso lisääntyvät siirryttäessä ylemmille luokille.