Puutarhapalsta oli koko kesän ajan kovassa käytössä. Palstalla oli päivittäin sama ryhmä, jonka kokoonpano vaihteli loma-aikojen mukaan. Ryhmä ei siis muuttunut kokonaisuudessa kertaakaan kesän aikana, jolloin leikit ja puuhat saivat jatkua saumattomasti ja aina uusia lapsia otettiin niihin mukaan. Puutarhatöiden lisäksi palsta on lumoava leikkipaikka. Lapsille se on kuin minikokoinen maailma, jonka he voivat ottaa haltuunsa. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaista oppimisympäristön muokkaamista on helppo toteuttaa. Leluja on ollut käytössä todella vähän; ämpärillinen lasten kokoisia puutarhatyövälineitä, pitkävartinen harja, kahdet lasten kottikärryt, pari kastelukannua, sekalaisia oikeita astioita, kuormalavoista tehty kurakeittiö, kaksi hyppynarua ja pieni laatikko, jossa oli sekalaisia leluja, kuten muutama pikkuato, pari ponia, puupalikoita ja joitakin muovieläimiä. Lisäksi käytössä oli katuliituja, luuppeja ja muita tutkimusvälineitä, luonto- ja puutarha-aiheisia tietokirjoja, kuvakirjoja ja laatikollinen vanhoja Aku Ankka-lehtiä, jotka sai mökistä käyttöönsä pyytämällä aikuisilta. Loppukesästä saimme vielä lahjoituksena vesileikkipöydän, jolla voi tutkia veden virtauksia. Lapset olivat kekseliäitä hyödyntämään kaikkea puutarhasta löytyvää materiaalia, kuten puutarhakalusteita, laudan pätkiä, keppejä, kiviä, kasveja jne.

Eräs mieluisimmista leikeistä kurakeittiön ohella oli rakennustyömaa. Aikuisen silmin leikissä ei tapahtunut muuta kuin valtavan kuopan kaivamista mökin seinustalla, mutta lapsilla leikki jatkui keväästä syksyyn, välillä kuoppaa syvennettiin, välillä sen ympärille rakennettiin kerrostaloa, toisinaan siihen perustettiin suo. Rakennustyömaaleikkiin tarvittiin yleensä aina lasten kottikärryt, ja puutarhatyövälineämpäri sekä maastosta löytyvää luonnonmateriaalia. Toisinaan paikalle kannettiin myös alumiinisia kakkuvuokia tai muita astioita. Rakennustyömaan tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli kesän aikana saada kannettu vesi pysymään kuopassa. Lasten haaveena oli tehdä uimaranta. Lapset kokeilivat erilaisia pohjan tasoitusmenetelmiä, asettelivat pohjalle kiviä, kasveja jne, mutta aina vesi imeytyi. Imeytymistä ihmetellessä muisteltiin, mitä talvella oli opittu veden kiertokulusta erilaisten kokeiden avulla. Imeytyminen ei aiheuttanut turhautumista, vaan innosti uusiin kokeiluihin. 

Eräänä sateisena päivänä kävi niin, että vesi pysyi kuopassa lounasaikaan asti. Voi sitä onnea ja riemua! Yhdessä todettiin, että nyt vesi pysyi, koska kuoppa oli jo valmiiksi märkä. Rakennustyömaaleikki jaksoi vielä tämänkin jälkeen kiinnostaa.

Oli mukava seurata, miten sama leikki jatkui lasten vaihtuessa, ja miten hyvin lapset ottivat uusia leikkijöitä mukaan. Siitä muodostui todellinen "meidän" projekti.