Uteliaisuuden taito linkittyy vahvasti motivaatioon. Siksi psykologi Hanna Siefen kehottaa vastaamaan kolmeen keskeiseen kysymykseen: haluanko, pystynkö ja uskallanko.

”Nämä kysymykset ratkaisevat, tapahtuuko oppimista vai ei. Ne ratkaisevat, päätämmekö toimia uteliaasti vai emme. Ne ovat motivaation perusta”, Siefen sanoo.

Motivaation peruskysymykset

Haluanko?

”Kysymyksen tutkiminen uteliaasti auttaa ymmärtämään, millaiset oppimisteot ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä.”

Pystynkö?

”Kysymys auttaa tutkimaan sitä, mihin koen pystyväni lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Millaisiin oppimistekoihin resurssit riittävät tänään, ja mitä asioita itsessä on ylipäätään mahdollista kehittää? Mistä löytää oppimisen virtaustila?”

Uskallanko?

”Kysymys auttaa tutkimaan ajatusmallejani siitä, millaisena olen hyväksytty ja arvokas. Kuuluvatko epävarmuus ja keskeneräisyys osaksi myönteistä minäkuvaa? Oppimisteot usein vaativat riskinottoa sen suhteen, kuinka osaavana näyttäytyy sekä itsen että muiden silmissä.”

Näin kysymykset auttavat eteenpäin

Miten nämä kolme motivaation peruskysymystä sitten auttavat tilanteessa, jossa on motivaatio kateissa? Haluatko-kysymykseen on tärkeää vastata, koska sen avulla voi selvittää, onko jokin teko itselle tärkeä vai ei.

”Oma halu on motivaation perusta. Se auttaa toimimaan uteliaasti niin mukavissa kuin vaikeissakin oppimisen hetkissä”, Siefen kuvailee kirjassa.

”Halu on yhtä lailla kohti menemistä kuin myös valintaa siitä, mitä kohti en nyt halua mennä. Halu auttaa valitsemaan, mihin toimintaan resursseja suunnataan, eli määrittelemään, mikä on olennaista. Sen lisäksi halu tuo mukanaan motivaation lähteä tarkastelemaan itseen liittyviä uskomuksia.”

Pystytkö-kysymys puolestaan herättää pohtimaan joskus syvälle iskostuneista ajatuksia siitä, mihin kykenemme.

”Tunnemme tyydytystä ja turvaa siitä, että tiedämme, millaisia olemme, mitä osaamme ja mitä voimme itsessämme kehittää ja mitä emme. Olipa kyse uudesta näkökulmasta itseen tai työhön, on epämiellyttävää päästää irti tutusta ja turvallisesta ajatuksesta”, Siefen sanoo.

”Kaipaamme yllättymistä ja uusia oivalluksia, mutta epävarmuus tuo mukanaan myös huolta. Kyseessä on uteliaisuuden ja varovaisuuden jatkuva taisto – tarve olla varma ja epävarma yhtä aikaa.”

Usein siis pieni omien uskomusten ja ajastusten ravistelu saattaa avata silmät siihen, mitä kaikkea uutta voisikaan oppia – tai jo valmiiksi osata. Siksi on vaarallista lukittautua liikaa siihen, missä on hyvä ja missä huono. Silloin saattaa menettää monta uutta mahdollisuutta tai kokemusta.

Uskallatko kokeilla jotain, mitä et osaa?

Viimeisenä oleva uskallatko-kysymys puolestaan liittyy hyväksynnän tarpeeseen.

”Hyväksynnän tarve on niitä ihmiselämän periaatteita, joilla on valtavan suuri merkitys toiminnallemme. Olemme keskellä elämän mittaista oppimisprosessia, jonka avulla luomme sisäistä mallia: millaisena minä olen hyväksytty ja arvokas?” Siefen toteaa kirjassa.

”Vastausta tähän kysymykseen haemme sekä omasta elämänhistoriasta että siitä ympäristöstä, jossa kulloinkin olemme.”

Jos omanarvontuntonsa sitoo osaamiseen, voi ajautua vaikeuksiin. Sillä samalla kun osaaminen hellii egoa, jämähtää helposti paikalleen.

”Oppimisen ja uuden kokeilun houkuttelevuus pienenee. Nehän saattavat osoittaa keskeneräisyytemme ja horjuttaa näin myönteistä mielikuvaa itsestämme”, Siefen kuvailee.

Tästä syystä olisi tärkeää oppia erottamaan toisistaan työsuoriutuminen ja omanarvontunto. Silloin on helpompi hyväksyä omat keskeneräisyydet sekä heikkoudet.

(lähde: Laura Glad 14.8.2024, Motivaatio katerissa? Kysy itseltäsi nämä 3 ratkaisevaa kysymystä - "Vaatii riskinottoa", Duunitori.fi)
(kuvat: Pixabay)