Musiikinteorian verkko-opetus
Tervetuloa musiikinteorian verkko-opetus -kurssille!
Digikauden taidot! -opintosetelikurssi on Opetushallituksen tukema opintosetelikurssi aikuisten digitaalisten perustaitojen vahvistamiseksi. Musiikin teorian verkko-opetuksessa materiaali, tehtävät ja tehtävien palautus tapahtuu täällä Peda.net -verkko-oppimisympäristössä. Opiskelu suoritetaan itsenäisesti opettajan laatimiin materiaaleihin tutustuen. Kurssi sopii oman instrumentin tai lauluopintojen tueksi. Kurssilla opiskellaan diskantti- ja bassonuottiavaimet, nuottien nimet, aika-arvot, yleisimmät tahtilajit, yleisimmät nuottikirjoissa esiintyvät soinnut sekä muutama alennus- ja ylennysmerkki. Kurssilaisella tulee olla valmius videoida oma soitto- ja laulunäyte esimerkiksi älypuhelinta tai tietokonetta käyttäen. Opettaja lähettää tarkemman infokirjeen osallistujille ennen kurssialustan aukeamista.
Kaikki kurssilla tarvitsemasi materiaali on täällä Peda.net -kurssialustalla. Halutessasi voit käyttää oheismateriaalina Pasi Heikkilän ja Veli-Matti Halkosalmen kirjaa Tohtori Toonika - musiikin teorian, säveltapailun ja nuottikirjoituksen oppikirja.
Kurssin aikana tarvitset nuottiviivastoa. Tätä varten voit harkintasi mukaan ladata netistä ilmaisen nuotinnusohjelman MuseScoren https://musescore.org/fi. Huomaathan, että tähän kurssiin ei sisälly MuseScoren käyttöopetusta, mutta YouTube:ssa on ohjevideoita ohjelman käyttämiseen: löydät opastusta esimerkiksi hakusanalla MuseScore tutorial. Niiden kurssitehtävien kohdalla, joissa nuottiviivastoa tarvitset, tehtävässä on myös linkki PDF-tiedostoon, josta voit tulostaa arkillisen viivastoa.
Kaikki kurssilla tarvitsemasi materiaali on täällä Peda.net -kurssialustalla. Halutessasi voit käyttää oheismateriaalina Pasi Heikkilän ja Veli-Matti Halkosalmen kirjaa Tohtori Toonika - musiikin teorian, säveltapailun ja nuottikirjoituksen oppikirja.
Kurssin aikana tarvitset nuottiviivastoa. Tätä varten voit harkintasi mukaan ladata netistä ilmaisen nuotinnusohjelman MuseScoren https://musescore.org/fi. Huomaathan, että tähän kurssiin ei sisälly MuseScoren käyttöopetusta, mutta YouTube:ssa on ohjevideoita ohjelman käyttämiseen: löydät opastusta esimerkiksi hakusanalla MuseScore tutorial. Niiden kurssitehtävien kohdalla, joissa nuottiviivastoa tarvitset, tehtävässä on myös linkki PDF-tiedostoon, josta voit tulostaa arkillisen viivastoa.
Mitä musiikin teoria on
Musiikki, se mitä tuotamme tai kuuntelemme, muodostuu erilaisista ja eri tavoin vaikuttavista rakenteista. Tietämys musiikin rakenteista tuo dynamiikkaa musiikin esittämiseen ja ilmaisemiseen, helpottaa musiikin kirjoittamista ja syvempää ymmärtämistä. Näiden rakenteiden kokonaisuutta nimitetään perinteisesti musiikin teoriaksi.
Musiikinteoria (kreik. theõri'ã = havainnointi, tarkastelu, selitys, käsitys, tieto) on keskeisimpiä ja laajimpia musiikin osa-alueita ja liittynyt musiikkiin kaikissa korkeakulttuureissa. Arkikielessä termi musiikinteoria mielletään usein musiikin käytännön (kreik. prãksis = toiminta, suoritus, esitys) vastakohdaksi. Vastakkainasettelun juuret juontuvat Antiikin Kreikkaan, jossa teorialle omistautuneet musiikinharjoittajat erotettiin käytännön muusikoista. Keskiajan teoreetikot erottivat tarkoin musiikin tuntijat ja käytännön musiikinharjoittajat: teoriaa arvostettiin verrattuna käytäntöön. Romantiikan aikana asetelma muuttui päinvastaiseksi ja vastakohta-asettelusta taiteellisuus – teoreettisuus jälkimmäinen oli jotakin ulkoista, kuivaa ja elotonta, ”vain” teoriaa. 1900-luvulla ihanteeksi muodostui teorian ja käytännön synteesi. Vanhat ajatusmallit ovat tunnetusti juurtuneet tiukkaan, joten ei ihme, että pitkään teoria- ja säveltapailun oppiaineena, nykyisin useissa oppilaitoksissa musiikin perusteina ja sittemmin musiikin hahmotusaineina tunnettu aine joutuu vieläkin tämän tästä todistamaan käytännönläheisyyttään ja tarpeellisuuttaan. Vaikka teoria ja käytäntö asetettaisiin kuinka vastakohtaisiksi tahansa, ne eivät kuitenkaan ole erillisiä. Käytäntö edellyttää ”teoreettisia” valmiuksia ja teoria ”käytännöllisiä”. Teoriat eivät ole syntyneet vakiintuneiden käytäntöjen jälkeen vaan ovat useasti vaikuttaneet aikakausien musiikkiin sitä muovaten ja määrittäen.
Musiikin teoriaa voidaan helpoimmin lähestyä kolmen keskeisen osa-alueen kautta: rytmi, melodia ja harmonia.
Musiikinteoria (kreik. theõri'ã = havainnointi, tarkastelu, selitys, käsitys, tieto) on keskeisimpiä ja laajimpia musiikin osa-alueita ja liittynyt musiikkiin kaikissa korkeakulttuureissa. Arkikielessä termi musiikinteoria mielletään usein musiikin käytännön (kreik. prãksis = toiminta, suoritus, esitys) vastakohdaksi. Vastakkainasettelun juuret juontuvat Antiikin Kreikkaan, jossa teorialle omistautuneet musiikinharjoittajat erotettiin käytännön muusikoista. Keskiajan teoreetikot erottivat tarkoin musiikin tuntijat ja käytännön musiikinharjoittajat: teoriaa arvostettiin verrattuna käytäntöön. Romantiikan aikana asetelma muuttui päinvastaiseksi ja vastakohta-asettelusta taiteellisuus – teoreettisuus jälkimmäinen oli jotakin ulkoista, kuivaa ja elotonta, ”vain” teoriaa. 1900-luvulla ihanteeksi muodostui teorian ja käytännön synteesi. Vanhat ajatusmallit ovat tunnetusti juurtuneet tiukkaan, joten ei ihme, että pitkään teoria- ja säveltapailun oppiaineena, nykyisin useissa oppilaitoksissa musiikin perusteina ja sittemmin musiikin hahmotusaineina tunnettu aine joutuu vieläkin tämän tästä todistamaan käytännönläheisyyttään ja tarpeellisuuttaan. Vaikka teoria ja käytäntö asetettaisiin kuinka vastakohtaisiksi tahansa, ne eivät kuitenkaan ole erillisiä. Käytäntö edellyttää ”teoreettisia” valmiuksia ja teoria ”käytännöllisiä”. Teoriat eivät ole syntyneet vakiintuneiden käytäntöjen jälkeen vaan ovat useasti vaikuttaneet aikakausien musiikkiin sitä muovaten ja määrittäen.
Musiikin teoriaa voidaan helpoimmin lähestyä kolmen keskeisen osa-alueen kautta: rytmi, melodia ja harmonia.