Huonekalujen kunnostus ja tekninen työ Ulvilassa
Opettajat ja opiskelijat kertovat

”Kyllä siellä sielu virkistyy ja kalusteet korjaantuu”
Olen opettanut huonekalujen kunnostusta ja teknistä työtä Ulvilan yhteiskoulun teknisen työn tiloissa vuodesta 2013. Meillä on käytössä todella hyvät tilat ja työkoneet sekä tilaa säilyttää töitä. Onneksi tapaturmia ei ole sattunut, jos ei lueta pientä laastarin tarvetta esim. nuppineulasta tai puutikusta. Kurssilla ei tehdä uusia huonekaluja, vaan kunnostetaan vanhoja. Tämä ei kuitenkaan ole entisöintikurssi, joten jokainen saa tehdä huonekalustaan sellaisen kuin itse haluaa. Mahdollisuus on myös pienten esineiden tekemiseen. Koska käytössämme on teknisen työn tilat, on mahdollisuus puutöiden lisäksi tehdä myös metalli- ja elektroniikkatöitä.
Ensimmäisellä kerralla en ollut nimilistaa lukiessani kiinnittänyt kenenkään nimeen mitään erityistä huomiota. Kun näin kaikki opiskelijat, oli yksi opiskelija jo entuudestaan tuttu: ala-asteen opettajani! Se oli todella iloinen yllätys!

Jokunen vuosi sitten eräs opiskelija halusi verhoilla sohvan ja kaksi nojatuolia uudelleen. Ongelmana oli, mistä kohtaa kangasta pitäisi leikata mikäkin pala. Koska kangasta oli metritolkulla, levitimme kankaan koulun aulaan ja näin homma onnistui. Kiitos koulun siistijälle, joka oli juuri siivonnut lattian! Erään toisen opiskelija tuolin selkänojan sisäpuolelle tuli hieman naulan pää näkyviin. Siihen hän kommentoi: ”Ei haittaa, siihen tulee paksu superloni.”

Aloittaessani kyselin opiskelijoilta, mikä olisi hyvä aika pitää kahvitauko. Eräs osallistuja sanoi: ”Ei tule uni, jos se on Pikku Kakkosen jälkeen.” Kukaan ei varmaksi tiennyt, mihin aikaan se nykyisin tulee, mutta ”Pikku Kakkonen” tarkoittaa meillä nykyisin kahvitaukoa. Valitettavasti tämän keksijä ei enää ole kurssilla, sillä hän muutti toiselle paikkakunnalle. Toivottavasti hän käy joskus meitä ilahduttamassa ja huutaa: ”Pikku Kakkonen!”
Kurssilla on todella kiva porukka ja todella hyvä henki; nauruakin on erittäin paljon ja apua saa aina, kun sitä pyytää (ei siis pelkästään minulta). Myös opiskelijoiden kommenteissa korostuu iloinen porukka, joka tukee ja kannustaa: ”Ongelmat selviävät aina, joten aloittelijalta ei työ jää kesken avunsaannin puutteen vuoksi.” Tämä motivoi tulemaan kurssille aina uudestaan. Ensikertalainen osallistuja kiteyttää: ”Täällä on ilo tehdä. Mukavia ihmisiä ja koko ajan oppii uutta.”
Sari Aatolainen ja opiskelijat