Nukkekotikurssin taustalla oli Hurahtaneet-nimisen harrastajaryhmän näyttely kirjastossa, minkä innoittamana Sirkka Leivo-Jokimäki innosti merikarvialaisen Kerttu Raunelan aloittamaan nukkekotikurssin silloisessa Porin kaupungin työväenopistossa vuonna 2006. Alkuun kokoonnuttiin opiston Tikkulan toimipisteessä, mistä myöhemmin siirryttiin opistotaloon. Sirkka Leivo-Jokimäki on toiminut kurssin opettajana vuodesta 2009. Nykyisin Nukkekoti ja minimaailma - elämää ja sisustusta pienoiskoossa -kurssi kokoontuu opistotalon Trappukamari-luokassa tiistai-iltaisin kello 17-20.

Minimaailman voi rakentaa viinilaatikkoon, avainkaappiin, lyhtyyn tai vaikkapa ketsuppipulloon – vain mielikuvitus on rajana. Pääsääntöisesti työt tehdään mittakaavassa 1:12, mutta myös muut koot ovat mahdollisia. Tila tapetoidaan ja sisustetaan valitun teeman mukaisesti esimerkiksi kukka-, vihannes- tai lelukaupaksi. Valaistuksen tilaan saa pienillä paristokäyttöisillä valosarjoilla. Kurssilla syntyvät nukkekodit ja minimaailmat eivät ole tarkoitettu leikittäviksi vaan koristeeksi.

Nukkekoti- ja minimaailmaharrastaja katsoo maailmaa erilaisin silmin. ”Ei ole olemassa roskaa, on vain käyttämätöntä materiaalia”, Sirkka Leivo-Jokimäki kertoo. Melkein mitä vain voi hyödyntää, eikä materiaalien hankinta käy kukkaron päälle. Esimerkiksi yhdestä kuulakärkikynästä syntyy vispilöitä, termoskaadin, mukeja ja muita astioita. Minimaailma antaakin mahdollisuuden toteuttaa kalliita unelmia pienessä mittakaavassa. Kurssilla tarvittavat vanerit tilataan yhdessä. Lisäksi kaupasta tarvitaan liimaa, hiekkapaperia, maalia ja muutaman euron saha. Opettajalla on aina mukana lankoja, nauhoja, nappeja ja muuta materiaalia omista varastoistaan. Lisäksi opiston luokassa on pari kaapillista monenlaista materiaalia saatavana käyttöön sekä nukkekotikirjoja.

Joka tunnilla on yhteinen aihe, jonka jokainen tekee omaan maailmaansa sopivan version. Teemana voi olla joku huonekalu, astiat tai sisustuselementti. Osallistujat ideoivat jo etukäteen, miten teeman voisi toteuttaa. ”On hauska nähdä, miten samasta aiheesta syntyykin niin erilaisia versioita”, Sirkka Leivo-Jokimäki iloitsee. Yhdessä opetellaan erilaisia tekniikoita, esimerkiksi tekemään valaisimia pienistä helmistä tai solmimaan mattopiiskoja. Myös kotona tehdään paljon – onkin hienoa nähdä valmiit työt esimerkiksi yhteisessä WhatsApp-ryhmässä tai aulanäyttelyssä.

Parasta nukkekotiharrastuksessa on vapaus tehdä. Työtä aloittaessaan ei vielä välttämättä tiedä, millainen valmiista työstä tulee. Luovuus ja kekseliäisyys pääsevät valloilleen tekemisen myötä, ja uskalletaan kokeilla hullumpiakin ideoita. Tunneilla puhe pulppuaa, kun samanhenkiset kokoontuvat. ”Innostavalta ryhmältä saa paljon vinkkejä ja apuakin. Minimaailman pieniä tekeleitä ei voi olla ihastelematta”, yksi opiskelijoista kommentoi.

Löydä kurssi ilmoittautumisjärjestelmässä: klikkaa tästä.

Teksti on julkaistu kevään 2026 koulutusoppaassa.