Ensimmäisen sukututkimuskurssini pidin syksyllä 2006. Kaikki sukututkimusta harrastaneet tietävät, miten paljon sukututkimuksen tekeminen on niiden vuosien jälkeen muuttunut. Silloin tutkimusta tehtiin pääasiassa kirjaston mikrofilmihuoneessa. Mikrofilmejä pyöriteltiin, ja vieruskaverilta voitiin kysyä neuvoa ja tulkinta-apua. Nykyisinkin tuijotetaan ruutua, mutta tutkittava aineisto löytyy internetin eri lähteistä.

Oleellinen asia kurssilla on kuitenkin aina ollut sama. Opitaan tutkimaan kirkonkirjoja ja tiedetään, miten esivanhemmat ja heidän perheensä sieltä löytyvät. Vanhojen käsialojen kiemurat ovat joskus harmillisen koukeroiset ja vaikeasti luettavia, mutta aina on ilo löytää oikea tulkinta.

Porin seudun kansalaisopiston sukututkimuskurssi kokoontuu tiistai-iltaisin opistotalossa. Alkavalla syyskaudella pyrkimyksenä on oppia oman suvun henkilötietojen löytäminen: Kuka oli esi-isäni? Koska ja missä hän syntyi? Kenen kanssa hän avioitui? Minkä nimisiä lapsia perheeseen syntyi ja moniko heistä eli aikuiseksi?

Sukututkimusta tehdessä tulee vastaan monenlaisia yllätyksiä. Itselläni suurin yllätys taisi olla isäni isoisä, joka oli luvialaiseen tapaan merimies. Kun tutkin hänen vaiheitaan, selvisi, että hän seilasi monet ja pitkät vuodet maailman merillä. Hänen elämänsä päättyi aikanaan Barbadokselle. Usein kurssilaiset kertovat, miten he yllättyvät, kun selviää, keitä heidän esivanhempansa olivat ja mitä kaikkea heidän elämäänsä on mahtunut.

Marja Kaski

Tutustu kurssiin ilmoittautumisjärjestelmässä



Teksti on julkaistu syksyn 2025 koulutusoppaassa