Sieniä tavataan monenlaisissa kosteissa ympäristöissä maalla, vesissä ja jopa toisissa eliöissä. Sienten soluissa ei ole viherhiukkasia, joten ne eivät pysty yhteyttämään. Sienisolua suojaa soluseinä kuten kasvisoluakin.

Sienen soluseinä on kitiiniä, kun taas kasvisolun soluseinä on selluloosaa. Sienet ovat toisenvaraisia (heterotrofisia) eliöitä kuten eläimet. Ne saavat siten ravintonsa toisista eliöistä eli ne kuuluvat ravintoketjussa kuluttajiin.



Sienillä on erilaisia ravinnonhankintatapoja, joiden perusteella sieniä voidaan luokitella erilaisiin ryhmiin. Sieni voi hankkia ravintonsa symbioosin avulla yhteyttävältä kasvilta (sienijuuri eli mykoritsa), levältä (jäkälät) tai toimimalla hajottajana. Lahottajasienet pystyvät tuottamaan entsyymejä, kuten selluloosaa pilkkovaa sellulaasia. Tällaisten entsyymien avulla ne hajottavat kuollutta ainesta ja saavat hajoamistuotteitta ravinnoksi.

Monet monisoluiset sienet saavat energiaa sienirihmaston avulla toisilta eliöiltä. Sienet voivat elää isäntäkasvin kanssa mutualistisessa suhteessa sienijuuren (mykoritsan) välityksellä. Sienijuuri on keskenään symbioosissa elävien sienen sienirihmaston ja isäntäkasvin (puulaji) juuren muodostama kokonaisuus.

Kasvin (usein puu) ja sienen suhde on mutualistinen, sillä sieni saa isäntäkasvilta sokereita antaen vastineeksi kasville vettä ja ravinteita. Monilla puulajeilla on oma sienilaji, jonka kanssa ne elävät symbioosissa (esimerkiksi koivu ja kantarelli (kuvassa)).

Sienillä on ekosysteemissä tärkeä tehtävä, koska ne hajottavat kuolleita eliöitä ja palauttavat niiden sisältämiä ravinteita takaisin luonnon kiertokulkuun. Lahottajasieniä näkyy luonnossa esimerkiksi puiden kannoilla ja kaatuneiden puiden rungoilla. Lahottajasienet elävät siis kuolleella orgaanisella aineella. Osa sienistä loisii toisessa eliössä. Loissienet ottavat ravintoa isäntäeliöstään. Monet kasvitaudit (muun muassa ruostesienet) ja esimerkiksi ihmisen jalkasieni ovat loissieniä. Puiden rungoilla elävät käävät ovat myös loisia.

Elävässä koivussa kasvava taulakääpä loisii koivussa. Koivun kuoltua taulakääpä voi jatkaa kasvua kuolleessa koivussa lahottaen sitä. Taulakääpä voi täten toimia loisena ja lahottajasieneä. Puun kyljestä uloskasvava sienirihmasto muodostaa itiöemän.

Sienet ovat joko yksisoluisia mikrosieniä tai monisoluisia makrosieniä. Makrosienet elävät pääosin maanalaisena sienirihmastona. Edullisissa olosuhteissa sienirihmastosta muodostuu itiöemä, joka on sienen maanpäällinen osa. Puhekielessä sienellä tarkoitetaan sienen näkyvää osaa eli itiöemää.

Itiöemä on eri sienilajeilla hyvin erimuotoinen ja erikokoinen. Sieniryhmien ja -lajien tunnistamisessa käytetään apuna muun muassa lakin ja jalan muotoa sekä väriä, sienen kasvupaikkaa, helttoja ja sienen hajua. Itiöemä on sienen lisääntymisrakenne, jossa itiöt kehittyvät. Itiöistä kehittyy uusia sieniyksilöitä. Itiöiden avulla lisääntyminen on suvutonta lisääntymistä. Sienet voivat lisääntyä myös suvullisesti sienirihmastojen avulla.

Yhteiset piirteet: