Syksyn alussa olen arvioinut oman kykyni kehittää kielitietoisuutta ja tukea kielellisen identiteetin rakentumista olevan hyvä. Myös kielitietoisuuden pedagogiikan eli kyvyn eritellä, arvioida ja tukea kielitietoisuuden kehittymistä ajattelin olevan hyvällä tasolla. Koen kuitenkin, että tämän kurssin alussa käsite kielitietoisuus tuntui paljon abstraktimmalta ja epäselvemmältä kuin nyt. Nyt tiedän, että se on muun muassa sitä, miten kieli rakentuu eri tilanteissa, kielen merkityksillä leikkimistä, kielellistä metatietoa ja myös monikielisyyden huomioimista. Kielitietoisuutta on varmasti myös se, että erottaa vanhan, formaalin, tavan opettaa kieltä ja sen epäkohtia. Haasteena minulle on osata huomioida kielitietoisuuden pedagogiikan monipuolisuus, sillä lähes kaikki oppiminen tapahtuu kielen avulla. Huomaan ajattelevani esimerkiksi kielioppia ja sen opettamista paljon enemmän kuin kielitietoisuuden lisäämistä, sillä siihen on helpompi tarttua kuin jälkimmäiseen. Luennoilta olen kuitenkin oppinut tärkeimpiä asioita liittyen kielitietoisuuden pedagogiikkaan. Näitä on kaikkien osallisuuden varmistaminen ja oppilaiden mahdollisuudet ymmärtää tiedonalan tekstiä ja osallistua keskusteluun siitä.