Kuvion mukaan alakoululaiset ajattelevat lukemisen olevan tärkeää erityisesti sen takia, että se kehittää lukutaitoa (34%), sitä kautta saa tietoa ja oppii (23%) ja se on hyväksi aivoille (11%). Saman verran kuin oppilaita, jotka ajattelivat lukemisen olevan hyväksi aivoille, oli oppilaita, jotka eivät ajatelleet lukemisesta olevan hyötyä. Kaikista vähiten oppilaat ajattelivat lukemisen syyksi sitä, että siitä on hyötyä tulevaisuudessa työelämässä (2%). Yläkoululaisilla taas kaikkein isoimmaksi syyksi nousi se, että sanavarasto kasvaa (28%). Tämän lisäksi tiedon saaminen ja oppiminen (14%), suomen kielen oppiminen (14%) ja lukutaidon kehittyminen (10%) olivat tärkeimpänä pidettyjä. Kuitenkin myös yläkoululaisista 14% ei ajatellut lukemisesta olevan hyötyä. Vähiten syynä lukemiselle pidettiin keskittymisen (2%) ja muistin (3%) kehittymistä. Selvästi sekä ylä- että alakoululaiset pitivät tärkeinä teknistä lukutaitoa ja sanavaraston kasvua, ja vain pieni osa ajatteli syyn olevan esimerkiksi lukemisen hauskuus. Iso osa ei myöskään nähnyt lukemista tärkeänä. Yläkoululaisten vastaukset olivat enemmän eriteltyjä, ja siinä missä alakoululaiset pitivät lukemista hyvänä aivoille, yläkoululaiset toivat esille tarkemmin empatiakyvyn sekä muistin kehittymisen.

Kun tarkastelee oppilaiden vastauksia, huomaa, että isoimmaksi syyksi lukemiselle on annettu esimerkiksi sen, että se kehittää lukutaitoa ja muita tietoja ja taitoja sekä sanavarastoa. Voisin kuvitella, että harva alakoulun oppilas on itse huomannut lukemisen vaikutuksen näihin taitoihin. Sen vuoksi luulen, että vastauksista kaikuu vahvasti opettajien ja ehkä myös vanhempien ääni, jotka ovat kannustaneet lukemiseen käyttämällä näitä kannustimia. Lapsen lukuintoon vaikuttaa varmasti opettajat ja vanhemmat, mutta luultavasti eri tavalla kuin kertomalla lukemisen hyödyistä. Kauppinen ja Aerila (2019) kertovatkin, että kirjan läsnäolo arjessa on panostus lapsen kehitykseen, ja lukeva vanhempi tai muu läheinen toimii kulmakivenä lukuharrastuksen ja -taitojen kehitykselle. He kertovat myös, että lukemisen ilon synnyttäminen alakoulussa mahdollistaa innokkaat lukijat myös nuoruudessa ja aikuisuudessa. Sekä ala- että yläkoululaisista kuitenkin hyvin pieni osa vastasi lukemisen olevan tärkeää sen vuoksi, että se on hauskaa. Tämä voi tietenkin johtua paitsi siitä, että lukemista ei oikeasti koeta mielekkääksi mutta myös siitä, että oppilaat ajattelevat tällä olevan suurempia tavoitteita kuin sen hauskuus. Joka tapauksessa olisi varmasti syytä luoda lukemisesta oppilaille entistä mielekkäämpää. Liiallinen tehtäväkeskeisyys, ulkoiset hyötynäkökohdat ja suorittava lukeminen saattaa syrjäyttää lukemisen ilon ja nautinnon, jonka taas pitäisi olla alakoulussa kirjallisuusopetuksen ydintä (Kauppinen & Aerila, 2019). Oppilaitakin voisi tehdä tietoiseksi siitä, kuinka lukemisen hauskuus tuo mukanaan positiivisia vaikutuksia oppimiseen.

Opettaja voi luoda luokkaan positiivisen lukuilmapiirin antamalla valintamahdollisuuksia sekä huomioimalla heidän mielenkiinnonkohteitaan (Merisuo-Storm & Soininen, 2015). Tärkeää on mielestäni, että jokainen lukija saa itselleen kiinnostavaa luettavaa. Esimerkiksi suorittavan lukijan kannattaa valita jokin kirja luettavaksi tarkoituksenaan vain viihtyä, ja lukemisen herkästi keskeyttävän olisi suositeltavaa valita kirja, jossa on yhdistäviä tekijöitä niiden kirjojen kanssa, jotka lukija on saanut luettua loppuun (Krogerus, 2019). Opettajan hyvä oppilastuntemus auttaa häntä ohjaamaan oppilaita heille sopivan luettavan pariin. Tämä tapahtuu luontevasti, jos opettajalla on kiinnostus erilaisiin kirjoihin ja teksteihin. Opettajan oma kiinnostus myös tarttuu herkästi oppilaisiin, ja opettajan oma lukijuus ja suhde kirjallisuuteen onkin onnistuneen kirjallisuuskasvatuksen keskiössä (Kauppinen & Aerila, 2019). Tiedetään, että lapsen jo ennen kouluikää muodostunut positiivinen asenne lukemista kohtaan vaikuttaa suotuisasti hänen lukutaitonsa kehitykseen (Merisuo-Storm & Soininen, 2015). Opettajan ei tietenkään voi vaikuttaa varsinkaan ennen kouluikää eikä kauheasti koulupäivän ulkopuolellakaan tapahtuviin asioihin. Se, mitä voi tehdä, on kuitenkin kertoa vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja ohjata heitä tunnistamaan lastaan kiinnostavien tekstien pariin. Vanhemman roolia voi helpottaa esimerkiksi TARU-opettajaverkostossa alkunsa saanut iltasatukirjahylly, jonka kokoelmasta lapset saavat lainata kotiin luettavaa (Aerila ym. 2019). Tämä tuo varmasti myös lapsille omakohtaisuutta lukemiseen, kun he saavat itse valita luettavan kirjan.

LÄHTEET:

Aerila, J-A; Kauppinen, M; Niinistö, E-M. & Sario, S. Iltasatukirjahyllyillä tasa-arvoa ja tukea perheiden lukemiseen. Teoksessa "Ytimessä - Kirja kaiken oppimisen keskiöön". 2019.

Kauppinen, M. & Aerila, J.-A. 2019. Luokanopettajat kirjallisuuskasvattajina. Teoksessa M. Murto (toim.) Kiinni fiktioon: kirjallisuuden tutkimuksesta ja opetuksesta. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto, 11–30.

Merisuo-Storm, T. & Soininen, M. (2015). Alkuopetusikäisten oppilaiden itsetunnon, lukemisen taitojen ja lukemisasenteiden väliset yhteydet. Kielikukko 1–2, 30–34

Oletko suorittaja, samaistuja vai keskeyttäjä? https://yle.fi/uutiset/3-10637769