Lokakuu tuli ja meni. Mutta vaikka päivät viilettivät vauhdilla viikosta toiseen, siihen mahtui hurjan paljon uuden oppimista ja hoksaamista ja kivoja yhteisleikkejä nyt jo kavereiden kesken.

Ryhmämme pääluku oli liki päivittäin täynnä, joten lisäilimme pienryhmätouhuja viikkoon useammaksi päiväksi. Maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin pienryhmät kiertävät eri toimintapisteissä ja touhuavat vuoropäivinä kaikkien aikuisten kanssa. Ryhmien toiminnat on sidottu kulloinkin varhaiskasvatussuunnitelman osa-alueissa harjoiteltavissa olevien toimintojen mukaan. Pienryhmät mahdollistavat paremmin toiminnan kiireettömyyden, aikuisen läsnäolon ja lasten osallisuuden. Rauhallisemmatkin persoonat pääsevät loistamaan, kun eivät jää tai jättäydy äänekkäämpien vauhtivarpaiden taa.

Keskiviikkoisin pidämme ohjatun jumppahetken vuorotellen salissa koko porukalla tai nukkarihuoneessamme pienryhmittäin. Liikunnassa olemme lokakuussa paneutuneet pallonkäsittelytaitoihin ja harjoitelleet erilaisia tapoja kulkea, kiivetä, ryömiä ja tasapainoilla. Tokihan jumppasalissa suuren tilan tuntu kutsuu myös rehellisiin juoksuhommiin. Perjantaisin puolestaan liikumme lähimetsässä, mikä sekin vahvistaa lasten liikkumista ja tasapainoa. Jo nyt voi hoksata monen lapsen kohdalla, kuinka mättäillä samoilu on jo todella paljon varmempaa ja satunnaisista pyllähdyksistä pääsee jo toppakamppeissakin kokolailla itse ylös. Ja kuinka taitavasti pienet Vuokkoset jo kiipeilevät kivien ja kantojen päälle ja uskaltavat tehdä niiltä sankarihyppyjä mättäille!

Lähiympäristössä liikkuessamme olemme toki havainnoineet lokakuun ajan luonnon pukeutumista talviasuun. Ensin tähyilimme taivaalla töötötteleviä joutsenia ja heittelimme varisseita lehtiä ja tunnistimme niiden värejä, sitten pompottelimme vesirapakoissa ja viime viikolla hämmästelimme, kuka on varastanut meidän lammen! Kuinka kummassa kävyt liukuvatkaan jään pinnassa! Ja miten kylmä on jo nakertaa pieniä eväitä! Lapset ovat retkipaikallamme läpi syksyn koonneet nuotion ja paistaneet siinä mielikuvitusmakkaroita, mutta nyt päätimme lopetella syyskauden evästelyt ihan oikeiden nakkien ja lämpimän mehun nauttimiseen ja marraskuulla tarjoilemme metsäretkellä lapsille pienet lämpimäiset marjamehut.

Ikävän itkut ovat nyt lokakuulla alkaneet kääntää käyränsä laskuun ja ajoittuvat korkeintaan aamuisiin eron hetkiin. Voisi sanoa, että meillä viihdytään ja meillä on yhdessä varsin hyvä ja turvallinen olla. Lapsista on kuoriutunut omia huikeita persoonia ja toista uskalletaan jo lähestyä yhteiset leikit mielessä. Kun joku kopsauttaa itseään, on lohduttavia silittäjiä aina tarjolla. Ja meidän huumori! Voi, miten hauskoja juttuja meillä täällä yhdessä kikatellaan! Tästä on ilo suunnata tarmokkaat askeleet kohti marraskuun arkea.