Lokakuu 2023.
Erään lokakuisen viikon pienryhmätoiminnan antia.
Tunnetaidot ovat ISO osa tämän päivän varhaiskasvatusta. Tällä viikolla lapset pääsivät eläytymään eri tunnetiloihin tunteita herättelevän tarinan ja yhteisen jutustelun kautta.
Viime viikon märät sadekelit innoittivat pieniä uusiin ulkoiluiloihin. Päätimmekin yllättää lapset ja jatkaa 💧juttuja tällä viikolla kylppärissä. Vaippasillaan lapset kuurasivat yhdessä isossa altaassa ketkä muovieläimiä, ketkä dubloja, ketkä nukenvaatteita, jotka sitten ripustettiin kuivauskaappiin kuivumaan. Voi sitä räiskyttelyn riemua!
Pienet Vuokot ovat ottaneet sydämenasiakseen hoivata nukkevauvoja. Kotileikeissä ulkoilutetaan myös koiria ja ruokitaan Pipsa 🐷a. Tuo hoivavietti vietiin nyt sisarhentovalkoisuuksiin ja perustimme pehmosairaalan. Muhoksen SPR sponssasi meitä asiaankuuluvilla varustuksilla, mikä teki leikkiin aivan uusia ulottuvuuksia.
Keskiviikon jumpassa kyhäsimme temppuradan nukkarihuoneeseemme. Siellä sai nyt luvan kanssa kiipeillä, möyriä, pomppia ja nakella hernepusseja. "Huhhuh", tuumasi eräs jos toinenkin pieni aikuisista puhumattakaan 😅
Viime viikon märät sadekelit innoittivat pieniä uusiin ulkoiluiloihin. Päätimmekin yllättää lapset ja jatkaa 💧juttuja tällä viikolla kylppärissä. Vaippasillaan lapset kuurasivat yhdessä isossa altaassa ketkä muovieläimiä, ketkä dubloja, ketkä nukenvaatteita, jotka sitten ripustettiin kuivauskaappiin kuivumaan. Voi sitä räiskyttelyn riemua!
Pienet Vuokot ovat ottaneet sydämenasiakseen hoivata nukkevauvoja. Kotileikeissä ulkoilutetaan myös koiria ja ruokitaan Pipsa 🐷a. Tuo hoivavietti vietiin nyt sisarhentovalkoisuuksiin ja perustimme pehmosairaalan. Muhoksen SPR sponssasi meitä asiaankuuluvilla varustuksilla, mikä teki leikkiin aivan uusia ulottuvuuksia.
Keskiviikon jumpassa kyhäsimme temppuradan nukkarihuoneeseemme. Siellä sai nyt luvan kanssa kiipeillä, möyriä, pomppia ja nakella hernepusseja. "Huhhuh", tuumasi eräs jos toinenkin pieni aikuisista puhumattakaan 😅
Taiteilija työssään.
Pii paa puu, terve lokakuu. Myrsky riipii lehdet puiston, viimeisenkin kesä muiston, lämmin unohtuu, onhan lokakuu.
Lokakuu tuli ja meni. Mutta vaikka päivät viilettivät vauhdilla viikosta toiseen, siihen mahtui hurjan paljon uuden oppimista ja hoksaamista ja kivoja yhteisleikkejä nyt jo kavereiden kesken.
Ryhmämme pääluku oli liki päivittäin täynnä, joten lisäilimme pienryhmätouhuja viikkoon useammaksi päiväksi. Maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin pienryhmät kiertävät eri toimintapisteissä ja touhuavat vuoropäivinä kaikkien aikuisten kanssa. Ryhmien toiminnat on sidottu kulloinkin varhaiskasvatussuunnitelman osa-alueissa harjoiteltavissa olevien toimintojen mukaan. Pienryhmät mahdollistavat paremmin toiminnan kiireettömyyden, aikuisen läsnäolon ja lasten osallisuuden. Rauhallisemmatkin persoonat pääsevät loistamaan, kun eivät jää tai jättäydy äänekkäämpien vauhtivarpaiden taa.
Keskiviikkoisin pidämme ohjatun jumppahetken vuorotellen salissa koko porukalla tai nukkarihuoneessamme pienryhmittäin. Liikunnassa olemme lokakuussa paneutuneet pallonkäsittelytaitoihin ja harjoitelleet erilaisia tapoja kulkea, kiivetä, ryömiä ja tasapainoilla. Tokihan jumppasalissa suuren tilan tuntu kutsuu myös rehellisiin juoksuhommiin. Perjantaisin puolestaan liikumme lähimetsässä, mikä sekin vahvistaa lasten liikkumista ja tasapainoa. Jo nyt voi hoksata monen lapsen kohdalla, kuinka mättäillä samoilu on jo todella paljon varmempaa ja satunnaisista pyllähdyksistä pääsee jo toppakamppeissakin kokolailla itse ylös. Ja kuinka taitavasti pienet Vuokkoset jo kiipeilevät kivien ja kantojen päälle ja uskaltavat tehdä niiltä sankarihyppyjä mättäille!
Lähiympäristössä liikkuessamme olemme toki havainnoineet lokakuun ajan luonnon pukeutumista talviasuun. Ensin tähyilimme taivaalla töötötteleviä joutsenia ja heittelimme varisseita lehtiä ja tunnistimme niiden värejä, sitten pompottelimme vesirapakoissa ja viime viikolla hämmästelimme, kuka on varastanut meidän lammen! Kuinka kummassa kävyt liukuvatkaan jään pinnassa! Ja miten kylmä on jo nakertaa pieniä eväitä! Lapset ovat retkipaikallamme läpi syksyn koonneet nuotion ja paistaneet siinä mielikuvitusmakkaroita, mutta nyt päätimme lopetella syyskauden evästelyt ihan oikeiden nakkien ja lämpimän mehun nauttimiseen ja marraskuulla tarjoilemme metsäretkellä lapsille pienet lämpimäiset marjamehut.
Ikävän itkut ovat nyt lokakuulla alkaneet kääntää käyränsä laskuun ja ajoittuvat korkeintaan aamuisiin eron hetkiin. Voisi sanoa, että meillä viihdytään ja meillä on yhdessä varsin hyvä ja turvallinen olla. Lapsista on kuoriutunut omia huikeita persoonia ja toista uskalletaan jo lähestyä yhteiset leikit mielessä. Kun joku kopsauttaa itseään, on lohduttavia silittäjiä aina tarjolla. Ja meidän huumori! Voi, miten hauskoja juttuja meillä täällä yhdessä kikatellaan! Tästä on ilo suunnata tarmokkaat askeleet kohti marraskuun arkea.
Ryhmämme pääluku oli liki päivittäin täynnä, joten lisäilimme pienryhmätouhuja viikkoon useammaksi päiväksi. Maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin pienryhmät kiertävät eri toimintapisteissä ja touhuavat vuoropäivinä kaikkien aikuisten kanssa. Ryhmien toiminnat on sidottu kulloinkin varhaiskasvatussuunnitelman osa-alueissa harjoiteltavissa olevien toimintojen mukaan. Pienryhmät mahdollistavat paremmin toiminnan kiireettömyyden, aikuisen läsnäolon ja lasten osallisuuden. Rauhallisemmatkin persoonat pääsevät loistamaan, kun eivät jää tai jättäydy äänekkäämpien vauhtivarpaiden taa.
Keskiviikkoisin pidämme ohjatun jumppahetken vuorotellen salissa koko porukalla tai nukkarihuoneessamme pienryhmittäin. Liikunnassa olemme lokakuussa paneutuneet pallonkäsittelytaitoihin ja harjoitelleet erilaisia tapoja kulkea, kiivetä, ryömiä ja tasapainoilla. Tokihan jumppasalissa suuren tilan tuntu kutsuu myös rehellisiin juoksuhommiin. Perjantaisin puolestaan liikumme lähimetsässä, mikä sekin vahvistaa lasten liikkumista ja tasapainoa. Jo nyt voi hoksata monen lapsen kohdalla, kuinka mättäillä samoilu on jo todella paljon varmempaa ja satunnaisista pyllähdyksistä pääsee jo toppakamppeissakin kokolailla itse ylös. Ja kuinka taitavasti pienet Vuokkoset jo kiipeilevät kivien ja kantojen päälle ja uskaltavat tehdä niiltä sankarihyppyjä mättäille!
Lähiympäristössä liikkuessamme olemme toki havainnoineet lokakuun ajan luonnon pukeutumista talviasuun. Ensin tähyilimme taivaalla töötötteleviä joutsenia ja heittelimme varisseita lehtiä ja tunnistimme niiden värejä, sitten pompottelimme vesirapakoissa ja viime viikolla hämmästelimme, kuka on varastanut meidän lammen! Kuinka kummassa kävyt liukuvatkaan jään pinnassa! Ja miten kylmä on jo nakertaa pieniä eväitä! Lapset ovat retkipaikallamme läpi syksyn koonneet nuotion ja paistaneet siinä mielikuvitusmakkaroita, mutta nyt päätimme lopetella syyskauden evästelyt ihan oikeiden nakkien ja lämpimän mehun nauttimiseen ja marraskuulla tarjoilemme metsäretkellä lapsille pienet lämpimäiset marjamehut.
Ikävän itkut ovat nyt lokakuulla alkaneet kääntää käyränsä laskuun ja ajoittuvat korkeintaan aamuisiin eron hetkiin. Voisi sanoa, että meillä viihdytään ja meillä on yhdessä varsin hyvä ja turvallinen olla. Lapsista on kuoriutunut omia huikeita persoonia ja toista uskalletaan jo lähestyä yhteiset leikit mielessä. Kun joku kopsauttaa itseään, on lohduttavia silittäjiä aina tarjolla. Ja meidän huumori! Voi, miten hauskoja juttuja meillä täällä yhdessä kikatellaan! Tästä on ilo suunnata tarmokkaat askeleet kohti marraskuun arkea.
11.10. Jumppahumpalla koulun iiiiisossa salissa.
Joka toinen keskiviikko on meidän jumppavuoro koulun salissa. Opettelemme aloitus leikiksi kannustuspiirin, missä jokainen saa kiertää juoksulenkin muiden nimellä ja taputtaen kannustamalla. Voi sitä hymyä ja riemua! Syys- ja lokakuussa keskitymme erilaisiin 🔵 aktiviteetteihin, kokeilemme liikkumista eri tavoin ja rytmein ja opimme nauttimaan ison tilan tunnusta.
