Hei,tuotko ne auton avaimet! huusi isä Mialle. Juu tulossa! huudahti Mia isälle. En olisi halunnut lähteä näin kesälomalla toiseen osavaltioon. Isä on joka ilta autotallissa rassaamassa sitä romuaan jota hän kutsuu "Isän kulkimeksi". Romu on merkiltään Plymounth Satellite Wagon. Siinä on 5,3 litrainen kasikone.
Perheemme on aika tiivis, jos näin voi sanoa . Isä on ammatiltaan mekaanikko ja ajaa silloin tällöin rekkaa. Äiti taas on ammatiltaan sairaanhoitaja. Isosiskoni Mia on 14-vuotta vanha some addikti. Minä taas olen aikalailla normaali 10-vuotias Detroitissa asuva poika. Olen aina tykännyt kaikesta tekniikasta. Siksi olen varmaan polkupyörä addikti,siksi minua kutsutaan koulussa "Pyörä Peteksi".

tänä aamuna lähdimme matkaan kohti Nevadaa. Olimme ajaneet "romulla" nyt 160 mailia, kunnes isä näki mainoksen jossa luki " pysähdy maittavalle aterialle 10 mailin päästä". Paikan nimi oli DINNER BUFFA. Pysähdyimme syömään vaikka äiti oli hieman vastahakoinen. Isä tilasi itselleen kalakeittoa, jossa oli normaalien perunoiden siasta ranskanperunoita. Minä tilasin itselleni ison pekoni hampurilais aterian. Ruoka oli oikein maittavaa. kiitimme tarjoiliaa ja kokkia ja poistuimme autoomme. Pääsimme iltaan mennessä seuraavaan osavaltioon Utahiin. yövyimme siellä yhdessä motellissa ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaa. Koska olimme syöneet viimeksi edellis päivänä. Aloimme etsiä mahdollista ruokapaikkaa. Pääsimme yhdelle taco ravintolalle ja söimme hyvin ja jatkoimme matkaa kohti Nevadaa. Yritin siinä takapenkillä ottaa nokka unet siinä onnistumatta ,koska kasikoneen jyrinä kuului hyvin selvästi. Pääsimme Nevadan ja Utahin rajalle yön suulla. Nukuimme sen yön autossa. en nukkunut kovin hyvin , mutta olen jostain syystä täynnä energiaa. Rajalta mummolaan ei ollut enään kuin 39 mailia. Matka rajalta mummolaan kului nopeasti. Saavuimme sopivasti mummolaan kahvipöytään.