To 5.10.2017

Herätyskello soi aamulla neljältä. Äkkiä vaatteet päälle ja aamupalalle. Sitten noin viiden aikaan suunnaksi Toijalan rautatieasema. Toijalasta rento puolentoista tunnin junamatka Pasilaan. Yksi meistä nukkui - tai ainakin yritti- , jotkut ryntäsivät heti ravintolavaunuun ja me muut juttelimme ja suunnittelimme tulevaa lauantaita, jolloin pitäisimme narikkaa MAOLin syyspäivillä. Kun aamu alkoi valjeta ja ihmiset herätä virkeään torstaiaamuun, saavuimme Pasilaan ja aloitimme kävelyretken Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle. Päätimme valita maisemareitin Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan läpi. Hyvä valinta olikin, sillä polulle poikkesi ehkä söpöin joukko siivekkäitä vesieläimiä!



Paikalla ollut veden äärellä elävä eläin, jota jotkut biologiaa opiskelevat väittivät sorsaksi.



Pienen pällistelyn jälkeen jatkoimme matkaamme hieman haikeina siitä, että nämä söpötykset eivät päässeet mukaamme. Saapuessamme fysiikan laitokselle mielialat kuitenkin nousivat jälleen. Olimme saapuneet etuajassa, mikä tarkoitti sitä, että pääsimme tutustumaan omin päin fysiikan laitoksen kirjastoon. Kirjatarjonta oli mitä kiinnostavin, ainakin näin fysiikasta kiinnostuneen lukiolaisen näkökulmasta. Niin paljon uutta tietoa ja vastauksia kysymyksiin, joita ei ole vielä keksinyt edes kysyä! Lisäksi kirjasto oli varusteltu erittäin ergonomisilla pallotuoleilla, joissa vietimme lopun ylimääräisen ajan. Viola kärkkyi aulan kahvilan luona ja odotti kahvinhimoisena sen aukeamista. Kahvi sai kuitenkin odottaa, sillä kello löi jo yhdeksännen kerran, ja muut CERN:iin lähtevät opiskelijat odottelivat aulassa meitä innosta piukeana ja valmiina ensimmäiselle luennolle.




Ensimmäsien luennon piti teoreettisen fysiikan professori Kari Rummukainen. Hän kertoi hieman hiukkasfysiikan historiasta ja sen saavutuksista sekä hiukkasfysiikan merkityksestä nykypäivänä. Meille valkeni myös se, miksi hiukkasfysiikkaa edes tutkitaan. Saimme kuulla gravitaatiolinsseistä ja erilaisista teorioista siitä, miten maailmankaikkeus syntyi. Yleisöstä esitettiin mielenkiintoisia kysmyksiä ja professorilta kuultiin vielä mielenkiintoisempia vastauksia. Hän mainitsi myös LISA-projektista, jossa hän on myös itse mukana. Sitten pidimme pienen tauon ja Viola oli tyytyväinen kahvinsa saatuaan.

Toisella luennolla aihepiiri siirtyi CERN:iin ja siellä tehtävään tutkimustyöhön. Luennon piti Juska Pekkanen, joka työskentelee CERN:ssä. Hän kertoi meille CERN:in tutkimuslaitteistojen rakenteista ja toiminnasta. Mukaan mahtui myös hiukkasfysiikan teoriaa mm. kvarkeista ja niiden funktiosta hiukkasissa. Luento oli oikein mukava johdanto CERN:iä varten. Sen jälkeen siirryimme syömään läheiseen lounaspaikkaan, jossa me opiskelijat saimme tutustua toinen toisiimme. Muiden CERN:iin lähtevien avoimuus oli ihana yllätys! Aamulla kaikki olivat olleet hieman väsyneitä, mutta hyvä lounas vatsassa ilmeisesti piristi muitakin opiskelijoita. Lounaan jälkeen siirryimme laitoksen yläkerroksiin, jossa eräs tutkija esitteli meille hiukkastunnistimen toimintaperiaatteita. Teoria meni ehkä hieman hilseen yli, mutta pääpointit jäivät mieleen. Lisäksi opimme valmistamaan oman hiukkastunnistimen kaljatölkistä.





Kierrätystä parhaimmillaan

Viimeiseksi pääsimme tutustumiskierrokselle kiihdytinlaboratorioon, jossa meille esiteltiin hiukkaskiihdytintä. Kierroksella käytiin pala palalta hiukkaskiihdyttimen toimintaa ylhäältä alkaen, mikä tarkoitti siis erittäin pienissä rappusissa ravaamista. Onneksi aihe oli kiinnostava ja tällaisen urheilusuorituksen arvoinen. Kierroksen aikana opiskelijoiden välillä syntyi keskustelua ja oli kiva tutustua paremmin muihin opiskelijoihin. Tässä hieman kuvia kierrokselta.


Tästä hiukkaset menevät kiihdyttimeen


Kiihdytin keltaisessa komeudessaan






Maria pääsi ratkaisemaan yhtälöä.




Demonstraatio hiukkasten energiatasoista


Materiaalien karakterisointia ja kaavio hiukkaskiihdyttimestä


Laitoksen kapeat rappuset

Kierroksen jälkeen jäimme verkostoitumaan laitoksen kahvilaan. Sitten lähdimme takaisin Pasilan asemalle ja iloksemme törmäsimme taas samoihin söpöyksiin kuin tulomatkalla ja tällä kertaa muutama olisi halunnut tarttua mukaamme!


Kalle ja uudet ystävät

Päivä oli kerrassaan antoisa ja odotukset ylittävä. Jäimme hyvillä mielin odottamaan toisten opiskelijoiden jälleentapaamista CERN:ssä marraskuussa!