11.11.2017, 18:36
LOIMAA, FINLAND

Aloitan matkaan valmistautumisen tilaamalla uusia vaatteita netistä. Oikeastaan en edes tiedä, mitä etsin. Toisaalta minulla on kaappi täynnä ihan hyviä vaatteita, toisaalta minulla kaappi täynnä ”ihan hyviä” vaatteita. CERNissä eivät kelpaa ”ihan hyvät” vaatteet. CERNin fiksut ihmiset pukeutuvat valkoisiin pitkiin takkeihin ja näyttävät hyvältä, niin kuin menestyneet ihmiset aina. Päässäni pyörii jostain tuttu sitaatti ”älä pukeudu nykyistä työtäsi varten, vaan pukeudu sitä työtä varten, jonka haluat”. Nyt tilaan vaatteita, jotta ihmiset CERNissä ihastuisivat minuun ja jotta joku nero tutkija ottaisi minut oitis oppitytökseen.

 

17.11.2017, klo 15:53
LOIMAA, FINLAND

Kännykkääni singahti eetterin läpi viesti postilta, että tilaamani vaatteet ovat saapuneet!!!!!! Sotken läpi loskaisten katujen kohti K ”Cittari” Citymarketin iloisia valoja ja päässäni soi vuosien takaisista mainoksista tuttu sointu ”KOOOO SUPerMArkeT”. Mietin, kuinka sama sointu ei toimi nykyisellä Citymarketilla, ”KOOOOO CITyMARket” kuulostaa vain halvalta kopiolta.

 

21.11.2017, klo 05:00
HELSINKI, STILL FINLAND

JEE TÄSTÄ SE LÄHTEE Istun autossa matkalla Helsingin lentokentälle. Jaakon isä heittää meidät, istun takana keskellä, muut nukkuvat. Itsen en pysty, sillä kuten sanoin, istun takana ja keskellä. Ajamme jollain kehällä, suuntavaistoni on sekaisin tästä lumipyrystä ja tekisi mieli nukkua. En saanut unta yöllä, sillä odotin liikaa matkalle lähtemistä.

klo 21:37
GENEVA, SWITZERLAND (WOOHOO)

Makaamme kaikki väsyneinä kerrossängyissämme ja suomalaiseen käyttäytymismalliin sopien selaamme kukin kännykkäämme. Hostelli on yllättävän mukava ja oikein siisti. Huonekavereinamme ovat Elisenvaaran lukion tytöt, joiden kanssa tulemme hyvin toimeen. Muukin porukka tuntuu mahtavalta. Päivällä kävimme Loimaa-porukan kanssa syömässä italialaisessa ravintolassa ja pääsin hämmentämään ravintolan työntekijöitä selkeästi sekavalla ranskalla. Palvelu pelasi silti hyvin.

 

22.11.2017, klo 11:02
GENEVA, SWITZERLAND

Ensimmäinen leirikoulupäivä alkoi hassun kiinalaisen miehen esityksestä CERNin historiasta. Sitten näimme visuaalisen esityksen ensimmäisestä hiukkaskiihdyttimestä. Esitys oli todella hieno. Käyttivät hienoja värejä. Nyt joku hauska suomalainen mies pitää meille yleisluontoista esitystä CERNistä ja ilmeisesti fysiikan historiasta. Outoa, että tutkimukset ja hienot laitteet CERNissä perustuvat ihan tavallisiin fysiikan juttuihin.

klo 12.15

Istun lounasravintolan pitkällä pöydällä muiden opiskelijoiden kanssa. CERNin lounasravintola on aivan mahtava. Ruokavaihtoehtoja tuntuu olevan miljoona ja ne kaikki kuulostavat ja näyttävät hyvältä. Kaiken kruunaa mahtava jälkiruokabaari keskellä nälkäistä sähläystä. Ihan jo pelkän ruoan takia haluaisin jäädä tänne töihin.

 

klo 17:47

Olen tehnyt suuren virhearvion. Työntekijät täällä eivät kulje valkoisissa pitkissä takeissa. He näyttävät kaikki ihan tavallisilta. Edes tutkimuslaitos itsessään ei huuda ohikulkijoille ”Hei, täällä tehdään maailmanluokan tutkimusta fysiikasta”. Se näyttää ihan tavalliselta toimistorakennukselta.

Kävimme CMS-projektin koeasemalla tutustumiskäynnillä. Pääsimme niin lähelle hiukkaskiihdytintä, että minun ja Jaakon piti pysyä magneettikentän takia kauempana, sillä meidät molemmat on varusteltu hammasraudoilla. Koeasemaa meille esitteli jälleen suomalainen mies, joka on kotoisin läheltä Loimaata. Miten joku suomalainen pikkukylän mies on töissä näin hienossa paikassa?

 

23.11.2017, klo 12:43
GENEVA, SWITZERLAND

Olen taas lounasravintolassa ja lounas oli tänään yhtä mahtava, kuin eilen. Hienoa, että tässä muuttuvassa maailmassa edes jokin hyvä pysyy ennallaan. Aamulla kävimme CERNin vierailukeskuksessa ja sen jälkeen kuulimme antimateriaohjelmasta. Petyin hieman, sillä antimateria-ohjelman esittelyssä ei ilmennyt paljonkaan mitään uutta, olen näköjään tehnyt liikaa taustatyötä.

 

klo 17:39

Lounaan jälkeen kuulimme esityksen pimeästä aineesta CERNin norjalaiselta teoreetikolta. Olin jälleen perehtynyt asioihin liikaa, sillä esitys oli lähinnä vanhojen asioiden toistamista minulle. Iltapäivää piristi oman sumukammion rakentaminen. Hurjaa, että kosmisen säteilyn hiukkaset vain sinkoilevat lävitsemme ilman, että huomaamme mitään.

 

klo 18:00

Istumme ratikassa matkalla takaisin hostelliin. Joku mies alkaa soittamaan kitaralla Despacitoa. Nyt toinen mies liittyy soittoon haitarilla. Miksei Loimaalla kukaan riemastuta ratikkamatkoja livemusiikilla?

 

24.11.2017, klo 10:30
GENEVA, SWITZERLAND

Viimeinen päivä CERNissä. On vähän haikea fiilis ainakin sen takia, että en pääse enää tänne ihanaan lounasravintolaan. Aamulla kuulimme ja näimme vähän Cloud-kokeesta, jossa tutkitaan ilman aerosolihiukkasten vaikutusta ilmastoon. Tämä on sellainen projekti, jossa näkisin itsenikin töissä. Esitelmän pitäjä oli sympaattinen nuori nainen, joka hetken pohdiskelun jälkeen vastasi yhteen kysymykseen ”ähhh mun pitäis tietää tää”. Aika lohduttavaa, että fyysikoidenkaan ei tarvitse kaikkea tietää. Pääsimme käymään myös Cloud-projektin koeasemalla, jossa meille näytettiin tutkimuksissa käytettävää tekniikkaa. Huomasin, että monissa paikoissa koneiden jäähdyttämiseen käytettiin ihan tavallisia tuulettimia. Lisäksi meille kerrottiin lisää projektista ja samalla fyysikon työstä. Fyysikon työ vaikuttaa aika kiinnostavalta ja eikä niin mahdottomalta, kuin aluksi ajattelin.

klo 14:22

No siinä se nyt oli, meidän leirikoulu. Lounaan jälkeen kuulimme vielä harjoittelumahdollisuuksista CERNissä ja aloin aidosti kiinnostua työstä täällä. Tällä ratikkamatkalla ei kuultu livemusiikkia. Vähän harmi, sillä se olisi ollut hieno lopetus leirikoululle. Live-musiikin puuttumine lisää haikeuden tunnetta entisestään.

 

25.11.2017 klo 13:03
EUROPE?

UGH aamu lähti käyntiin ehkä ahdistavammalla aamiaisella ikinä. Hostellin aamupalapaikka oli täynnä hostellin asukkaita, sillä ilmeisesti joku iso porukka on lähdössä tänään kotiin ja heillä oli myös kiire lentokentälle. Porukan yksi opettaja koki tarpeelliseksi ohittaa meidät aamupalajonossa oppilaansa kanssa, vastalauseeksi tuijotin opettajan takaraivoa silmät siristellen niin kovin, etten edes nähnyt mitään. Suomen kansalaisena kunnioitan nöyrää jonottamista ja loukkaannun mitä syvimmin, kun joku ei osoita samanlaista kunnioitusta.

Matka lentokentälle sujui muuten hyvin, käytin kolikkoni ylihintaiseen tuoremehuun ja yritin löytää ilmaista WiFiä. Nyt istumme lentokoneessa ja odotan sitä hetkeä, kun pääsen takaisin omaan sänkyyni. On ihan kiva palata takaisin kotiin ja omaan arkeen.