Vaikka elokuvassa vaihtui aika ja paikka jatkuvasti, se ei ollut sekava. Oli oikeastaan mielenkiintoista kuinka eri ajoissa tapahtui samoja asioita vähän eri tavalla. Oli mielenkiintoista odottaa, miten eri henkilöille ne samat asiat tapahtuu. Tarinat kietoutuivat yhteen koukuttavalla tavalla täydentäen toisiaan. Richardin (eikös se ollutkin sen pienen pojan nimi?) henkilöhahmo jäi jotenkin erityisesti mieleen. Oli hyvä elokuva👍 Salla

Yllätyin, elokuvan lopusta, sillä uskoin *SPOILEREITA* jonkun (ainakin yhden) päähenkilönaisista suorittavan itsemurhan. Oli mielenkiintoista huomata kuinka naisten elämissä näkyi samoja asioita ja kuinka Virgina Woolf pohti pitäisikö kirjansa päähenkilö tapattaa. Elokuva oli mielenkiintoista seurattavaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna minulle ei jäönyt siitä juurikaan mitään mieleen. Muistan vain elokuvan katsomisen jälkeen pohtineeni missä kaikissa muissa elokuvissa Ed Harris (vanha richards) oli näytellyt. Viihdyttävä elokuva jonka juoni ei tahdo jäädä päähän millään. Juho R
/ Yksi päähenkilöistä teki itsemurhan (Virginia, joka hukuttautui)/

Yllätyin kuinka paljon pidin elokuvasta. Kaikki hahmot olivat kiinnostavia ja oli mielenkiintoista nähdä miten samoihin ongelmiin suhtauduttiin eri aikakausilla. Näyttelijät hoitivat hommansa hyvin ja elokuvassa kuvattiin todella uskottavasti ahdistusta ja sairauksien tuottamia tunteita. Tuntuu siltä, että elokuva pitäisi katsoa vähintään kaksi kertaa jotta sen jokaisen kohdan tajuaisi kunnolla. Ella

Elokuva osasi yllättää olemalla kohtalaisen hyvä ja omaperäisen mielenkiintoinen. Ajattelin elokuvan alussa juonien sitoutuvan toisiinsa hieman eri tavalla ja lopullinen yhteys yllätti minut. Elokuvassa olevien henkilöiden itsetuhoisuus ja muutama muukin asia olivat hieman outoja. Tatu

Elokuva yllätti myös minut olemalla oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen. Kuvittelin jossain vaiheessa elokuvaa, että kaikki kolme naista tekisivät itsemurhan, mutta elokuva ei ollutkaan niin ennalta arvattava. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka naisille tapahtui samanlaisia asioita, vaikka tapahtumat sijoittuivat eri aikakausille. Jasmin

Elokuva oli mielestäni tosi hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka en yleensä pidä synkistä elokuvista. Elokuvassa oli paljon juonenkäänteitä, mutta siitä, että 50-luvun nainen oli runoilijan äiti, en ollut jostain syystä yllättynyt. Mielenkiintoista oli se, että Virginia Woolfin miettiessä jonkun hahmonsa tappamista kirjassa, hän sanoi, että jonkun on kuoltava jotta loput osaisivat arvostaa elämää (tai jotain sinne päin) ja elokuvassa runoilija kuoli, mikä johti keskusteluun Clarissan ja runoilijan äidin kesken siitä kuinka runoilijan äiti oli valinnut elämän 
kuoleman sijasta. Ehkä Clarissa runoilijan kuoleman ja runoilijan äidin tapaamisen jälkeen alkoi arvostamaan elämäänsä enemmän. Samoin runoilija "tappoi" romaanissaan äitinsä, mikä ehkä tavallaan sai äidinkin arvostamaan kauan sitten tekemäänsä valintaa vaikka se tuntuikin pahalta. Iris

Tunnit-elokuva oli mielenkiintoinen ja sen juoni piti vahvasti otteessaan. Elokuvan alkupuolella oli kuitenkin vaikeaa yhdistää henkilöitä toisiinsa, mutta ne kytkeytyivät lopussa eheäksi kokonaisuudeksi. Vaikka elokuva oli kiinnostava, en kuitenkaan luokittelisi sitä hyväksi elokuvaksi, sillä henkilöiden synkät tarinat tekivät siitä liian apean. Ajattelen myös, että elokuvissa voi olla vain tietty määrä surkeutta, ja sitä tasapainottamaan tarvitaan onnellinen loppu tai alku. Tunnit-elokuvassa ei kuitenkaan ollut kumpaakaan. Henkilöihin oli myös vaikea samaistua ja olin järkyttynyt, miten runoilijan äiti myönsi olevansa onnellinen hylättyään perheensä, vaikka hän näki, miten äidin itsekkyys vaikutti hänen poikaansa ja pilasi Richardin elämän. Sara k 

Elokuva tunnit oli varsin hyvä. Juoni oli mainio, aikatasoja oli käytetty hyvin ja Richardin osuus oli loistava. Varsinkin Clarissan (nykyajan päähenkilö) osuus jää hyvin mielen tosin pääosin Richardin ansioista. Sen lisäksi Virginian tarina on varsin mielenkiintoinen. Koko idea kirjan asettamisesta juonen tukipylvääksi on uudenlainen ja toimiva. Huonoksi puoleksi mainittakoon Lauran (1950-luvun päähenkilö) osuus, joka ei ole kovin mielenkiintoinen, jonka lisäksi hänen tarinansa on varsin pinnallinen verrattuna muiden henkilöiden tarinoihin. Helander

Elokuva oli todella häiritsevä tietyillä alueilla. Aikajanalla hyppiminen oli todella ärsyttävää ja juonen olisi voinut kertoa vain yhdessä osassa eikä jakaa sitä kolmeen alueeseen. Elokuvan kirjailijan osuus eli kirjan kirjoittaminen, josta elokuva kertoi olisi voinut jättää tausta kertomiseksi elokuvan päälle tietyissä kohdissa eikä tehdä siitä erillistä osaa elokuvaan. Toisen ajanjakson tarina, joka kertoi pojasta ja sen lepakko mutsista olisi senkin voinut jättää elokuvasta pois ja jos ihan pakolla niin laittanut tavallaan "flash backkeinä" elokuvan vanhan sairaan miehen rooliin uusimmassa ajanjaksossa, joka kertoi samaa tarinaa kuin kirja, josta elokuva kertoi. Turhaa löpinää ja salaperäisyyttä. Kaikki meni sekaisin. Loppujen lopuksi juoni oli, kumminkin tajuttuaan viimein mitä koko farssissa tapahtui, aika laimea. Elokuvasta olisi saanut katsottavan jos se olisi keskittynyt siihe ullakolla asuvaan mieheen. Mite se oli päätyny sinne ja miks se oli niin sairas yms. Mutta tunnit oli ihan hyviä en voi sanoa, että nautin elokuvasta, mutta elämys se oli sekin omana itsenään loppujenlopuksi.
Juho Hakala

Kun aloimme katsoa Tunnit-elokuvaa, se vaikutti niin rauhalliselta, että kuvittelin sen olevan aivan tylsä. Kuitenkin hyppiminen aikakaudelta toiseen kertoi elokuvan olevan vähintäänkin jotain erilaista verrattuna aikaisemmin katsomiini elokuviin. Vaikka elokuva ei ollut erityisen toiminnallinen, se oli kiehtovalla tavalla koukuttava. Asioita tapahtui sekaisin eri aikakausilla, minkä takia elokuvaa sai seurata taukoamatta, jotta jotain tärkeää ei jäisi näkemättä. Mielenkiintoista oli myös se, että juuri kun oppi hyväksymään sen, että samanlaisuudestaan huolimatta eri aikakausien tarinat olisivat hyvin itsenäisiä, ne kietoutuivatkin yhteen. En muista juonesta tai itse elokuvasta paljoakaan, mutta minusta tuntuu että juuri se inspiroi minut katsomaan kyseisen elokuvan vielä uudestaan. Mirva

Elokuva oli yllättävän omaperäinen enkä ole itse tottunut katsomaan vastaavanlaisia. Katsomamme elokuva silti onnistui saamaan oman keskittymiskyvyn erilaisella ja jopa oudolla juonella ja kerronnalla. Alussa oli hieman vaikea pysyä perässä ja kolmen ihmisen tarinan yhteyksiä sai miettiä ajoittain. Elokuvan lopussa nämä kolme tarinaa kietoutuivat kuitenkin kiinnostavalla tavalla yhteen. Elokuvan loppu oli mielestäni hieman yllättävä ja mieleeni painuva. Elokuvan henkilöt olivat mukavan erilaisia, mutta eivät järin kiinnostavia. Elokuvan tunnelma oli mielestäni turhan synkkä. Näyttelijäkaarti oli yllättävän kova ja itse näyttely oli hyvin lahjakasta. Erityisesti elokuvasta mieleeni painui Ed Harrisin, Claire Danesin ja Nicole Kidmanin roolit. Tämä tosin saattoi johtua näyttelijöiden tuttuudesta. Kidmania taas en tunnistanut hänen roolissaan ennen Wikipedian lukemista. Kiinnostava seikka myös oli, että hänen roolihahmonsa eli oikeasti ja hänen kohtalonsa oli sama kuin elokuvassa. Joonas M

Tunnit oli mielestäni mielenkiintoinen elokuva. Tarinan keskipiste oli selvästi Virginia Woolfin kirja Mrs. Dalloway, joka liittyi jotenkin kaikkien naisten elämään. Elokuva hyppi ajassa kertoen kaikkien naisten tarinaa samaan aikaan,( joka samalla teki elokuvasta hieman sekavan ja hankalan käsitellä kokonaisuutena). Katselija pystyi näin havaitsemaan naisten välillä valitsevia yhtäläisyyksiä ja huomaamaan miten juoni vähitellen kietoutui yhteen. Kaikki naiset tuntuivat kärsivä mielenterveyden ongelmista ja itsemurha toimi teemana. Ajatus taustalla oli, että näin kaikki muut oppivat arvostamaan elämää. Mielenkiintoista olikin miten itse kuolemaa ei oltu kuvailtu kovin traagisena, vaan enemmänkin rauhallisella ja vapauttavalla vivahteella jättäen kuolemasta jopa positiivisen kuvan. Elokuvan varsinainen hienous oli päähenkilöiden mielenongelmien tulkitseminen rivien välistä ja niihin ajaneet syyt ja motiivit, eikä niinkään varsinaiset elokuvassa tapahtuneet tapahtumat (koko naisen elämä yhden päivän aikana). Virginia näki vankilana pitämänsä maailman kurjana ja teki itsemurhan sen takia. Lauran piti itseään kelvottomana vaimona (esimerkiksi ystävättäreensä nähden) ja päätti yrittää siksi itsemurhaa, mutta epäröi. Richard taas tunsi epäonnistuneensa elämässä, koska ei pystynyt kuvaamaan kaikkea mistä halusi kertoa ja siksi teki itsemurhan. Kaikki  olivat selvästi henkilöiden jo pitkään pohtimia, vaikka tapahtuma-aikana olikin vain jokaisella yksi päivä. Elokuva näytti miten erittäin itsevarmankin Virginia Woolfin ja Mrs Dollawayn mielen alta löytyi ahdistuksia. Näyttelijäntyö oli mielestäni loistavaa koko elokuvan ajan. Kuitenkin elokuva vaikutti sellaiselta, jonka täydelliseen ymmärtämiseen olisi pitänyt lukea kirja ensin. -Mikael 

Elokuvan alku oli mielestäni jokseenkin tylsä, mutta loppujen lopuksi se oli kaikkea muuta kuin sitä. Se herätti voimakkaita tunteita laidasta laitaan, mutta pääasiassa siinä oli läsnä jollain tapaa todella ahdistava tunnelma. Juoni oli loistava, sillä se ei ollut ennalta arvattava ja sai minut katsojana pysymään kokoajan niin sanotusti "varpaillani". Lähes kaikki näyttelijät olivat upeita rooleissaan, erityisesti pikkupoika Richien näyttelijä ja Nicole Kidman (jota en meinannut aluksi edes tunnistaa!). Elokuvan hieman outo, mutta mieleenpainuva tapa käsitellä seksuaalisuutta jäi mietityttämään ja mielestäni tämä on yksi niistä elokuvista, joka pitäisi katsoa useamman kerran ymmärtääkseen sen syvempiä sanomia. -Helmi

Olin keskiviikon tunnin poissa joten elokuvan alku jäi minulta näkemättä. Sain silti loppua kohden hyvin juonesta kiinni vaikka aika ja paikka vaihtelivatkin jatkuvasti. Paikoittain elokuva oli kyllä hieman liiankin sekava. Pakko sanoa että vaikka en genrestä hirveästi ole kiinnostunut olin silti positiivisesti yllättynyt elokuvasta. Luulin ensimmäisen kohtauksen jälkeen että en jaksaisi edes katsoa sitä loppuun asti, mutta aloin tykkäämään leffasta sitä enemmän mitä pidempään jatkoin katselua. Ihan lopussa jo oikeasti jännitin loppuratkaisua. Näyttely oli erinomaista ja tykkäsin erityisesti musiikista. Musiikki korosti mielestäni hyvin tunnelmaa varsinkin loppupuolen jännittävissä kohtauksissa. Vähän jäi harmittamaan etten ollut alusta asti katsomassa, sillä en ole pitkään aikaan katsonut vastaavanlaista draamaelokuvaa. -Atte

Tunnit-elokuva oli hieman sekava aikahyppyjen vuoksi. Pikkuhiljaa ne alkoivat kuitenkin selkeytyä ja niiden merkitys paljastui. Toinen ja kolmas aikajakso oli mielestäni sidottu hienosti yhteen Richardin avulla, mutta ensimmäinen aikajakso ei liittynyt millään tavalla näihin kahteen muuhun ja se teki elokuvasta raskaan seurata. Kaikenkaikkiaan kuitenkin melko miellyttävä ja kiinnostava draamaelokuva. -Jenna

Aluksi vaikutti hieman epäuskottavalta, että kolmessa ajassa tapahtuva juoni voisi toimia millään tapaa. En ymmärtänyt miten 50-luvun tapahtumat liittyvät elokuvan juoneen, kirjaa lukuunottamatta, ja tämä fakta häiritsi elokuvan katsomista jossain määrin. Vasta kun kyseessä paljastettiin olevan Richardin lapsuus, ymmärsin miten kaikki kolme tapahtuma-aikaa nivoutuivat yhteen. Kaiken kaikkiaan elokuva oli erittäin kiinnostava kuvaus tunteista ja ihmismielen toiminnasta. - Onni S.