Elokuva alku oli sekava ja hankala seurata, mutta elokuvan edetessä alkoi päästä jujulle juonesta. Filmi oli liian pitkäveteinen ja tylsä makuuni.

Juhani K



Elokuvan juoni oli hieman hämmentävä ja sitä oli välillä vaikea seurata. Itse en hirveästi pitänyt elokuvasta, koska se oli minun mielestä tylsä. Jouduinki elokuvan aikana käyttämään puhelinta (! PuuL), että aika jotenki kuluisi ja ei olisi liian tylsää. Tarinaltaan leffa oli ihan ok.
Mikael A.

Elokuva oli hyvä, mutta alkuun oli vaikea saada selkoa juonesta sen hyppiessä ja vaihdellessa. Myöskin hahmojen suhteet olivat aluksi sekavat. Loppu oli hieman epäselkeä. Iha hyvä leffa.

Roope J.

Musta elokuva oli hyvin tehty ottaen huomioon, että se kertoi eri henkilöistä eri aikana. Se oli kyllä myös vähän ahistava, koska koko ajan odotti, että kuka kuolee ja toivoi, ettei pikkupoika kärsisi. Ajattelin elokuvan loppuvan huonosti, mutta oikeastaan se loppui ihan hyvin. Paremmin ainakin kuin luulin. Oli myös kiva arvailla, miten henkilöhahmot liittyivät toisiinsa, ja jossain vaiheessa aavistinkin pikkupojan ja vanhuksen yhteyden. Mut ne naisten satunnaiset suutelut oli kyl tosi hämmentäviä, enkä oikein ymmärtänyt miks ne oli oleellisia..? Symboloiks ne jotain? Elisa R 

Minulla on samat ajatukset kuin Elisalla. Pikkupoika jäi kyllä mieleen.
Aleksi S.

Ensin oli hieman hankalaa tajuta missä ajassa liikutaan, mutta elokuva oli kuitenkin hyvin tehty ja näyttelijät tosi hyviä. Henkilöhahmojen liittyminen toisiinsa oli mielenkiintoista, samoin kuin se että kirjailija Virginia Woolf oli yksi heistä. Elokuvasta jäi vähän haikea fiilis, mutta tykkäsin kuitenkin. Saara T.

Vähintäänkin mielenkiintoinen elokuva. Tuttuja näyttelijöitä oli paljon ja käsikirjoituskin oli ihan ok. Eniten vain jäi häiritsemään elokuvan "ylidramaattisuus/synkkyys", joka jatkui alusta loppuun. Toisaalta se varmaan olikin leffan pointti...Parhaimpana puolena elokuvassa oli juuri eri aikakaudet, jotka toivat oman hienoutensa tavallisen tarinankerronnan rinnalle. - Patrik Laaksonen

Elokuva oli mielestäni hieman omituinen, mutta hyvä se kuitenkin oli. Alussa oli vaikea hahmottaa, mitä merkitsi ajanjaksojen vaihtelu, mutta loppua kohden mentäessä se selkeni. Elokuvassa keskeistä oli Virginia Woolfin kirjoittama kirja, Mrs. Dalloway.
Kimmo K.

En tykännyt elokuvasta, se oli tosi surullinen ja masentava. Aikakaudet oli kuvattu hyvin ja yllättävän nopeasti alkoi ymmärtää mitä missäkin tapahtui. Elokuva toisti (ihan ymmärrettävästikin) itseään, kun samat tapahtumat tapahtuivat eri ajoissa monta kertaa, mutta se teki siitä vähän pitkäveteisen.+ ei ollut mitenkään hirveän nautinnollista katsoa niitä naisten pussailuja. Sofia J

Tykkäsin elokuvasta, se oli hienosti rakennettu eri aikatasoihin eikä ollut vaikeuksia ymmärtää missä ajassa milloinkin liikutaan. Vaikka tarinan juoni ja henkilöiden yhteys selkeni elokuvan aikana kiinnostavasti, jotkut jutut jäi kyllä vähän epäselviksi. Mäkään en ymmärtänyt, että miten ne naisten suudelmat liittyivät mihinkään ja esim. se, että miten mrs. Dalloway-kirja ja richardin kirjoittama kirja liittyivät toisiinsa, jos edes liittyivät.
Hanna K.

Alku oli lupaava, ajattelin, että elokuvassa olisi tietynlaista minua kiehtovaa särmää, mutta petyin, sillä se oli erittäin masentava. Se pursusi negatiivista vaikutelmaa maailmasta ja välitti katsojalle kuvan, että jokainen haluaa jossain vaiheessa tappaa itsensä ja monet niin tekeekin. Elokuvan edetessä odotin ja pohdin, kuka seuraavaksi kuolee ja ketkä kaksi naista seuraavaksi suutelee. Pidin elokuvassa yllättävästä käänteestä, missä selvisikin, että molemmat tarinat olivat ns "todellisuutta". Alussa sain kuvan, että kyseessä on kolme eri aikaa; kirjan kirjoittajan Virginian aika, kirjan lukijan aika (raskaana oleva nainen) sekä kirjan tarinan oma ajankulku. Lopuksi selvisi, että kysessä olikin vain kaksi eri aikaa, molemmat tätä ns "todellisuutta". Pidin myös siitä pienestä katsojan ymmärryksen kiusoittelusta, missä nainen, jota luulin Virginian kirjoittaman tarinan hahmoksi kaatoi viidennen seinän. Olin pitkään hämilläni tästä ja ajatukset sekavana häkellyin ja aloin pohtimaan olinko sittenkään ymmärtänyt elokuvan ajan rakennetta oikein, kunnes lopussa sain ajatukseni selvitettyä, kun tarinoista kaksi sitoutuikin upeasti yhteen menneeksi ja nykyisemmäksi ajaksi.
Ida K.

Tunnit-elokuvassa oli jotakin erilaista ja koukuttavaa. Aikahyppely toi elokuvaan mielenkiintoisen puolen, ja jäi siitä päällimmäiseksi mieleen. Kääntöpuolena se kuitenkin rajoitti päähenkilöiden tarinoihiin pureutumista ja heidän elämistään näytettiin vain kapeat pätkät. Esimerkiksi spontaanit suutelukohtaukset tuntuivat todella oudoilta ja irrallisilta. (Ne ehkä toimivat koukkuna, joka jättää katsojan miettimään elokuvaa.) Aikahyppely oli elokuvan alussa hyvin sekavaa ja ärsyttävää, mutta se saattoi olla tarkoituskin, sillä yllätyin hiukan loppuratkaisusta vaikka olin nähnyt sen jo alussa. Elokuva oli hyvä, ja siinä oli mielenkiintoisesti rakennettu juoni, joka pakotti miettimään, missä mennään. Sen tunnelma kuitenkin oli kauttaaltaan jännittynyt ja surullinen ja jätti epämukavan olotilan.
-Vilho Polamo

Elokuva oli omallaan tavallaan tosi koskettava ,mutta hahmojen käyttäytyminen alkoi välillä ärsyttää.Toisaalta keksi keinoja ymmärtää heitä,toisaalta teki mieli alkaa kertomaan heille ohjeita niin kuin usein elokuvia katsoessa. Alussa oli vaikea päästä perille miten henkilöt liittyvät toisiinsa. Tykkäsin siitä, että elokuvaan jäi kohtia tavallaan avariksi ja jätettiin katsojan päätettäväksi ka ymmärrettäväksi mitä voisi tapahtua.
Iida V 

Aluksi oli vaikea ymmärtää elokuvan juonta, enkä tiedä ymmärränkö vieläkään. Se oli hieman sekava, liian taiteellinen ja tylsä minun makuuni. Rooleissa oli tunnettuja näyttelijöitä ja he osasivat näytellä hyvin.
Nelli L

En ehkä vapaaehtoisesti katsoisi tällaista elokuvaa, mutta elokuvasta tuli sen edetessä koko ajan selkeämpi ja parempi. Juoni jäi hieman arvoitukseksi, mutta pääkohdat ymmärsin kyllä. Elokuva oli kuitenkin hieman pitkäveteinen ja sen olisi voinut tiivistää paljon lyhyemmäksikin.
Lauri S 

Elokuvan erilaiset aikatasot toivat siihen mielenkiintoisen elementin. Se yhdistettynä toisiinsa hamärästi liittyviin hahmoihin teki elokuvasta jännittävän, tosin juoni jäi siinä sivussa hieman epäselväksi. Tosin ehkä juoni ei ollutkaan tälläisen taiteellisen elokuvan tärkeintä antia yksinkertaiselle ihmiselle.  Jouko

Elokuva oli aluksi hämentävä miljoon 



Elokuva oli todella hyvä. Perinteinen draama elokuva. Pidin erityisesti elokuvassa siitä, että siinä kerrottiin tarina kolmen henkilön kannalta ja henkilöt olivat eri maissa ja eri aikakaudelta. Juoni oli todella kiehtova, alku oli vain vähän tympivä mutta heti kun juoneen pääsi niin juoni vei mukanaan. 
Franco Cecchini
 

Elokuvan kohokohta tai jonkinlainen yllättävä käänne ainakin mulle oli kun Laura Brown tuli Clarissan luokse ja selvisi,että pikkupoika ja sairas vanhus olivat sama henkilö. Kokonaisuutena elokuva oli hyvä, vaikka surullinen ja vähän sekava. Sai olla tarkkana, että pysyi kärryillä missä ajassa milloinkin liikutaan ja kenen henkilön tarinaan kohtaukset liittyvät. Siitä teki välillä haastavan se, että jokaisen kolmen naisen tarinassa oli jotakin samaa. Tämä oli myös toisaalta mielenkiintoista, koska jos/kun kahdelle naiselle oli tapahtunut joku sama juttu, niin alkoi mietimään, että tapahtuisiko se vielä kolmannellekin naiselle ja miten. Kun Clarissan tarina oli hieman yllättäen liitetty kahteen muuhun tarinaan, aloin myös miettimään, tulisiko tarinoihin vielä jotain yhtymäkohtia. Mielestäni suurin kolmea naista yhdistänyt tekijä oli se, että kaikilla oli periaatteessa asiat ihan hyvin ja osa heistä vaikutti vahvoilta, mutta silti he olivat jotenkin sisäisesti rikki ja jotkut halusivat jopa tappaa itsensä. Eniten toivoin, ettei tummahiuksinen pikkupoika joutuisi kärsimään, sillä oli aavistettavaa, että hänen äitinsä tekee jotain kauheaa. Niinhän siinä kuitenkin kävi ja se jäi vähän harmittamaan :(
Pihla