Lähde: Szymon Fischer, Unsplash (PD)

Kuinka monta kuvaa olet tänään ottanut? Oletko ladannut kuvia johonkin sosiaalisen median kuvapalveluun? 

Maailma on täynnä kuvia. Professori Thomas H. Eriksen kertoo, että vuonna 2020 maailmassa arvellaan otettavan 1,4 biljoonaa valokuvaa (Helsingin Sanomat, 26.4.2020). Eriksen käyttää lukua esimerkkinä maailmassa tapahtuvien muutosten vauhdista. Valokuvaus, kuten moni muukin kulttuurin ilmiö, on kehittynyt valtavasti lyhyessä ajassa. Digitaalinen tekniikka on antanut lähes kenelle tahansa mahdollisuuden ottaa kuvia tai nauhoittaa liikkuvaa kuvaa missä vain ja julkaista niitä muiden nähtäväksi saman tien.

Nykyään lukutaito tarkoittaa myös kuvanlukutaitoa. Laajan tekstikäsityksen mukaan kuvakin on teksti, joten kuvaa analysoidaan ja tulkitaan lähes samalla tavalla kuin painettua tekstiä. Kaikkien tekstien tulkinnassa tarvitaan tekstin perustiedot eli kontekstitiedot, tekstin laji ja sen tavoite. Jos tehtävänä on kirjoittaa kuva-analyysi, perustiedot kerrotaan analyysin aluksi. Tällöin kuvasta nostettuja huomioita ja tulkintoja voi perustella esimerkiksi kontekstilla tai tekstilajilla.

Kuvan lajeja

Kuvia voi lajitella eri perusteilla. Yksi tapa on kuvassa käytetty tekniikka. Tavallisin lienee valokuva, mutta kuva voi olla piirroskuva, maalaus, graafinen esitys tai eri tekniikoiden yhdistelmä. Kuva voi olla sen käyttötarkoituksen ja tavoitteen mukaan esimerkiksi journalistinen kuva, kuten uutiskuva tai kuvituskuva, taidekuva, mainoskuva tai kuva perhealbumissa. Aiheen mukaan kuvia voi luokitella tarkasti. On muotokuvia, tuotekuvia ja luontokuvia. Luontokuva voi puolestaan olla maisemakuva tai makrokuva.

Kuvan analyysi on kuvan elementtien erittelyä

Kuvan tulkinta voi lähteä katsomiskokemuksesta. Aluksi voi kirjata muistiin, mitä tunteita ja ajatuksia kuva herättää. Ensivaikutelmaa tarkempaa analyysia varten kuvasta tehdään havaintoja ja pohditaan niiden merkityksiä. Analysointia varten on hyvä tuntea käsitteitä, joilla kuvasta voi puhua.

Kuvan aihe, sisältö ja sommittelu

Kuvan perustietojen lisäksi kuva-analyysissa on hyvä tuoda esiin kuvan aihe ja sisältö eli se, mitä kuva konkreettisesti esittää. Kuvasta kerrotaan, mitä siinä on ja mitä siinä tapahtuu. Jos kuvasta näkyy miljöö, se mainitaan. Jos kuvassa on ihmisiä, tutkitaan, keitä he ovat ja mitä tekevät. Voi tarkastella myös sitä, ovatko kuvattavat aktiivisia vai passiivisia toimijoita. Myös se, ottavatko kuvan ihmiset kontaktia katsojaan, on hyvä huomata. 

Rajaus ja sommittelu

Kuvaa ottaessaan kuvaaja miettii rajauksen ja kuvakulman. Rajaus tarkoittaa valintaa siitä, mitä kaikkea kuvaan tulee mukaan ja mitä jää kuvan ulkopuolelle. Rajauksella voi samasta tilanteesta saada esiin täysin erilaisia mielikuvia ja tulkintoja.

Kuvaaja voi saada rajaamalla samasta maisemasta luontokuvan sudenkorennosta, mainoskuvan trooppisesta rannasta ja uutiskuvan maailmojen meriä saastuttavasta muoviroskasta.

 

Instagramiin ja vastaaviin kuvanjakopalveluihin ladatuissa asetelmissa kiinnitetään usein huomiota värimaailmaan ja sommitteluun. Sommittelu eli kompositio tarkoittaa kuvassa olevia elementtejä ja niiden asettelua. Sommittelua tutkittaessa katsotaan, miten eri elementit sijoittuvat kuvaan. Ovatko ne keskellä vai reunoilla ja ylä- vai alareunassa? Minkä kokoisia ja mallisia ne ovat? Elementit voivat olla säännönmukaisesti aseteltu, jolloin ne luovat tasaisen rytmin. Erilaisesta asettelusta voi puolestaan syntyä liikkeen tuntua. Elementit voivat muodostaa ryhmiä tai niistä voi muodostua kuvaan linjoja ja pintoja.

 

Kuvakulma sekä kuvan koko ja muoto

Kuvakulma tarkoittaa kameran sijaintia suhteessa kuvattavaan. Kuvakulma määräytyy sen mukaan, missä ja millä korkeudella kamera on kuvaushetkellä.

Silmän korkeudelta kuvattu valokuva esittää kohteensa neutraalisti. Tämä kuvakulma on tavallinen esimerkiksi, kun kuvataan ihmisiä johonkin neutraaliin tarkoitukseen. Sammakkoperspektiivistä otettu kuva korostaa kohteen kokoa tai henkilön valtaa. Yläviisto kuvakulma voi pienentää kuvauksen kohdetta ja vähätellä sen valtaa, mutta sitä voidaan käyttää myös neutraalisti, esimerkiksi näyttämään jotakin paikkaa tai tekemistä. Nykyään lennokkien yleistyttyä esimerkiksi mediassa käytetään entistä enemmän ilmakuvia, joilla saadaan aikaan todellinen lintuperspektiivi ja pystytään näyttämään laajoja alueita suoraan ylhäältäpäin.

Silmän tasalta kuvattuna lato vaikuttaa aivan tavalliselta.
Lähde: Pixabay Alaviistosta kuvattu kirkko tuntuu käyvän päälle.
Lähde: Pixabay

 

Yläviistosta kuvattuna isokin stadion näyttää pieneltä.
Lähde: Pixabay Lennokilla otettu ilmakuva voi näyttää isoja alueita kerrallaan.
Lähde: Fahrul Azmi, Unsplash (PD)

 

Myös kuvakoko vaikuttaa. Tilanne ja tunnelma näyttäytyvät erilaisena yleiskuvassa, jossa näkyy kuvattavien lisäksi runsaasti ympäristöä, verrattuna lähi- tai erikoislähikuvaan, jossa kuvattavista näkyy vain kasvot tai jokin yksityiskohta.

Kuvan muotokin vaikuttaa katsomiskokemukseen ja synnyttää mielikuvia. Suorakaide on tavallinen kuvan muoto, joka varsinkin vaakasuuntaisena antaa kuvaajalle paljon "tilaa". Neliön muoto tuo nykyään mieleen sosiaalisen median, ja esimerkiksi ovaalin muotoisella kuvalla voidaan hakea mielikuvia vanhoista muotokuvista.

Värit, valot ja varjot sekä terävyys

Väreillä ja valolla on kuvissa iso merkitys. Valot ja varjot antavat kuvattaville elementeille muodon, ja niillä voi sekä korostaa että peittää. Valoilla ja väreillä saadaan kuvaan kontrasteja, ja ne myös luovat tunnelmaa. Kuvan värimaailma voi olla kylmä tai lämmin, pirteä ja värikäs tai seesteinen ja harmoninen. Vaikka värifilmi on keksitty jo 1930-luvulla, mustavalkoisista kuvista ei ole luovuttu. Musta ja valkoinen luovat tehokkaan kontrastin, mutta mustavalkoisuudella voidaan myös tavoitella menneen maailman henkeä tai ajattomuutta. Digitekniikka mahdollistaa sen, että kuvia voi käsitellä ja muokata jo kuvanottohetkellä tai heti sen jälkeen. Nykyään kenen tahansa on helppo ottaa matkapuhelimen kameralla joko väri- tai mustavalkokuvia tai muuttaa värikuva kuvasovellusten muokkaustoiminnoilla mustavalkoiseksi ja nähdä, miten kuva ja sen tunnelma muuttuvat. Kuviin voi lisätä myös vaikka värikkyyttä tai erilaisia tehosteita.

Säätämällä kameraa voi säätää kuvan terävyyttä. Kuvattavaan kohteeseen voi tarkentaa niin, että sen ympärillä, usein taustalla, olevat elementit muuttuvat sumeiksi. Keino on yleinen muotokuvissa, koska sillä kiinnitetään huomio kuvattavaan henkilöön eikä ympäristöön. Valokuvassa liike on pysähtynyt, mutta terävyyden säätely on myös keino luoda kuviin liikkeen tuntua.

Kuvan tulkinta

Kuvat ympäröivät jokaista. Ne tulevat vastaan kadulla, mainoksissa, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa, jolloin ne voivat lipua ohi ilman, että niitä tietoisesti analysoidaan. Kuvista, esimerkiksi niiden lajeista ja tavoitteista, tehdään kuitenkin nopeasti havaintoja ja tulkintoja. Sosiaalisessa mediassa kuvia selaileva erottaa mainoskuvat vaikkapa selfieistä tai uutiskuvista. Kuvia tutkitaan ja tulkitaan kontekstista käsin. Esimerkiksi uutiskuvaa voidaan analysoida ja tulkita siltä pohjalta, kuinka hyvin se kuvittaa uutista ja kuinka luotettavasti se esittää uutistapahtuman. Taidekuvan tulkinta lähtee enemmän katsojasta – niistä mielikuvista ja tunnelmista, joita kuva katsojassa herättää.

Kuvan tulkinnan apuna on sen analyysi. Kun kuvaa ja sen elementtejä on tutkinut tarkkaan, on niiden perusteella voinut jo syntyä ajatus kuvan merkityksestä. Tulkinnan apuna voi lisäksi miettiä kysymyksiä, joilla pääsee kuvan pintatasoa syvemmälle. Esimerkiksi tieto kuvan tekijästä tai sen ajan kontekstista voi auttaa, samoin kuvan yhteys johonkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen tai siinä oleva viittaus johonkin toiseen kuvaan tai tekstiin.