5.3 Taidekuva, elokuva ja dokumentti kommentoivat maailman ilmiöitä

Muotokuva Pohjois-Korean entisestä hallitsijasta Kim Il-sungista. Lähde: Wikimedia Commons (Yeowatzup, CC BY 2.0)

Muotokuva Pohjois-Korean entisestä hallitsijasta Kim Jong-ilista. Lähde: Wikimedia Commons (Mark Fahey, CC BY 2.0)

Taidekuva puhuttelee katsojaa monella tasolla. Se voi herättää samaistumisen ja empatian tunteita, herkistää kauneudellaan, ravistella karuudellaan tai paljastaa maailmasta jotakin, mistä emme tienneet mitään. Visuaalista taidetta on aina käytetty yhteiskunnallisiin tarkoituksiin, ja kuvan avulla on sekä ylistetty että kritisoitu vallitsevia olosuhteita. Yksi merkittävimmistä suomalaisista maalauksista on Edvard Iston Hyökkäys vuodelta 1899, jossa Venäjän kaksipäinen kotka riistää lakikirjaa Suomi-neidolta. Maalauksesta painettiin satoja kopioita, jotka levisivät ympäri Suomen. Kuvan aihe tuki kansallista identiteettiä, ja sillä oli merkittävä symbolinen rooli pyrkimyksissä kohti itsenäistä Suomea.

Edvard Iston Hyökkäys (1899) ja Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset / Kaski (1893) ovat ikonisia suomalaisia maalauksia.

Kantaa ottavan kuvataiteen merkitys korostui 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin taiteissa suosittiin realistista kuvaustapaa. Monet keskeiset suomalaiset taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela ja Eero Järnefelt, ammensivat aiheitaan tavallisen kansan parista. Vaikeissa oloissa elävien ihmisten kuvaaminen teki näkyväksi heidän heikon asemansa. Esittävän maalaustaiteen klassisia kuva-aiheita ovatkin olleet juuri muotokuvat. Perinteisesti ne kuvaavat hallitsijat ja valtaa pitävät suotuisassa valossa: sotasankareina, älykköinä tai leppoisina kansan miehinä. Kuva on siis myös tehokas propagandan levittämisen väline.

Italialaistaiteilija Maurizio Cattelanin nykytaideteos "Koomikko" esittää banaania, joka on kiinnitetty ilmastointiteipillä seinään. Kyseinen teos myytiin 120 000 dollarilla, minkä jälkeen newyorkilainen performanssitaiteilija David Datuna otti banaanin seinältä ja söi sen. Miten näitä kahta taideteosta voisi tulkita? Lähde: Unsplash (CC0)

Nykyisin taiteen keskeisen tehtävän ajatellaan olevan erityisesti kyky osoittaa yhteiskunnan epäkohtia, herättää keskustelua ja rohkaista yksilöä ajattelemaan kriittisesti ja kyseenalaistamaan totuttuja normeja. Nykytaideteoksen herättämät ajatukset ja tunteet ovat usein teknistä taituruutta ja esteettisiä elämyksiä tärkeämpiä. Maalaustaiteen lisäksi nykytaidetta voidaan esittää lähes missä tahansa muodossa: valokuvina ja videoina, erilaisina äänimaailmoina ja installaatioina, veistoksina ja performansseina – jopa seinään teipattuna banaanina.

Kuvataiteilija Katri Yli-Erkkilä kertoo teoksestaan Koivu (2020) seuraavalla tavalla: "Olen käyttänyt kuvissa puuntaimia. Ne [kuvat] ovat syntyneet huolesta luonnon tilaan ja tulevaisuuteen. – – Käytän teoksissani jonkin verran myös kierrätysturkiksia. Kuvissani turkis ilmentää ihmisen, eläimen ja luonnon kärsimystä. Se on kuin taakkana harteilla." Lähde: Katri Yli-Erkkilä

Kantaa ottavaa taidekuvaa tulkittaessa keskeistä on huomata kuvan viesti:

• Mikä on kuvan viesti tai sanoma?
• Kenen tai keiden näkökulman se tarjoaa?
• Minkä ilmiön kuva nostaa käsittelyyn?

Mediataide on mediakriittistä

Mediataide hyödyntää teknologiaa. Lähde: Wikimedia Commons (PD)

Mediataide on laajentanut käsitystä kuvataiteesta, sillä laji hyödyntää uutta teknologiaa ja sähköisiä viestimiä ilmaisussaan. Se ammentaa aiheitaan yhtä laajalta kuin muutkin nykytaidemuodot, mutta usein mediataide kommentoi omaa ilmaisumuotoaan: teknologian, median ja kaupallisuuden vaikutusta ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Taidegallerioissa mediataide näyttäytyy yleensä erilaisina videoinstallaatioina. Sillä on myös vahvoja yhtymäkohtia taide-elokuvaan, ja esimerkiksi musiikkivideotkin voidaan lukea mediataiteeksi.

Elokuva kertoo vaikuttavan tarinan

Aki Kaurismäen elokuvat ovat yhteiskuntakriittisiä. Toivon tuolla puolen ottaa kantaa pakolaiskriisiin. Lähde: Wikimedia (CC BY-SA 3.0, Graafinen suunnittelu: Vinjetti / Antti Tapola. Kuva: Malla Hukkanen. Sputnik Oy.)

Elokuvilla on läpi niiden historian välitetty ihanteita, arvoja ja asenteita. Sillä, millaista nais- ja mieskuvaa sekä käsitystä maailman ilmiöistä ne ovat luoneet, on ollut merkittävä rooli yhteiskunnan kulttuurisessa kehityksessä. 

Nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa yhä useampi elokuva on näkyvasti kantaa ottava. Elokuvan sanoma kumpuaa usein huolenaiheesta tai halusta nostaa esiin jokin epäkohta historiasta tai nykyajasta. Esimerkiksi rasismi, eriarvoisuus, ekokatastrofit ja teknologian kehittymisen aiheuttamat uhkakuvat ovat nykyelokuvissa kuvattuja aiheita. Elokuva pyrkii vaikuttamaan näyttämällä, mitä ihmisen toiminnasta – usein myös toimimattomuudesta ja piittaamattomuudesta – seuraa.

Elokuvan vaikuttavuutta usein lisää, jos sen kerrotaan perustuvan tositapahtumiin. Näin elokuva erottaa itsensä fiktion genrestä ja tulee lähemmäs katsojaa. Tositapahtumiin perustuvia elokuvia katsoessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on aina sepitetty tarina, johon elokuvan tekijät ovat ottaneet, enemmän tai vähemmän, aineksia tosielämästä.

Dokumentti tulkitsee todellisuutta

_{Punkkisota traileri (OktoberFI, Youtube)}

Michael Moore on yksi menestyneimmistä dokumentaristeista. Hänen dokumenttinsa ovat poliittisia, niissä näkyy vahvasti tekijänsä jälki ja tarkoitusperä. Näistä seikoista Moorea on sekä kiitetty että kritisoitu. Lähde: Wikimedia Commons (Nicolas Genin, CC BY 2.0)

Dokumenttielokuva taltioi ja paljastaa todellisen maailman ilmiöitä, nostaa esiin vaikuttavia ihmiskohtaloita ja kritisoi ympäröivää yhteiskuntaa. Vaikuttava dokumenttielokuva herättää usein yhteiskunnallista keskustelua arvoista, moraalista ja oikeudenmukaisuudesta.

Esimerkiksi Ari Lehikoisen dokumentti Varastettu lapsuus (2013) kuvaa suomalaisten koulukotien julmaa ja väkivaltaista historiaa. Aiheen esiin nostaminen sai aikaan, että vuonna 2016 valtio esitti virallisen anteeksipyynnön koulukodeissa kaltoinkohdelluille lapsille.

Dokumentti ei esitä kiistattomia totuuksia, vaan se on aina tekijänsä tulkinta todellisuudesta. Dokumentaristisen elokuvan ohjaaja valitsee, mitä hän dokumentissaan näyttää ja jättää näyttämättä, kenelle hän antaa äänen ja kenelle ei. Ohjaaja tekee usein päätelmiä tapahtumista, kommentoi niitä ja vetää johtopäätöksiä.

Termiä cinéma vérité (suom. totuuselokuva) käytetään metodista, jossa ohjaaja ei osallistu tapahtumien kulkuun esimerkiksi haastatteluilla, vaan kamera tallentaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Taidekuvan, elokuvan ja dokumentin tulkintaohjeita

Sekä taidekuvilla että elokuvilla,Charles Chaplinin Nykyaika-elokuva vuodelta 1936 kritisoi teollistuvaa yhteiskuntaa. Lähde: Wikimedia commons (PD)

olivat ne sitten fiktiivisiä tai dokumentaristisia, on yleensä jokin tavoite. Jotkin teokset tahtovat ottaa kantaa yhteiskunnallisiin tai poliittisiin kysymyksiin tai muuttaa katsojan ajatusmaailmaa, kun taas toiset elokuvat on tehty puhtaasti viihdetarkoitukseen. Taide- ja elokuvien teemaa kannattaa kuitenkin jäädä pohtimaan, koska silloin kokemuksesta voi saada enemmän irti. Esimerkiksi Spike Leen ohjaama Blackkklansman (2018) kertoo Ku Klux Klanista amerikkalaisessa pikkukaupungista 1970-luvulla. Samalla se ottaa kantaa äärioikeistolaisten liikkeiden ja rasismin nousuun tänä päivänä. Margot Robbien ohjaama elokuva Lupaava nuori nainen (2020) on tarina naisesta, joka kostaa miehille ystävänsä puolesta. Syvemmällä tasolla elokuva käsittelee naisten ulkonäölle ja käytökselle asetettuja kulttuurisia odotuksia ja vaatimuksia.

Kuvien, elokuvien ja dokumenttien tulkinnassa auttavat seuraavat tietolaatikot.

Kuvan laji ja muut taustatiedot

• Mikä on kuvan laji: onko kuva esimerkiksi uutiskuva, taidekuva tai mainoskuva?
• Kuka on kuvan tekijä? Miksi hän on ottanut tai tehnyt kuvan?
• Onko kuvalla nimeä tai liittyykö siihen kuvatekstiä?
• Missä yhteydessä ja milloin kuva on julkaistu?

Kuvan sisällön erittely

• Mitä kuvassa on ja mitä siinä tapahtuu?
• Millaiseen aikaan ja paikkaan kuva sijoittuu?
• Mihin kohtiin kuvattavat asiat on sijoitettu? Mikä kohta kiinnittää huomion?
• Ketkä kuuluvat kuvan kohderyhmiin? Mistä sen huomaa?

Kuvakulma

• Horisontaalinen kulma: onko kohde kuvattu suoraan edestä vai vinosti?
• Vertikaalinen kulma: onko kohde kuvattu samalta tasolta, lintuperspektiivistä vai sammakkoperspektiivistä?

Kuvakoko

• Kuvakoko tarkoittaa sitä, mitä kuvassa näkyy eli miten kuva on rajattu kuvattavan kohteen suhteen.
• Kuvakoko siis määrittää, mitä kuvaan sisältyy ja mitä jää sen ulkopuolelle. Eri kuvakoot sopivat erilaisiin tarkoituksiin: yleiskuvalla näytetään myös ympäröivää miljöötä, kokokuva sopii esimerkiksi kehollisen toiminnan kuvaamiseen ja lähikuva ohjaa katsojan huomion yksityiskohtiin, esimerkiksi ihmisen ilmeeseen. 

Edvard Iston maalauksessa Hyökkäys (1899) on symbolisia värejä (sininen ja valkoinen suomineidon vaatteissa), vahvoja kontrasteja ja dramaattisuuden tuntua, jota luovat esimerkiksi kaksipäisen kotkan ja suomineidon mekon muodostamat vastakkaiset kolmiot. Lähde: Wikimedia Commons (PD)

Värit

• Onko kuvassa harmoninen värimaailma, joka muodostuu vierusväreistä, vai kenties vahvoja vastavärejä?
• Onko kuvan väreillä symbolisia merkityksiä?

Valot ja varjot

• Mitä valojen ja varjojen avulla korostetaan ja häivytetään? 
• Millaisen tunnelman ne luovat kuvaan?

Muodot ja liike

• Minkä muotoinen kuvapinta on?
• Muodostuuko kuvan elementeistä esimerkiksi harmonisia pyöreitä linjoja tai dramaattisia kolmioita?
• Onko kuvassa liikkeen tuntua siinä olevien linjojen ja niiden suuntien vuoksi?

Kuvan tulkinta

• Mitä kuvalla halutaan kertoa? Mikä on sen tavoite tai tarkoitus?
• Millä keinoin tavoitteeseen päästään?
• Mitä reaktioita kuva synnyttää katsojassa?
• Millainen tunnelma on?
• Millaisia symboleita tai millaista symboliikkaa kuvassa mahdollisesti on?
• Millaisia arvoja kuvan sisältö välittää?
• Liittyykö kuvaan tekstiä? Miten kuva ja teksti ovat yhteydessä toisiinsa?
• Tunnistaako kuvasta viittauksia muihin kuviin tai teksteihin?
• Liittyykö kuva yhteiskunnalliseen tilanteeseen tai keskusteluun?

Kuvassa näkyvät suunnat ja linjat kantavat merkityksiä ja luovat mielikuvia.

Harmonia, tasapaino ja turvallisuus:	aaltoviiva, vaakalinja, katseen suunta vasemmalta oikealle, ympyrä ja neliö
Dynaamisuus ja dramaattisuus:	sahalaita, pystylinja, katseen suunta oikealta vasemmalle, diagonaali vasemmalta ylhäältä oikealle alas, kolmio
Lyyrinen ja toiveikas:	diagonaali vasemmalta alhaalta oikealle ylös, katseen suunta alhaalta ylös
Painava:	huomio kiinnittyy kuvan alareunaan
Kevyt:	huomio kiinnittyy kuvan yläreunaan
Esteettisesti miellyttävä:	kultainen leikkaus Lähde: Pixabay (CC0)

Miten arvioit alla olevien kuvien linjoja?

Lähde: Flickr (Dilung Khirat, CC BY 2.0)