Piste

Kuvan yksinkertaisin elementti on piste. Yksittäisistä pisteistä voi muodostua mielenkiintoisia muotoja. Sanomalehtien mustavalkoisissa rasterikuvissa yksittäiset, erikokoiset pisteet muodostavat kauempaa katsottaessa valööreitä eli tummuusasteita ja siten tunnistettavia kuvia.

Valokuvasta on muokattu rasterikuva. Kuva muodostuu lähekkäin olevista eri kokoisista pisteistä.
Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)

 

Viiva

Viiva on monipuolinen tapa tehdä kuvia. Yleisimmin viivoja käytetään ääriviivoina rajaamaan kuvattava asia pinnasta. Vaihtelevan paksuisella ääriviivalla voidaan luoda muotoja kuvattaviin asioihin. Suorat ja mutkittelevat, kähärämäiset ja katkonaiset viivat voivat luoda kuviin ääriviivoja, tilavaikutelmaa tai vaikkapa pintarakenteen tunnun. Viivan suunta on merkityksellinen: horisontaali eli vaakasuora viiva koetaan maisemankaltaisena, levollisena. Vertikaali eli pystysuora viiva koetaan korkeana ja juhlavana, diagonaali eli vinoviiva puolestaan luo kuvaan dramatiikkaa. Ristikkäiset ja päällekkäiset viivat muodostavat eri valööreitä ja tekstuureja, joten esimerkiksi sarjakuvataitelijat käyttävät usein varjostuskeinona ristikkäisistä viivoista muodostuvaa pintaa.

Pinta

Kuvantekijä rajaa ja sommittelee valitsemansa muotoisen pinnan, jolle kuva muodostuu. Valokuvaan rajattu alue, piirroksen paperi, tietokoneen näyttöruutu tai kankaan kuviointiin käytetty tekstiili antavat rajat sommiteltavalle kuvalle. Pinnan ominaisuuksia ovat muoto ja koko sekä pinnan rakenne, struktuuri ja tekstuuri. Perinteiset öljyväri, akvarelli ja akryylimaalaukset ovat useimmiten suorakulmioita, neliön ja ympyrän täydelliset muodot koetaan usein haastavina sommittelun kannalta realistiseen kuvailmaisuun eli esittävälle kuvalle. Standartoidut kokoluokat kuten monistepaperin läpeensä tuttu A4-koko saattaa myös tuntua tylsältä. Kuvapinnan muodon, koon ja pinnan rakenteen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota ja pohtia pinnan suhdetta myös esittävään aiheeseen ja käytettävään tekniikkaan.