Johdanto

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa organisoimaan koko koulupäivän opetukselle asetettuja tavoitteita edistävällä tavalla. Opetukselle asetettuihin laaja-alaisiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen sekä liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen, joihin osaltaan pyritään välituntitoimintaa kehittämällä. (OPS 2014.) Lähes jokainen lapsi suorittaa oppivelvollisuutensa koulussa, joten näin he viettävät koulussa suuren osan arkipäivästään. Mikäli kaikki viikon aikana olevat välitunnit lasketaan yhteen, huomataan kuinka paljon lapset todellisuudessa viettävät aikaa välitunneilla.

Liikunta on merkittävä lasten oppimisympäristön tarjoama oppimisväylä, minkä lisäksi koulun on havaittu olevan tärkeä vaikuttaja liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa (Haapala ym. 2017, 4 ̶ 9; Syväoja ym. 2012). Asanti (2013, 620 ̶ 636) esittääkin, että kaikkien koulujen tulisi omaksua liikuntakasvatus osaksi omaa toimintakulttuuriaan. Liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia oppimiseen sekä tiedollisiin toimintoihin, kuten muun muassa muistiin, tarkkaavaisuuteen, tiedonkäsittelyyn sekä ongelmanratkaisutaitoihin, ja sitä kautta edelleen koulumenestykseen (Haapala ym. 2017, 4 ̶ 9; Syväoja ym. 2012). Lisäksi liikunta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti myös lapsen terveyteen.

Liikunnan määrän lisäämisen on havaittu parantavan testituloksia etenkin toiminnanohjauksen ja muistia vaativien tehtävien osalta ja kestävyyskunnon on puolestaan osoitettu olevan yhteydessä muistiin ja toiminnanohjaukseen (Syväoja ym. 2012). Ongelmana on kuitenkin se, että liikunnan välittömistä vaikutuksista etenkin tiedollisiin toimintoihin on melko vähän tutkimustietoa tai ne ovat ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan liikunta parantaa luokkahuonekäyttäytymistä, keskittymistä sekä tarkkaavaisuutta ja oppituntiosallistumista (Donnelly ym. 2016, 1197–1222; Syväoja ym. 2012). Etenkin tiedollisiin toimintoihin keskittyvät tutkimukset selvittävät välituntiliikunnan merkitystä oppituntien toiminnassa, sillä välitunneilla pyritään yleensä tauottamaan koulupäivää ja näin lisäämään oppilaiden keskittymistä sekä jaksamista oppitunneilla. Tästä aiheesta löytyy useampia ulkomaalaisia tutkimuksia, mutta näitä tarkastellessa tulee huomioida se, että koulupäivän rakenne vaihtelee eri maiden välillä.

Oppilaat liikkuvat välitunneilla vaihtelevasti. Osalle välitunnilla tapahtuva liikkuminen on luontaista ja ei vaadi ulkopuolista motivointia, kun taas osa oppilaista välttelee liikkumista kaikin tavoin. On todettu, että etenkin sosiaalinen ympäristö on olennainen motivaation syntymisen kannalta (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313). Liukkonen ja Jaakkola (2013, 298–313) tuovat esille Epsteinin luoman TARGET-mallin, jolla voidaan havainnollistaa opetustilanteiden pedagogisia ja motivaatiota edistäviä elementtejä. Tätä kyseistä mallia voidaan soveltaa myös yleisesti motivaation edistämiseen, esimerkiksi välituntiliikunnan osalta. TARGET-malli koostuu eri osa-alueista, jotka ovat tehtävien toteuttamistapa, opettajan auktoriteetti, palautteen antaminen, oppilaiden ryhmittelyperusteet, toiminnan arviointi sekä joustavuus ajankäytössä. Tehtävien toteuttamistavalla tarkoitetaan monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä, joissa on huomioitu eriyttämällä jokaisen oppilaan taitotaso ja näin taata kaikille onnistumisen kokemuksia. Oppilaiden taitojen mukaan eriyttäminen taitojen lisää myös heidän kokemuksiaan autonomiasta. (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313.)

Välituntiliikkumisen näkökulmasta motivaation edistämisessä korostuisi nimenomaan monipuolisten ja vaihtelevien tehtävien ja pelien tai välineiden, taikka ympäristön hyödyntäminen. Esimerkiksi hyödyntämällä monenlaisia pelejä, joissa tarvitaan vaihtelevasti erilaisia taitoja, voidaan innostaa monia oppilaita liikkumaan. Kun taas puolestaan yksipuolinen toiminta, kuten jalkapallon pelaamisen valitseminen jokaisella välitunnilla, jättää toiminnan ulkopuolelle juoksemisesta motivoitumattomat oppilaat. Sama koskee välinehankintoja, joita tehtäessä tulisikin kuunnella oppilaita, joita sen hetkiset välineet eivät motivoi liikkumaan.

Opetustilanteita havainnollistavan mallin yhtenä osa-alueena on opettajan auktoriteetti, joka käsittää esimerkiksi demokraattiset toimintatavat, oppilaiden kannustamisen ja osallistamisen. Vastuun siirtäminen opettajalta oppilaille, eli oppilaiden autonomian lisääminen esimerkiksi pelisääntöjen tai tavoitteiden osalta, on todettu sitouttavan paremmin toimintaan ja näin edistävän myös liikuntamotivaation muodostumista. (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313.) Välituntien näkökulmasta tähän osa-alueeseen voisi luokitella myös esimerkin antamisen. Opettajat voivat omalla toiminnallaan, kuten osallistumalla peleihin ja käyttämällä asianmukaisia ulkoiluvarusteita, antaa oppilaille liikuntaan innostavan esimerkin.

TARGET-mallin osa-alueisiin kuuluu myös palautteen antaminen, jota tulisi antaa aina yksilöllisesti ja nimenomaan oppilaan omaan kehitykseen kohdistuen. Positiivista palautetta tulisi antaa etenkin kovasta harjoittelusta, yrittämisestä ja yhteistyöstä. (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313.) Yleensä palautteen antaminen keskittyy liikuntatunneille, mutta yhtälailla tätä voisi soveltaa välituntiliikkumiseen kannustamisessa. Palautteenannon välineenä voisi toimia esimerkiksi koko luokan yhteiset liikuntapassit.

Mallin osana ovat myös oppilaiden ryhmittelyperusteet. Heterogeeniset ryhmät, riippumatta esimerkiksi koosta, taidoista tai sukupuolesta, vähentävät sosiaalista vertailua ja tukevat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi yhteistoiminnallisissa ryhmissä korostuu toisten auttaminen, mitä on motivoinnin kannalta tärkeää korostaa myös liikunnassa. Sisäisen motivaation syntymistä sekä pätevyyden kokemista tukevat puolestaan ryhmien sisällä yksilöllisten tehtävien avulla eriyttäminen. (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313.) Välitunneille tulisikin luoda mahdollisuuksia liikkumiseen yksin omalla taitotasolla ja peleissä tulisi puolestaan kiinnittää huomiota joukkueiden vaihtuvuuteen.

Edellämainittujen yksilöllisten liikkumismahdollisuuksien toteutumisen kautta oppilaalle voi mahdollistua riittävästi aikaa omaksua liikunnallisia taitoja ja näin tilaisuus yksilölliseen oppimiseen. TARGET-mallissa taitojen sisäistämiseen riittävän ajan varmistaminen nähdään joustavuutena ajankäytössä. Mallissa huomioidaan vielä myös toiminnan arviointi, jossa on tärkeää tuoda esille omissa taidoissa kehittyminen, henkilökohtaisia tavoitteita kohti pyrkiminen sekä parhaansa yrittäminen. (Liukkonen & Jaakkola 2013, 298–313.) Välituntitoiminnassa arviointia tapahtuu käytännössä vain vertaisarvioinnin muodossa, jota oppilaiden kanssa tuleekin harjoitella nykyisin käytössä olevaan formaaliin arviointiin kuuluvana. 

 

Ideoita välituntien liikunnallistamiseksi

Yksi hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista on saada kaikki lapset liikkumaan vähintään tunti päivässä, johon on pyritty vaikuttamaan valitsemalla Liikkuva koulu -ohjelma yhdeksi hallituksen kärkihankkeeksi. Ohjelman avulla koulupäivistä pyritään tekemään aktiivisempia ja viihtyisämpiä, eli tavoitteena on esimerkiksi vähentää istumista ja lisätä liikuntaa koulumatkoille sekä välitunneille, ja lisäksi tukea oppimista toiminnallisilla tavoilla. Liikkuvan koulun internetsivustolta löytyy paljon materiaalia välituntien liikunnallistamiseksi, joita esitellään seuraavassa kootusti. (Liikkuva koulu 2016.)

Koulupäivän rakennetta ja oppituntien rytmittämistä suunnittelemalla on mahdollista luoda koulupäivään pidempiä välitunteja, jotka mahdollistavat paremmin liikunta-aktiviteettien järjestämisen välitunneille. Koulupäivän rakenteen muuttamisesta löytyy valmiita malleja sekä Liikkuvan koulun sivuilta että yksittäisten koulujen omilta Peda.net. -sivuilta. Toisena rakenteellisena osa-alueena välituntien liikunnallistamisessa on koulun piha-alueiden kehittäminen sekä mahdollisesti ympäristön kehittäminen. Erilaiset telineet ja liikunnalliseen toimintaan aktivoivat maalaukset lisäävät toimintamahdollisuuksia välitunneilla.

Välitunteihin saa lisää mielenkiintoa myös, kun hyödynnetään eri tiloja ja lähiympäristöä. Tästä esimerkkinä voisivat olla yhdessä sovitut metsä-välitunnit tai välitunnit sisällä, jolloin esimerkiksi liikuntasaliin on järjestetty sisävälituntivuoro kullekin luokalle. Liikuntasalin lisäksi muihin yhteisiin tiloihin voi suunnitella liikunnallista toimintaa, kuten esimerkiksi sijoittaa aulaan pingispöydän, tehdä käytäviin lattiateippauksia ruutuhyppelyjä varten ja järjestää seinille kiipeilymahdollisuuksia.

Liikkuva koulu -hankkeessa on tarkoituksena lisätä lasten osallisuutta, joka välituntien osalta näkyy esimerkiksi oppilaiden mukaanottamisessa välituntitoiminnan suunnitteluun sekä ohjaamiseen. Vanhemmat oppilaat voivat toimia välituntiliikuttajina, eli vertaisohjaajina, ja järjestää toimintaa nuoremmille koululaisille. Välituntien liikunnallistamista voidaan toteuttaa myös välituntivälineiden avulla, joita tulisi olla tarjolla monipuolisesti ja niiden tulisi olla helposti saatavilla, kuin myös mahdollistaa oppilaille niiden hankintaan vaikuttaminen. Edullisempia välituntivälineitä ovat muun muassa hyppynarut, pallot tai peliohjeet ja -ideat, joita voidaan jakaa esimerkiksi luokkakohtaisiin välinekoreihin. Kalliimpia ja erikoisempia välineitä varten voidaan hankkia liikuntavälineperäkärry, joka voi kiertää useammissa kouluissa, minkä ansiosta välineiden hankinta ei ole liian suuri kustannuskysymys. Liikuntavälinekärryn kiertämisen seurauksena myös oppilaiden mielenkiinto välineisiin säilyy, kun välineet eivät ole jatkuvasti saatavilla. Tällainen kärry voisi sisältää esimerkiksi potkulautoja, lumikenkiä tai sirkusvälineitä. Liikuntavälineitä voidaan rakentaa myös itse, kuten tekemällä pienet kaukalot/pelialueet, lisäksi hyvänä vaihtoehtona toimii hyötyliikunnan, kuten haravoimisen, käyttäminen liikuttajana.

Välituntiliikuntaa voidaan aktivoida lisäksi erilaisia tapahtumia tai haasteita ja kampanjoita hyödyntämällä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset välituntimaratonit, finlandiahiihto tai välituntiturnaukset, joissa myös opettajat ovat mukana. Lisäksi välituntiliikuttajina voidaan hyödyntää erilaisia liikuntasovelluksia tai muuta elektroniikkaa, kuten esimerkiksi askelmittareita.

Kouluvierailu

Käytännön toiminta

Käytännön harjoituksena toteutimme oppilaille tuokion, joka sisälsi pelin avulla toteutetun liikunnallisen osuuden sekä keskustelun. Keskustelussa pyrimme saamaan oppilailta vastauksia siihen, miten he nykyisin viettävät välitunteja ja voisiko pelaamamme peli soveltua välituntitoiminnaksi heille. Tuokion tavoitteena oli siis tuoda esille, kuinka välitunteja voidaan saada liikunnallisemmiksi, sekä mahdollisesti lisätä oppilaiden ymmärrystä liikkumisen merkityksestä, sekä toimia yhteistyössä ryhmän kanssa. Harjoitukseen voi halutessaan hyödyntää välineitä, mutta periaatteessa toiminta on mahdollista järjestää myös ilman välineitä, esimerkiksi hiekkakentällä. Me hyödynsimme harjoitteessa välineinä liivejä, vanteita (toimivat vankiloina), hyppynaruja (rajasivat joukkueiden pelipuolet) sekä muovipalikoita, jotka toimivat lippuina. Toimintaosuus oli siis jaettu kahteen osaan, jossa peliin varattiin noin 20 minuuttia ja keskusteluun 10-15 minuuttia.

Peli

Tässä esimerkissä pelinä on lipunryöstö. Ensimmäisenä selvitetään, onko peli tuttu oppilaille ja minkälaisilla säännöillä he ovat peliä mahdollisesti pelanneet. Tämän jälkeen oppilaat jaettaan kahteen ryhmään sekä pelialue kahteen osaan. Pelialueena voi toimia piha tai esimerkiksi metsä. Kummallakin joukkueella on lippu, tai jokin muu esine, joka sijoitetaan oman alueen päähän tai se voidaan myös piilottaa. Pelin tavoitteena on saada toisen joukkueen lippu omalle alueelle siten ettei tule kiinniotetuksi. Kun vastapuolen pelaaja on toisen ryhmän pelialueella lippua hakemassa, hänet voidaan yrittää ottaa kiinni ja laittaa “vankilaan”. Oman joukkueen jäsen voi yrittää pelastaa vangin juoksemalla vankilaan ja koskettamalla pelaajaa. He ovat turvassa vasta, kun ovat saapuneet omalle puolelle pelialuetta. Ryhmästä ja aikataulusta riippuen peliä voidaan pelata useampi kierros.

Keskustelu

Pelin jälkeisessä keskustelussa hyödynsimme jana-mallia:

Janan toisessa päässä sijaitsee kyllä ja toisessa ei. Oppilas asettuu janalle sen mukaan, kuinka esitetty väittämä toteutuu hänen omalla kohdallaan. Lisäksi väittämään valittuun vastaukseen pyydetään perusteluita aina muutamalta oppilaalta.

Väittämät:

-Voisiko tällainen peli innostaa liikkumiseen?

-Liikun välitunnilla

-Haluaisin käyttää välitunnilla kännykkää

-Haluaisin välitunneille ohjattua toimintaa tai uusia välineitä

-Haluaisin viettää välitunteja sisällä