Minecraft: Treasure Hunters part 1: Saari

"Aika mukavaa tämä melominen, kun ei ole merisairautta", sanoi Grady ystävilleen, johon Alex vastasi: "Nii-in, Grady. Tämä on itse asiassa aika mukavaa, kun pääsee pois hirviöiden jaloista edes vähäksi aikaa". Grady, Alex, Rex sekä Lara ovat Minecraft-hahmoja, parhaita ystävyksiä, jotka tykkäävät seikkailemisesta. He ovat tutkimusmatkailijoita, jotka etsivät aarteita. Tällä kertaa he ovat melomassa merellä, etsimässä saaria, jotka eivät ole toisten tiedossa. Grady on ryhmän "johtaja", joka rakastaa seikkailemista, mutta jakaa aarteet kavereidensa kanssa. Alex on ryhmän "kaivajaekspertti", joka kaivaa hyvin taidokkaasti. Rex on ryhmän taistelija, joka puolustaa ystäviään henkensä uhalla. Lara on taas ryhmän rakentaja, joka rakentaa tavattomia asioita normaaleista palikoista. Yhdessä he muodostavat The Treasure Hunters-tiimin, joka on täydellinen tutkimusmatkoille.

Pitkän melomismatkan jälkeen, vihdoinkin, Treasure Huntersit rantautuivat saarelle, jossa ei asu melkein ketään päivällä. Yöllä sinne ilmestyy hirviöitä, kuten kaikissa Minecraftin kolkissa. "Tulkaa, kamut, meidän täytyy aloittaa rakentaa suojaa", Grady huikkasi kavereilleen. Toiset seurasivat, ja he pitivät ryhmäkokouksen. "Okei, me olemme rantautuneet saarelle, jonka asukasluvusta ei ole tietoa. Kuinka iso tämä saari on, tiedättekö?", Grady kysyi, johon Alex vastasi: "Taitaa olla 10 kertaa 10 kilokuutiota", johon Rex vastasi: "100 kilokuutiota yhteensä maata tällä saarella?! Jes, täällä voi olla aarteita vaikka kuinka paljon! Voi olla viidakko- ja aavikkotemppeleitä, jopa tukikohtia! Mutta hirviöitäkin voi olla PALJON. Minun miekkani oikein janoaa hirviöiden verta!", johon Lara lisäsi: "Meidän ei tarvitse käydä tukikohdissa, koska olemme jo voittaneet Ääriliskon.". Sitten Grady kysyi: "Okei, mitä tarvikkeita meillä on? Minulla on puuta, suojavarusteita, rautaa, ruokaa, pari asetta sekä kaikkea, jota voi hyödyntää kraftaamisessa. Entä teillä?", johon Rex vastasi: "Minulla on paljon aseita ja suojavarusteita, sekä myös ruokaa.", ja sitten Alex sanoi: "Minulla on kaivuutyökaluja, sekä ruokaa.", ja lisäksi Lara sanoi: "Minulla on rakennuspalikoita hyvin paljon, ja tietysti ruokaa.", ja Grady lopetti: "Hyvä. Aletaan rakentaa suojaa. Päivänvaloa on jäljellä noin 6 minuuttia.". Kaikki ottivat varusteensa esille, ja alkoivat rakentaa. He saivat melko tavallisen talon tehtyä merenrannalle juuri minuutti sen jälkeen, kun aurinko laski. Tiimi asetti viimeiset palikat taloonsa, sängyt, ja sanoivat toisillensa: "Hyvää yötä, kamut".

Kun tiimi heräsi, he kaikki ihastelivat rannalla istuskellen auringonnousua, joka täytti koko saaren valoon. Samaan aikaan Rex kuuli takaansa tuttua, joskin käheää mörinää, joka läheni uhkaavasti. Rex tarttui miekkaansa, ja viilsi nopeasti tuttua hirviötä. Tiimi katsoi Rexin suuntaan, ja kerkesi juuri nähdä, kun hirviö makasi maassa punaisena, ja katosi. "M-m-mikä se oli, Rex?" Alex kysyi. "Husk-zombi. Yleisiä kuumissa paikoissa, kuten aavikoilla." Rex vastasi, ja asetti verisen miekkansa takaisin tavaraluetteloonsa. "Onneksi se ei ollut normaali zombi, sillä se olisi polttanut talomme. Se olisi ollut noloa meille, kokeneille aarteenmetsästäjille, kun talomme palaa heti ensimmäisenä päivänämme tällä saarella." Rex naureskeli, ja hänen valkoinen tukkansa kimmelsi aamuisessa auringossa. Alex käänsi katseensa aurinkoon, ja hänen oranssi tukkansa liehahti hänen kasvoilleen. Alex pyyhkäisi kädellään hiuksensa takaisin taakse. Sitten Grady nousi pystyyn, ja sanoi kavereillensa: "No niin, lähdetäänkö tutkimaan saarta? Emme me tulleet tänne vain auringonnousun takia, emmehän?". Tiimi lähti kävelemään kohti saaren keskiosiota.

”Jaa, se husk-zombi tulikin täältä aavikolta, se olikin tässä ihan lähellä.” Rex totesi. ”Hei kaverit, näettekö saman kuin minä?” Grady sanoi, kun hän huomasi aarrerikkaan rakennuksen- aavikkotemppelin. ”Mennäänkö sinne? Siellä on varmasti paljon aarteita, meidän makuun sopivia.” Rex kysyi siinä samassa, kun hänkin huomasi sen. ”Mikä ettei. Kunhan olette varovaisia.” Alex huomautti. Tiimi ryntäsi siinä samassa kohti aavikkotemppeliä. Matkalla oli jokunen husk-zombi, mutta Rex niittasi ne saman tien. He menivät sisälle, ja sitten Grady kysyi: ”Kuka menee aarrehuoneeseen?”, johon Alex vastasi: ”Minä. Minä aion varoa, etten koske painelaattaan.”. Sitten Alex rikkoi lattiassa olevan kuution, ja dumppasi vettä aarrehuoneen pohjalle. Painelaatta irtosi, joka tarkoitti sitä, että ansa on vaaraton. Sitten Alex hyppäsi huoneen pohjalle, ja kahmi aarteita. ”Mitä siellä on, Alex?” Laura huusi, ja Alex vastasi: ”No, täällä on... kultaa, TIMANTTEJA, kultaisia omenoita, sekä jonkin verran satuloita ja hiekkaa. Aika perus aarre, verrattuna meidän äärikaupunkikeikkaan. Muistatteko?”. Sitten Rex huusi: ”Joo, se oli mukava keikka se, Alex. Hyvin mukava.”. Mutta ylhäällä olevat eivät huomanneet, että heidän takanaan hiippaili... CREEPER! ”Hei, mitä tuo sihinä on siellä ylhäällä on? Haloo?” Alex huhuili, ja sitten Rex huusi: ”Creeper! Minä hoitelen sen! Pysykää takana, kamut!”, ja sitten Rex löi creeperin miekallansa tuusan nuuskaksi, ennen kuin se räjähti. "Huh, se oli lähellä. Onneksi kerkesit tappaa sen, Rex. Me olisimme olleet mennyttä ilman sinua. Kiitos." Grady voikersi. "No, tulehan ylös sieltä, Alex. Meidän täytyy jatkaa matkaa, ennen kuin yö tulee." Rex huudahti Alexille. Alex kiipesi pois, ja tiimi käveli pois aavikkotemppelin luota. He löysivät oitis toisen biomin, joka on erikoinen aavikon vieressä- jääbiomin. "Ensin kuumaa, sitten kylmää. Aika outoa. Tämä saari tuntuu olevan jotenkin... erityinen." Lara tuumiskeli. "Mitä tarkoitat?" Rex kysyi. "Sitä, että tämä saari... kaunis auringonnousu, aavikko- ja jääbiomi vierekkäin, mitä muuta täältä löytyy?" Lara kertoi, johon Grady vastasi: "No, ehkäpä kaunis auringonlasku. Tai... jotain... taianomaista.". "Ruoka-aika, kaikki!" Alex kuulutti. "Jees! Minulla on ollutkin nälkä jotain... minuutti sitten." Tiimi söi lihaa, kasviksia sekä muuta ruokaa. Yhtäkkiä Rex kuuli läheltä surullista uikutusta. "Hei, kamut, minun täytyy tarkistaa, mistä tuo uikutus kuuluu." Rex sanoi. Rex hiipi hitaasti uikutusta kohti, ja huomasi, että yksinäinen sudenpentu oli jäänyt jumiin heikkojen jäiden keskelle. "Hei kaverit, tulkaa tänne. Teidän täytyy nähdä tämä." Rex sanoi hiljaa. Muu tiimi lähestyi hiljaa Rexiä kohti, ja hekin huomasivat sudenpennun. "Voi eii, tuo pikkuinen on jäänyt heikoille jäille. Meidän täytyy pelastaa se." Alex sanoi. "Minä voin pelastaa sen. Olen jäänyt itsekin heikoille jäille." Rex sanoi. Rex hiipi hitaasti jäälle, ja sanoi hiljaa pennulle: "Ei hätää, pikkuinen. Minä tulen pelastamaan sinut. Älä liiku." Rex kaappasi nopeasti pennun syliinsä. Hän sanoi kavereilleen: "Pystyttäkää nuotio. NYT. Pentu on saatava lämpimään pian. Tiimi pystytti nuotion, ja pentu istuutui tulen viereen. Sitten kun pentu sai tarpeeksi lämpöä, se säntäsi Rexin syliin. "Ohhoh, sinä taidat tykätä minusta. Tässä, ota mehevä luu." Rex sanoi pennulle. Pentu "kesyyntyi" koiraksi, ja Rex sanoi sille: "Sinun nimeksi tulee... Hunter." Rex otti alasimen, asetti siihen nimilapun, laittoi sille nimen Hunter, ja antoi nimilapun pennulle. "Oooiii, sinä olet NIIIIIN vietävän söpö, Hunter!" Alex ja Lara kiljuivat samaan aikaan. "Okei, mennään takaisin talollemme, ennen yötä." Tiimi, sekä Hunter, kävelivät kotiinsa, ja menivät nukkumaan. Hunter nukkui Rexin sylissä, koska tiimillä ei ollut koiranpetiä. Hunter näköjään päästi Rexin hellyyden valloilleen.

Kun tiimi heräsi, he menivät katsomaan auringonnousua. Hunter istui Rexin sylissä, ja Rex silitti Hunterin turkkia. Sitten Hunter nuoli Rexin kasvoja, ja Rex nauroi sille. "Vasta toinen päivä tällä saarella, ja me olemme löytäneet jo tämän pikkukaverin." Rex kehui Hunteria. Hunter haukkui Rexille, ja Rex kysyi siltä: "Onko sinulla nälkä?", ja Hunter haukkui iloisesti. Rex antoi koirallensa ison, mehevän lihakimpaleen. Hunter ilahtui ruuasta paljon. Koko tiimi tuli silittämään Hunteria, ja Hunter oli kuin onnensa kukkuloilla. "Rex? Ennen sinä olit... taistelija, joka ei tuntenut sääliä vihollisia kohtaan. Nyt, sinä olet... kiltti, et pelkkä tappaja. Auttoikohan Hunter siinä?" Grady kysyi. "No, se on totta. Tässä on totuus minun lapsuudestani. Kun olin vielä pieni poika, hirviöt hyökkäsivät meidän taloon, ja tappoivat äitini. Minun koirani, samanlainen kuin Hunter, pelasti minut. Kun hirviöt olivat hyökkäämässä kimppuuni, hän hätyytti ne pois. Mutta koirani kuoli siinä samassa. Minun ja isäni piti paeta. Isäni opetti minut taistelemaan siltä varalta, että jos hän ei olisi vierelläni, osaisin taistella. Sen takia minä haluan kostaa kaikille, jotka uhkaavat minua tai ystäviäni. Hunter auttoi minua valaistumaan, mutta olen silti sydämmeltäni taistelija." Rex selitti, johon Alex vastasi: "No, minun vanhempani olivat kaivostyöntekijöitä. Siitä kaivuutaidot.", ja Lara lisäsi: "Minun vanhempani olivat arkkitehteja, siksi tykkään rakentaa.", ja Grady lopetti: "Minä kasvoin tehden kaikenlaista.". Sitten tiimi söi aamupalaa, purkivat talonsa, ottivat varusteensa ja suuntasivat taas tutkimaan saarta. Tällä kertaa he aikoivat mennä uuteen biomiin: vuoristoon.

"Tuo vuoristo näyttää NIIN jyrkältä. Mahdammeko pärjätä sen huipulle asti?" Alex mietti. "No, en ole varma, se taitaa olla... 1,5 kilokuutiota korkea. Rankka matka tulossa." Lara totesi. "Jaa, se selviää vain yhdellä tavalla: kiipeämällä." Grady sanoi. Tiimi alkoi kiivetä jyrkkää vuorta. Matkan varrella oli tietysti jokunen hirviö, mutta Rexille ja Hunterille se ei ollut ongelma. Lopulta he rakensivat 8 kertaa 8:n kuution kokoisen, villasta ja puusta rakennetun suojan. Sinne mahtui kaikki tarpeellinen: sängyt Gradylle, Rexille, Laralle sekä Alexille, ihan Rexin sängyn vieressä, samalla korkeudella olevan puusta ja matoista tehdyn koiranpedin Hunterille, masuunin materiaalejen sulatukseen, kraftauspöydän, ison arkun, lyhtyjä valonlähteeksi, savustuspöntön ruuanlaittoon, sekä yhden tärkeän varusteen: ääriarkun. Sitten tiimi meni nukkumaan. Aamulla, kun tiimi heräsi, he alkoivat kiivetä vuorta pitkin. He pääsivät jo lähelle huippua, mutta heidän täytyi palata suojaan, koska lumimyrsky yllätti heidät. "Huhheijaa, onneksi palasimme suojaan ajoissa, koska muuten me olisimme eksyneet." Rex huomautti. He eivät saaneet unta, koska eksynyt (luuranko) hengaili seinän takana. Aamulla, kun he menivät ulos, he huomasivat myrskyn hälvenneen. He alkoivat kiivetä vuorta ylös. Lopulta he pääsivät vuoren huipulle. "Vau. Täältä on MAHTAVAT näkymät. Hei Hunter, näetkö tuon jäätyneen joen? Sieltä minä pelastin sinut." Rex kertoi. "Heii, minä keksin! Me voisimme JÄÄDÄ tälle saarelle. Mutta vain... vuodeksi. Me voisimme kutsua muita tänne, ja näyttää heille saarta!" Grady ideoi. He jäivätkin tälle saarelle, joka sai nimen Tumblecube.


SEIKKAILU JATKUU SEURAAVASSA OSASSA

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin